Mainokset

Jennin sunnuntaikolumni: Se mikä on tärkeintä

Life is relationships. The rest is just details

-Gary Smalley

 

uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu

 

 

Nettikeskustelut yhteiskunnallisista asioista ovat suurimmalta osin karuja. Erityisen karuja ne ovat maahanmuuttopoliitiikkaan liittyviä asioita käsiteltäessä. Kasvokkain samat keskustelut usein säilyvät kohtuullisen maltillisina, mutta Internetissä raivo, viha, nimittely ja alatyylinen keskustelu saavat vallan puolin ja toisin.

Turhautuminen dialogin riitaisuuteen on turhaa, sillä nettikeskustelut eivät kerro ihmisistä totuutta. Siitä lähtien kun Internet-vallankumous alkoi, ja netistä tuli koko kansan huvia, keskustelufoorumeista tuli koko kansan toreja.

Internet-kokoontumispaikat eroavat kuitenkin perinteisistä torikokoontumisista merkittävästi siten, että keskustelijat ovat pääosin anonyymeja. Keskusteluja ei käydä kasvokkain, ihminen ihmiselle, vaan omassa pääkopassa sinertävän näyttövalon edessä. Tämä muuttaa keskustelun psykologista luonnetta rajusti.

Kun lukee suosittuja nettikeskusteluja, kuten Vauva-foorumia, Suomi24:sta, lautoja, tulee helposti ahdistunut ja masentunut fiilis ihmisten sielullisesta tilasta. Nämä tunnustuksien luolat tuntuvat antavan hyvin dystooppisen kuvan ihmisten ajatusmaailmasta; heidän mielipiteistään ja sielunliikkeistään.

Mistä tämä johtuu? Kertovatko nämä keskustelut totuuden siitä, millaisia ihmiset ovat ja miten he oikeasti ajattelevat? Eivät kerro ja minäpä selitän miksi eivät kerro.

Ihminen on luonnostaan sosiaalinen otus. Tarvitsemme muita ihmisiä, halusimme tai emme. Kanssaihmisiin pettynyt voi kutsua itseään erakkoluonteeksi, mutta tämä on itsepetosta. Sytymme elämään muiden ihmisten seurassa. Ihminen ihmiselle tuo valon. Yksinäisyys on yksi suurimpia masennuksen aiheuttajia. Yksin olo on siitä vaarallista, että kun ihminen jättäytyy omien ajatustensa kanssa yksin, nuo ajatukset synkistyvät voimakkaasti.

Yksin omien ajatustensa kanssa olevan ihmisen mielenmaisemaan ilmaantuvat tummat pilvet ja kun tämä yksilö keskustelee näyttöpäätteensä kanssa, valesosiaalisessa virtuaaliympäristössä, tulevat nuo kaikkein mustimmat ja negatiiviset tunteet ja ajatukset helpommin esiin. Ihmisten verbaalinen anti verkossa ei anna totuudellista kuvaa, vaan maalaa esiin ne ahdistavimmat ja rumimmat mielenmaisemat kaikkien nähtäville.

Älä koskaan muodosta kuvaa ihmisistä nettikeskustelujen perusteella: ne eivät kerro totuutta siitä, millaisia olemme pohjimmiltamme. Kaikki se pinnallisuus, petollisuus, ilkeys, halveksunta, itsekkyys, julmuus ja käytöstapojen puute ovat toki osa ihmistä, mutta paljon, paljon pienempi osa, kuin mitä anonyymit nettikeskustelut antavat ymmärtää. Niissä keskusteluissa ihmiset evät kohtaa, vaan keskustelijat kommunikoivat omien synkkien ajatustensa kanssa elotonta näyttöruutua tuijottaen. Tämän kun oivaltaa, osaa jättää arvoonsa sen vääristyneen ihmiskuvan, jonka nämä keskustelut antavat.

 

1

 

Älä myöskään koskaan usko ihmisten positiiviseen julkikuvaan, jos et tunne näitä henkilökohtaisesti. Pop-tähdet, näyttelijät, poliitikot ja somejulkkikset antavat tietyn, rajatun ja usein taitavasti manipuloidun kuvan itsestään. Myös tavalliset ihmiset voivat sosiaalista mediaa käyttäen muodostaa erittäin positiivisen imagon itsestään. Ihmiset, jotka vaikuttavat julkisesti fiksuilta, asiallisilta ja täyspäisiltä, voivat olla todellisudessa jotain aivan muuta. Vain ne, jotka tuntevat näitä ihmisiä oikeassa elämässä, tietävät miten asiat todellisuudessa ovat.

Olen itse kompastunut ansaan, jossa olen naiivisti päätellyt ihmisen julkisuuskuvan ja TV-haastattelujen perusteella hyväksi tyypiksi. Vain lyhyt tutustuminen yksityisesti henkilön ajatuksiin on tuonut täyskäännöksen ja olen joutunut huomaamaan, että ihailemani ihminen onkin ollut täysurpo.

Erityisen harmilliselta tuntuu, jos poliittisesti samat mielipiteet kanssani jakava osoittautuu arvotyhjiössä eläväksi pintaliitäjäksi, jonka mielestä 15 minuuttia negatiivista julkisuutta on positiivinen asia, koska ”Sain paljon pillua”.

Poliittisessa skenessä ei tällainen tule suinkaan yllätyksenä, sillä politiikka tunnetusti vetää puoleensa kovina pelimiehinä itseään pitäviä semisosiopaatteja, jotka viestittelevät pitkin somea viehättävinä pitämilleen naisille tarkoituksenaan, ei toki verkostoitua samanmielisten kanssa, vaan maksimoida pillunsaantinsa — törkeimmissä tapauksissa julkisuudelta piilotetun, arveluttavista syistä huippusalaisuutena pidetyn seurustelukumppanin selän takana.

Olen tämän myötä joutunut tutkiskelemaan omaa suhdettani ihmisiin ja tullut tulokseen, että arvot ratkaisevat, eivät mielipiteet tai hienot teoriat. Se miten ihminen käyttäytyy kanssaihmisiään kohtaan ja millaiset elämänarvot hänellä on, on tärkeintä. Politiikka jääköön aina ihmisestä kakkoseksi.

”Henkilökohtainen on poliittista”, julistivat toisen aallon feministit aikoinaan. Omalta kohdaltani muuttaisin iskulausetta muotoon: henkilökohtainen ennen poliittista.

Sillä mitä väliä politiikalla on, ellei se tuo ihmiselle hyvää ja tärkeää elämään? Politiikan tarkoitus on parantaa yhteiskunnallista tilaa ja yhteiskunnallisen tilan parantamisen tarkoitus on parantaa ihmisten elämää ja mikä muu voisikaan olla tärkeämpää onnellisen ja merkityksellisemmän elämän kannalta kuin ihmissuhteet?

 

natverk

 

Ei mikään. Mikään määrä rahaa, hienoja autoja, suosiota, lomamatkoja ei merkitse, jos ihmissuhteet eivät ole kunnossa. Kaiken perusta on suhteemme toisiin ihmisiin ja me kaikki kaipaamme läheisiä ihmissuhteita; ihmisiä, joihin voi luottaa ja joista välittää; ihmisiä, jotka välittävät takaisin.

Verkostoituminen sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä tai joiden toimintatapoja pitää moraalisesti arveluttavina, on lyhytnäköinen tie. Itse koen, että jokaisen yhteistyökumppanin tulisi täyttää myös ystävältä vaaditut piirteet. Henkilökohtaisten arvojen ja moraalin merkitystä läheisissä työ- ja ystävyyssuhteissa on liian pitkään vähätelty — sen lisäksi, että niitä on vähätelty poliittisessa päätöksenteossa.

Mikään ei määrittele yksilön laatua enemmän kuin se, millaiset arvot ja moraali tällä on. Kun tämän oivaltaa, niin tulee väistämättä mieleen erilaisia mielenkiintoisia eettisiä kysymyksiä, kuten: Äänestäisinkö itseni kanssa samoja poliittisia päämääriä ajavaa henkilöä eduskuntaan, vaikka tällä olisi väkivaltainen rikostausta? Itse en ainakaan äänestäisi.

Luin äskettäin poliittiselta keskustelufoorumilta karun lauseen, joka pisti miettimään. Lause kuului: ”Sinun käsityksesi moraalista ei kiinnosta ketään”. Se oli vastauksena kommenttiin, jossa haluttiin tuoda moraalista näkökulmaa prostituutio-keskusteluun. Olen itse sitä mieltä, että moraalipohjaisten argumenttien tulisi olla nro 1 tärkeysjärjestyksessä lakeja säädettäessä. Ilman moraalivalintoja, mitä me olemme? Lauma arvotyhjiössä eläviä sosiopaatteja, joita pitää kurissa puhdas kiinnijäämisen ja rangaistuksen pelko.

Ihannetilanteessa laki ja yleinen yhteiskunnassa vallitseva moraalinen ajattelu olisivat mahdollisimman liki toisiaan. Täysin synkronoituja ne eivät toki voi olla, sillä yksilöiden moraaliset mielipide-erot tulevat aina olemaan todellisuutta, mutta moraalin kokonaisvaltainen hylkääminen merkityksettömänä politiikassa on todella vinoutunutta ajattelua. Sillä, mikä on oikein, mikä on hyvää ja jonka voi moraalisesti perustella, on merkitystä.

Summaan vielä kirjoitukseni pääasiat tähän loppuun:

Internetin valheellisen maailman ei pidä antaa muokata omaa ihmiskuvaa, eikä yksittäisten ihmisten julkisen imagon pidä antaa hämätä. Kaikki päätelmät ihmisistä, maailmasta ja sen todellisuudesta tulisi pohjautua oikeaan elämään ja henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Arvot ja moraali ovat unohdettuja; tuodaan ne takaisin keskusteluun.

– Jenni Toivonen

Mainokset

15 Comments on Jennin sunnuntaikolumni: Se mikä on tärkeintä

  1. Samaa mieltä Jennin kanssa. Olipa hyvin kirjoitettu.

    Tykkää

    • Arvot ja moraali todellakin // 30/01/2017 00:53 // Vastaus

      Nimenomaan – erittäin hyvä kirjoitus!

      Hyvät, kestävät arvot ja moraali on kaiken perusta – jos ne menetetään, niin lopulta koko rakennelma sortuu…
      – tämä koskee niin ihmissuhteita, yrityksiä kuin yhteiskuntiakin…
      – toki jokainen tekee virheitä, mutta silloin on syytä itsetutkiskeluun ja suunnan korjaamiseen!

      Mitä tulee maahanmuuttokriittisiin, niin itse en tajua lainkaan tosinatseja hyysääviä ei-kansallissosialisteja tai pikemmin natsien kanssa flirttaavia maahanmuuttokriitikoita, jotka eivät siis kuitenkaan itse jaa kyseistä ideologiaa…
      – ja useinhan heiltä onkin jäänyt esim. historiaan tutustuminen pahasti puolitiehen, kuten on toki itse natseiltakin jäänyt, esim. Molotov-Ribbentrop tai suomalaisten asema rotuteorioissa ja natsien suunnitelmissa, mikäli voitto olisi tullut – suomalaisheilojen heittely mereen kotimatkalla jne.
      – lisäksi kun natsit ovat kuitenkin sen näyttäneet sekä historiassa että nykyisyydessä ja sekä meillä että muualla, että eivät esim. kaihda väkivaltaakaan…
      – ja väkivalta luo aina sekasortoa…
      – väkivallalla hallitseminen perustuu pelkoon ja vapautta kahlitsevaan autoritäärisuuteen, ei kunnioitukseen tai luottamukseen – esim. muslimimaat ovat tyypillisesti tällaisia väkivallan uhalla hallittuja maita!

      Tuo rikosasia on hyvin tärkeä juttu myös!
      – vaikka esim. hyvin pienet ja vanhat yksittäiset rikokset tai täysin poliittiset viharikostuomiot ovatkin hiukan eri juttu – toki tässäkin kohtaa pitää sitten tutkia tyyppiä tarkasti ja arvioida etenkin sitä nykytilaa ja motiiveja…
      Mutta ylipäätään on mietittävä, että joidenkin rikollistenko pitäisi muka antaa johtaa tätä maata – ja etenkin väkivaltaan taipuvaisten…
      – kun suurin osa Suomen kansasta on kuitenkin aina ollut suhteellisen nuhteetonta ja rehellistä – ja siihen on perustunut se, että kaveriin voi luottaa, eikä kaveria jätetä!

      Tykkää

      • Omista arvoista pidettävä huolta! // 30/01/2017 14:50 // Vastaus

        Suvakitkin ovat olevinaan hyviä ja moraalisia – mutta he nimenomaan ovat valmiita tinkimään länsimaissa pyhinäkin pidetyistä arvoista muslimien takia, mikä on vaarallinen tie ja johtaa lopulta länsimaisten arvojen rapautumiseen…
        – ja aivan kammottavienkin islamilaisten arvojen vaikutusvallan kasvuun…

        Tykkää

  2. Odottelen jo Jennin hyvälle tuntuvaa tuhmaa kikattelua tuben puolella.

    Tykkää

  3. Vaihtoehto // 29/01/2017 18:54 // Vastaus

    Ei kai tässä sitten muuta kuin alamme osoittamaan VASEMMAN käden etusormella taivaisiin.

    Tykkää

  4. Jenni taitaa olla aika yksinäinen.

    Tykkää

    • Qroquius Kad // 29/01/2017 20:34 // Vastaus

      Ei tuosta koluminista mielestäni yksinäisyys niin näkynyt, toinen sosiaalisen elämän aspekti kyllä. Jenni kertoo pettyneensä poliittisesti samanmielisen ihmisen todellisiin motiiveihin, jotka olivat vain saada paljon pillua. Ymmärrettävää sinänsä, mutta olisiko Jenni suhtautunut samalla tavalla johonkin toiseen henkiöön, joka olisi muutoin samankaltainen mutta olisi ilmoittanut halunneensa ja saaneensa paljon kyrpää?

      Eivät naiset kehu saaneensa kyrpää. Eivät, koska länsimaisesa heteroseksuaalisessa kanssakäymisessä mies on se, joka saa, jos saa, naiselta joka antaa, jos antaa sille miehelle jolle päättää antaa. Kun nainen haluaa seksiseuraa, hänen tarvitsee vain peseytyä, pukeutua puhtaisiin vaatteisin ja mennä ravintolaan. Miesten tehtävänä siellä on yrittää päästä hänen mielisuosiioonsa. Tätä syystä nainen, joka kerskuisi valtavilla kyrpämäärillään pelaisi itsensä ulos lopullisilta parisuhdemarkkinoilta, joilla kukaan ei enää halua hänen ikääntynyttä kehoaan.

      Jennin kuvaileman henkilön kaltainen homomies olisi samasta syystä tehnyt sosiaalisen tai ainakin poliittisen itsemurhan tunnustamalla holtittoman sukupuolikäyttäytymisensä. Ei minua haittaa, jos joku kertoo olevansa homo. Se on hänen yksityisasiansa, kunhan ei yrittäisi tehdä siitä minunkin asiaani. Mutta jos asianomainen kehua retostelisi asialla, olisi hän hyvin nopeasti minun entinen tuttavuuteni. Samasta syystä oletan, ettei Jennin kuvailema, paljon pillua halunnut ja saanut henkilö ollut lesbonainen.

      Useimmat meistä haluavat ja yrittävät antaa itsestään mahdollisimman miellyttävän kuvan. Sen kääntöpuolena narsistien ja psykopaatttien on helopmpi saalistaa uhrejaan, joiden on helpompi uskoa miellyttäväksi esitettyä julkisivua, joka rytisee alas sitä kipeämmin. Tässä valossa alkaa melkein tuntea sympatiaa pahantahtoisia trolleja kohtaan: ovatpahan ainakin rehellisiä heittäessään paskaa ihan avoimesti.

      Tykkää

    • Tässä tulee taas esille se tyypillinen väärintulkinta, joka tulee sisälukutaidon puutteesta. En kirjoittanut kolumnissani yksinäisyydestä, vaan siitä netissä ihmiset keskustelevat yksin. Ihan sama kuinka sosiaalinen ihminen on, se pieni hetki kun näpyttelee tekstiä omalle näytölleen tuo esiin jotain muuta, kuin jos saman keskustelun kävisi toisen kanssa kasvokkain. Jo pienikin hetki yksin omissa ajatuksissa voi tuoda monta astetta synkempiä ajatuksia asioista, kuin toisten ihmisten kanssa reaalimaailmassa keskusteltaessa tulisi. Tämä koskettaa kaikkia netissä (etenkin anonyymisti) kirjoittelevia ihmisiä, ei kroonisesti yksinäisiä. Aivot eivät tulkitse näytölle näpyttelemistä aidoksi sosiaaliseksi kanssakäymiseksi, siksi keskustelut ovat erilaisia, aggressiivisempia ja tylympiä kuin sosiaalisissa tilanteissa. Uskon kuitenkin, että valtaosa ymmärsi kirjoitukseni pointin.

      Liked by 1 henkilö

      • Toteamus 1 : ”Tässä tulee taas esille se tyypillinen väärintulkinta, joka tulee sisälukutaidon puutteesta.”
        Toteamus 2 : ”Aivot eivät tulkitse näytölle näpyttelemistä aidoksi sosiaaliseksi kanssakäymiseksi,”
        😀
        .
        Joka tapauksessa maailma on täynnä väärin ja oikein ymmärtämistä riippumatta siitä tuleeko informaatio, tekstin, äänen, ilmeiden tai eleiden yms. kautta. Oikein ymmärtäminenkään ei ole mitään muuta kuin ymmärtämistä, asian voi ymmärtää, mutta usein vasta myöhemmin tulee oivallus ja sisäistäminen.

        Tykkää

  5. Äänestäisinkö itseni kanssa samoja poliittisia päämääriä ajavaa henkilöä eduskuntaan, vaikka tällä olisi väkivaltainen rikostausta? Itse en ainakaan äänestäisi.
    Eli jos kansan syvistä riveistä nousee joku elämää nähnyt ja kokenut mies joka voisi pelastaa kansamme ja maamme sinä et tukisi häntä jos hänellä olisi väkivaltainen historia? Pitäisiköhän hieman priorisoida asioita uudestaan. Sinunkaltaisten heikkoutta edustavien ei tarvitsisi olla liian suuressä äänessä. Kovat ajat vaativat kovia tekoja ja nykyinen oikeuslaitos rankaisee kyllä tekijöitä mielellään. Entä jos sinut esim. tuomitaan joskus vihapuheesta ja kansallismieleset boikotoivat sinua rikostaustasi vuoksi?

    Järkikäteen!!!

    Tykkää

  6. nelmea // 29/01/2017 20:44 // Vastaus

    Hmm… Äänestäisinkö eduskuntaan ihmistä, joka on täysi m*****, mutta ajaa kaikkea mitä toivoisin kansanedustajan ajavan, niin vastaus on kyllä. Näin toimisin teoreettisessa maailmassa. Oikeassa maailmassa kansanedustajan rikoshistoria saisi minut kyllä epäilemään hänen luotettavuuttaan, ja sitä kautta ääneni menisi jollekin muulle.

    Kiitos jälleen Jennille hyvistä pohdinnoista 🙂

    Toivomus Jennille, lisää kuunnelmia youtubeen, työni puolesta voin kuunnella työn ohessa podcasteja tai Red Ice radiota, joten Jennin kaksi feminismikuunnelmaa youtubessa olivat erinomaisia.

    Tykkää

  7. kammua // 30/01/2017 11:11 // Vastaus

    ”Ilman moraalivalintoja, mitä me olemme? Lauma arvotyhjiössä eläviä sosiopaatteja, joita pitää kurissa puhdas kiinnijäämisen ja rangaistuksen pelko.”

    – Filosofi ja ateisti Stefan Molyneux toi esille eräässä kuunnelmassaan 60-luvulla tapahtuneen uskonnon häviämisen problematiikan. Kun ihmiseltä viedään syy toimia oikein, ollaan vaarallisilla vesillä. Kun ihmisellä ei ole enää sisäistä arvomaailmaa, ainoaksi arvoksi jää hedonismi. ”Feel good, fuck the future” -asenne on tuottanut Länsimaihin muunmuassa ei-maksettavissa olevan valtionvelan.

    Tykkää

  8. ”Niissä keskusteluissa ihmiset evät kohtaa, vaan keskustelijat kommunikoivat omien synkkien ajatustensa kanssa elotonta näyttöruutua tuijottaen. Tämän kun oivaltaa, osaa jättää arvoonsa sen vääristyneen ihmiskuvan, jonka nämä keskustelut antavat.”

    Minulla on hieman eri näkökulma. Kun ihminen kirjoittaa nettiin, niin eikö silloin ihminen ole rehellisimmillään, kun ei tarvitse ottaa huomioon keskustelun toista osapuolta? (vaikkakin kuuntelijalla voi olla positiivinen merkitys asian kertojalle)
    Toisin sanoen, nettiin kirjoitettu kuvaa ihmisen sielunmaailmaa paljon paremmin kuin aito keskustelu.

    Tykkää

  9. olen jotakuinkin erimieltä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: