Mainokset

Ruotsalainen raiskaus: Isä kertoo kuinka hänen tyttärensä joukkoraiskattiin 13-vuotiaana

images (1)

”Vanhempia asia koskettaa todella pahasti. Voimattomuus, viha, epätoivo, huoli. Aluksi emme edes tajunneet kuinka pahasti tyttäremme asiat olivat. Mutta näimme kyllä ja ymmärsimme kuinka huonosti hän voi. Tämä vuosi on ollut elämäni pahin”, kertoo Peter, jonka varhaisteini-ikäinen tytär huumattiin ja raiskattiin viiden Lähi-idästä tulleen miehen toimesta.

Göteborgissa sataa kaatamalla kun yritän etsiä paikkaa, jossa tapaamme. Peter on meilannut minulle ja kertonut kuinka hänen teini-ikäinen tyttärensä joukkoraiskattiin muutama vuosi sitten. Nyt hän haluaa kertoa asiasta. Ajaessani ajattelen, että he ovat kuin alkoholisteja, rikosuhrien omaisissa on paljon henkilöitä, jotka joutuvat samanlaiseen varjoon. Rikoksen uhriksi joutuminen on kuin vedessä leviävä rengas, joka koskettaa väistämättä lähimpiä.

Tapaan Peterin hänen toimistollaan. Hän haluaa esiintyä nimettömänä ja siten, että mikään ei voi johtaa tyttären tunnistamiseen. Hän on tällä hetkellä niin hauras ja herkkä, että mikä tahansa voi aiheuttaa tilan romahtamisen. Siitä huolimatta, että tapahtumasta on yli kaksi vuotta, on se vielä aivan käsinkoskettavissa. Haavoja on paranneltu vain osittain.

Kirjoituspöydällä on pari valokuvaa. Nuori iloinen tyttö hymyilee leveästi. Nelivuotias tytär täynnä elämäniloa.

– En voi käsittää miten joku voi kohdata tällaista. Hän oli maailman ihanin lapsi. Minun aarteeni.

Peter kertoo, että häntä jännittää haastattelu, että jos tämä jollain tapaa vahingoittaa tytärtä. Raiskaus tekee tyttärelle edelleenkin kipeää. Sitten hän alkaa kertomaan tytöstä, jonka elämä joutui raiteiltaan. Aluksi hän joutui vähän kummalliseen jengiin koulun ulkopuolella.

– Teini-ikäisillä on oma maailmansa. Olimme iloisia kun hän oli saanut uuden tyttökaverin. Hän sai luvan jopa olla yötä kaverinsa luona. Tiedätkö, kun lapsi on hieman ulkopuolinen ja ehkä kiusattu, niin sitä helpottuu kun hän löytää uuden ystävän.

Tosiasiassa tuo uusi ystävä oli vanhempi kuin tytär ja tyttö liikkui rikollisten Lähi-idästä tulleiden vanhempien poikien kanssa. He käyttivät huumeita ja pitivät ”panojuhlia”, joissa tyttö yksinkertaisesti huumattiin ja sen jälkeen joukolla raiskattiin.

– Tyttäreni oli 13-vuotta, kun hänet raiskattiin, Peter kertoo.

Hän sai lasillisen Cokista. Tytön ystävätär poistui paikalta. Peterin tytär jäi yksin viiden miehen kanssa asuntoon. He olivat laittaneet jotain limsaan, tyttö ei tiedä mitä. Mutta tämä kaikki vain siksi, että he saisivat panna tyttöä yksi toisensa jälkeen. Ja sitä jatkui koko yön.

– Tyttäreni muistikuvat tulivat tapahtuman jälkeen. Hän on kuvannut sitä kuin painajaiseksi. Olisi halunnut juosta pois tilanteesta, mutta ei voinut liikkua. Yksi toisensa jälkeen he vain tulivat.

339127-skaf-gang-rapes

 

En kysyä yksityiskohtia, sillä huomaan kuinka vaikeaa hänelle on kertoa asioista. Itsellenikin tilanne tuntuu epäuskottavalta. Kuulen sanat, mutta niitä on vaikea ymmärtää. Miten viisi miestä voi käyttää hyväkseen avuttomassa tilassa olevaa 13-vuotiasta tyttöä. Lain näkökulmasta tyttö ei tehnyt vastarintaa, syytettä ei nostettu ollenkaan. Ei yhtä kertaa vaan kaksi kertaa asia yritettiin saada oikeuteen, mutta kummallakin kerralla syytettä ei nostettu.

– Tytär tuli aamulla kotiin ja näin heti, että jotain oli tapahtunut. Hän oli ollut siihen asti neitsyt… Hän alkoi kertomaan. Ensin tuli yksi. Sitten hän muisti enemmän ja enemmän. Hän oli täysin lamaantunut. Hän näki miten he perä perää raiskasivat hänet. Kukaan heistä ei osannut kummoista ruotsia. Teimme rikosilmoituksen samana päivänä ja menimme Sahlgrenskan sairaalaan. Siellä selvisi, että hänellä oli suuria vammoja alapäässään ja selvisi, että hän oli joutunut raiskauksen uhriksi. DNA:ta ei kuitenkaan löytynyt, sillä selvästi he olivat käyttäneet kondomeja.

Perhe joutui kaaokseen.

– Tyttäremme romahti henkisesti kokonaan. Seuraavat viikot olivat aivan kauheita. Ja tilanne vain paheni. Hän sai paniikkikohtauksia. Saatoin saada puhelun koulusta ja en voinut muuta kuin mennä kouluun ja istua hänen vierellään ja yrittää tukea häntä. Hän ei saanut happea, hän voi niin huonosti. Jouduin lopettamaan hetkeksi työt, jotta pystyin huolehtimaan tyttärestäni. Se oli ainut mitä sillä hetkellä oli. Tytär saattoi soittaa milloin tahansa ja silloin oli mentävä. Olin koko ajan stand by- tilassa.

Peter kertoo loputtomista poliisikuulusteluista, kuinka tytär joutui istumaan yksin asianajajansa kanssa ja käymään läpi alentavien kysymysten kanssa tuota kyseista iltaa. Sosiaalitoimi yritti etsiä vanhemmista vikaa ja kyseenalaisti heidän sopivuuden isänä ja äitinä. Tai kun hän itse menetti hermonsa ensimmäisessa tapaamisessa poliisin kanssa. Hän ilmaisi asioita hieman liian epäsopivasti ja sen jälkeen homma kääntyi Peteriä vastaan. Häntä alettiin kutsua rasistiksi.

– Olin todella poissa tolaltani kun menimme ensimmäisen kerran poliisiin. Sanoin vihaisena tekijöitä ”mutiaisiksi”. Sen jälkeen sitten minä olinkin se, joka oli syntipukki. Yhtäkkiä minä olin se, jolla oli ongelmia. Ei miehet, jotka olivat raiskanneet tyttäreni.

– Ensimmäinen reaktioni oli tappaa nuo miehet. Seuraava reaktio oli nostaa pankista 25 000 euroa, kaikki säästöni ja maksaa jollekin liivijengille, että hakkaavat nuo tyypit. Mutta sitten sitä vaan vaipui jonnekin. Pahinta oli tajuta se, että raiskaajia ei tulla saamaan edes oikeuteen. He syyttivät tytärtäni. Heidän mukaansa tytär halusi bilettää ja tuli sinne vapaahetoisesti. Mutta minä tiedän mitä miehiä ne ovat.

Peter kertoo, että pahinta on yrittää hillitä tunteitansa.

– Ensin olin aivan suunnattoman vihainen. Täysin mielipuolisen raivon ja kiukun vallassa. Sillä päästiin alkuun. Sitten tulivat muut tunteet. Tutkimuksia ja poliisikuulusteluja tehtiin useita. Istuimme loputtomissa kokouksissa. Tapasimme kymmeniä eri ihmisiä. Tuntui, että he kaikki olivat mukana vain saadakseen laittaa ruksin protokollavihkoonsa. Tytär sai psykologin apua, mutta se ei toiminut.

– Tytär jatkoi koulua, mutta koulumenestys romahti kokonaan. Sitten kun tuli tieto, että syytettä ei nosteta niin tytär sai raivokohtauksen. Hän sanoi, että vihaa poliiseja, viranomaisia, kaikkia aikuisia ja lähes kaikkia opettajiaan. Hän jäi kotiin ja eristäytyi. Ei yhtään kaveria.

Peter kertoo itse joutuneensa jonkinlaiseen vakuumiin.

– Nukuin huonosti ja menetin täysin inspiraationi työhön. Olen yksityisyrittäjä ja silloin joutuu olemaan skarppina ja positiivisena, mutta olin poissa koko ajan. Lopetin työt kokonaa. Taloushuoliakin alkoi olemaan. Siihen asti olin pystynyt elämään säästöilläni. Mutta itsekin voin todella huonosti. Ärsyynnyin helposti ja pienikin asia ryöpsähti yli. Syyttäjä yritti saada asian uudestaan eteenpäin. Samat kuulustelut toistettiin ja sama ruljanssi käytiin uudestaan. Siitä huolimatta syytettä ei voitu edelleenkään nostaa.

Miltä asia tuntui isänä?

– Syytin kaikesta itseäni. Tätä ei olisi saanut tapahtua tyttärelleni. Ajattelin, että se oli minun vastuullani kun tapahtui mitä tapahtui. Ajattelin, että tapahtuma johtui siitä, että työskentelin liikaa. Tunteet olivat vuoroin häpeää ja vuoroin syyllisyyttä. Voisi sanoa, että kuljin tuolloin kuin zombie, ilman sielua. Menin välillä töihin, mutta en saanut mitään aikaan.

– Lisäksi olin todella huolissani ennenkuin labratulokset tulivat. Tytär ei ollut kuitenkaan saanut HIV:iä. Samaan aikaan tytär sulkeutui kokonaan. Hän ei halunnut puhua ja sanat piti nyhtää. Kahteen vuoteen hän ei hymyillyt yhtään ainoata kertaa.

Seuraavana vuonna tytär yritti itsemurhaa.

– Hän yritti kahteen otteeseen itsemurhaa. Ensin hän yritti jäädä junan alle, sitten auton. Jouduimme psyykeakuuttiin. Hän istui vain lattialla ja kieltäytyi liikkumasta mihinkään. Junatapauksessa hän oli istunut raiteilla ja ohikulkija oli viime hetkellä saanut vedettyä hänet syrjään raiteilta. Lisäksi hän alkoi vahingoittaa itseään, viilteli käsiään. Sen hän yrittää peittää nykyään, sillä luultavasti häpeää arpiaan. Ennen tapahtumaa hän oli iloinen ja positiivinen ja hyvä urheilussa, mutta sen jälkeen kaikki loppui.

– Vanhempia asia koskettaa todella pahasti. Voimattomuus, viha, epätoivo, huoli. Aluksi emme edes tajunneet kuinka pahasti tyttäremme asiat olivat. Mutta näimme kyllä ja ymmärsimme kuinka huonosti hän voi. Me kaikki voimme omalla tavallamme huonosti. Äitinsä on ehkä hieman vahvempi persoona kuin minä. Hän otti asiat hoitoon ja vei niitä eteenpäin sosiaalissa ja poliisissa. Minä yritin hoitaa asiaa diplomaattisesti, paitsi sen jälkeen kun tajusin, että ne yrittivät tehdä minusta rasistia ja kun sosiaali yritti kyseenalaista meitä vanhempina. Voin kyllä sanoa, että tytär on saanut paljon rakkautta ja sekään ei liene mikään paha, että materiaalisesti kaikki on hyvin. Tytär on kuitenkin silmäterämme.

images

 

Raiskauksen jälkeen alkoivat myös erilaiset huhut kulkea.

– Heti raiskauksen jälkeen alkoivat raiskaajien kaverit soitella hänelle. He tilasivat suihinottoja ja jotkut yrittivät uhkailla häntä jos hän kertoo poliisille. Sain tietää, että tyttäreni ei ollut ainoa, joka oli kokenut samaa. Miehet olivat raiskanneet useita. Sama kaava toistui aina, he uhkailivat uhriaan tappamisella jos tämä kertoo asiasta.

– Vaihdoimme puhelinnumerot salaisiksi ja otimme kaiken pois sosiaalisesta mediasta. Mutta se ei loppunut. Joka kerta kun tytär sai teksiviestin näin kuinka apeaksi hän tuli. Tämän kahden vuoden aikana hän on istunut huoneessaan ja itkenyt… todella paljon.

– Sitten he alkoivat levittää huhuja, että hän on narkkari ja huora. Kukaan koulussa ei halunnut istua hänen vieressään. Hän istui yksin. Kukaan ei tervehtinyt häntä ja kukaan ei puhunut hänelle. Häntä syytettiin kaikesta mahdollisesta mitä koulussa tapahtui. Teki kipeää nähdä se kaikki.

– Kun kysyit miten voin isänä niin en oikein tiedä mitä sanoa. Olen miettinyt miten voin. Olen voinut niin huonosti kuin ihminen vain nyt voi, viimeiset kaksi vuotta. Aika on ollut pahinta elämässäni. Pahempaa kuin isäni kuolema kun olin nuori. Tämä on täysin käsittämätöntä. Joskus nipistän kädestäni vain huomatakseni, että tämä todellakin on todellisuutta. Silloin ajattelen että miksi?

– En ole käynyt lääkärillä, mutta elämäni on lakannut toimimasta. Minulla on tytär, joka voi todella huonosti ja hänen elämänsä menee ensin. Tämä vaikuttaa minunkin elämääni, sillä joudun olemaan koko ajan varpaillani. Joka kerta kun puhelin soi säpsähdän. Olemme alkaneet sanoa ”kaikki hyvin” kun soitamme tyttäremme äidille.

– Joskus olen istunut autossa ja huutanut vain vittusaatanaperkelettä kunnes ääni on loppunut. Kun opettaja soittaa koulusta ja sanoo, että hän on lukkiutunut vessaan eikä suostu tulemaan ulos ja minun pitää tulla paikalle.

– Jokainen päivä on ollut yhtä helvettiä, myös ne päivät, jolloin ei ole tapahtunut mitään. Olen oppinut, että maailma on pahempi kuin luulin. Kun olin nuori ajattelin, että kiitos jumalalle kun synnyin Ruotsiin. Mutta tämä kuva on rikkoontunut ajat sitten. Tämän päivän Ruotsissa kaikista vaikeinta on nuorilla teinitytöillä varsinkin jos kasvavat suurkaupungeissa. Asenteet ovat muuttuneet totaalisesti. Kun olin nuori 70-luvulla niin se oli rauhaa ja rakkautta. Nykyään koko touhu on kovaa. Huora on edes tuskin enää haukkumasana. Itse en ole koskaan käyttänyt koko sanaa. Siinä menee minun rajani. Nykyään jo nelivuotiaat hokevat ”jävla hora” vitun huora.

– Jos ajatellaan, että miehet tulevat kulttuurista, jossa mies määrää ja naiset pysyvät taka-alalla, niin kun he tulevat sieltä tänne niin sama asennehan sieltä tulee mukana. Itse olen kasvanut, että nainen on hauras kukka, josta pitää huolehtia. Se on jotain aivan erilaista kuin asenne niillä miehillä, jotka raiskasivat tyttäreni.

Peter kertoo, että haavat ovat parantuneet mitenkuten ja jokatapauksessa on katsottava eteenpäin. Tyttären elämä on palautunut jotenkuten ja koulussa menee paremmin. Ystäviä hänellä on edelleen vähän, mutta muutama, joihin hän luottaa. Peterin suhde tyttäreensä on myös parantunut. Isä ja tytär ovat läheisiä ja suunnittelevat yhteistä matkaa.

– Vaikka asia ei koskaan parantuisikaan kokonaan niin elämän on pakko jatkua. Aiemmin ajattelin, että en jaksa enää, mutta en enää. Nyt yritän etsiä jo uusia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Me parannumme hitaasti, mutta arvet ovat ikuisia.

♦    ♦    ♦    ♦

17546915_10206743335220889_2628208752790080746_o-1Jutun kirjoittaja ja Peteriä haastatellut on ruotsalainen kirjailija ja journalisti Katerina Janouch, joka ylläpitää Katerina Magasin-nimistä sivua. Ylläoleva juttu kuuluu hänen tekstisarjaansa ”Ruotsalainen raiskaus” ja se on suomennettu hänen luvallaan. Alkuperäisen jutun, ja muitakin tekstejä voi lukea linkin takaa:

http://katerinamagasin.se/svenska-valdtakter-del-4-en-pappa-berattar-min-dotter-blev-gangvaldtagen-nar-hon-var-13-ar/

katso Katerina Janouchia myös Patreonista.

 

 

Mainokset

28 Comments on Ruotsalainen raiskaus: Isä kertoo kuinka hänen tyttärensä joukkoraiskattiin 13-vuotiaana

  1. Raskainpia tekstejä,mitä oon lukenut ikinä.

    Tykkää

    • ruotsi_on_menetetty // 08/10/2017 20:10 // Vastaus

      kehitysmaalaiset raiskaavat lapsia jotka on syyttömiä siihen, että nämä raiskaajat on yleensä maahan päässeet pesiintymään.
      Ei niin suurta vahinkoa tulis,jos kerrankaan sattuis raiskattavaksi niitä joiden syytä on näiden kehitysmaalaisten raiskarien maassa oleskelu.
      Jos niin kävis,että korkea-arvoinen virkailija joutuis raiskatuksi,jokohan löytyis syylliset raiskaukseen ????

      Tykkää

  2. Valtsu // 08/10/2017 12:50 // Vastaus

    Näitä juttuja lukiessa tunteet ovat kolmenlaisia: surua ja vihaa lapsen puolesta, syvää halveksuntaa tekijöitä kohtaan ja voimattomuutta ruotsalaisvanhempia (ja Ruotsia) kohtaan, jotka antavat kaiken tapahtua.

    Vaikka niin sitä Suomessakin oli saanut muutama somppurimpula pahoinpidellä vapaasti lipuntarkastajan. Miten ihmiset voivat olla auttamatta? Tommosessa tilanteessa pqnna nenään vaikka mikä olisi!

    Tykkää

    • Qroquius Kad // 08/10/2017 17:19 // Vastaus

      Miten ihmiset voivat olla auttamatta? Koska perheellisellä suomalaisella veronmaksajalla on valtavan paljon enemmän menetettävää kuin sillä riehuvalla somalirimpulalla, vaikka mikä olisi. Somali ei menetä mitään muuta kuin pahimmassa tapauksessa jonkin verran vapauttaan. Vankilassakin häntä suojelevat matujengit, joiden olemassaolon valtamediakin on usean otteeseen tunnustanut.

      Suomalainen veronmaksaja voi menettää vapautensa lisäksi kotinsa (asuntolaina näyttää olevan monelle täysin tuntematon käsite…), työnsä sekä esim. aselupansa. Itse tilanteessa hän voi menettää loppuelämänsä terveyden, eikä siitäkään koidu tekijöille paljon mitään.

      Muta mitenpä tällaiset pikkutekijät voisivat olla vaikuttamassa suomalaisen veronmaksajan haluun rynnätä tyhjin käsin neljää apinan raivolla riehuvaa somalia vastaan…

      Tykkää

      • Valtsu // 08/10/2017 17:45 // Vastaus

        Jos asenne on tuo, niin ne neljä heppuahan olisivat voineet hakata vaikka senaatintorillisen suomalaisia.

        Tykkää

        • Qroquius Kad // 08/10/2017 20:16 // Vastaus

          Jos asenne on tuo, silloinhan sinun kotiisi voi koska tahansa tulla kuka tahansa joka voittaa sinut tappelussa. Sitten sinun kotisi on hänen, samoin kaikki muutkin siellä kenties nyt asuvat.

          Pakkohan sinun hyvä mies on käsittää, ettei se tosielämä noin mene?

          Tykkää

  3. Murphy // 08/10/2017 13:12 // Vastaus

    Kertomuksen tragiikkaa lisää se yleisesti viranomaisilta annettu arvio, että häveliäisyydestä johtuen, näitä rikoksia on pimennossa lukuisasti. Omaiset eivät halua häpeää peläten edes aina tehdä rikosilmoitusta. Raiskaus on aina raskas rikos. Tämä tapaus osoittaa, kuinka sokea yhteiskuntamme voi olla todelliselle hädälle.

    Tykkää

    • Nimetön // 08/10/2017 13:33 // Vastaus

      Miten siihen väliin menee pahoinpitelijöden kimppuun, siinä on kohta kolmekymmentä, jotka hakkaavat muusiksi sen auttajan tai auttajat.
      Sellaiseksi on mennyt. Pakene, piiloudu, hälytä.

      Tykkää

      • Valtsu // 08/10/2017 14:44 // Vastaus

        Olen itse tehnyt periaatepäätöksen, että saa olla vaikka miljoona, niin jos oikeutuksetta aletaan ihmisiä hakkaamaan, annan parhaani mukaan takaisin. Jos suomalaiset miehet eivät mene väliin, niin kukahan menisi? Että jos emme mitään tee, niin sitten ansaitsemme, mitä saamme. Eikä itsekunnioitukseni ja ihmisten oikeus koskemattomuuteen ole muutenkaan kaupan.

        Joka tapauksessa kyseisessä lipuntarkastajan pahoinpitelyssä tekijöitä oli muistaakseni neljä ja bussi täynnä matkustajia – jos kaikki matkustajat eivät olleet vanhoja mummoja ja pieniä lapsia, niin on se saatanan kumma, että vierestä katsotaan.

        Tykkää

        • Qroquius Kad // 08/10/2017 17:24 // Vastaus

          Joten sinulla ei ole menetettävänä asuntoa, ammattia, perhettä, aselupia ja lisäksi olet lähitaisteluvirtuoosi, joka pystyy tuosta vain nujertamaan moninkertaisen ylivoiman paljain käsin?

          Onneksi olkoon, jos niin on. Siis todellisuudessa. Muistaisit nyt kuitenkin, ettei tosielämä ole amerikkalainen väkivaltaelokuva. Ne ovat lavastettuja ja näyteltyjä. Ei se Bruce Willis oikeasti ole tappanut ketään paljain käsin.

          Tykkää

          • Valtsu // 08/10/2017 17:58 // Vastaus

            Aselupaa lukuunottamatta kaikki löytyy. Ne ovat ehkä paremminkin syitä puuttua kuin olla puuttumatta.

            Viime vuonna kyselin viideltä ei-kotimaiselta n. 15 – 18-vuotiaalta hepulta, että mikähän meininki, kun olivat työmaalla rikkomassa paikkoja. Eivät halunneet keskustella asiasta vaan juoksivat karkuun, juoksin yhden kiinni, mutta sekin pääsi pakoon. Sen verran turvasin taustaa, että soitin hätäkeskukseen, jos pojat olisivat soittaneet ensin ja syyttäneet minua jostain. Hätäkeskusta ei kiinnostanut pätkääkään.

            Toissa vuonna taisi olla parinkymmenen n. 15-vuotiaan porukka, joka potki katulamppuja ja olivat muutenkin hyvässä riehumisfiiliksessä. Hekin olivat pääosin – sattumaa tai ei – ei-kotimaisia. Kysäisin, että mitenhän fiksua toiminta mahtaa olla? Tajusivat lopettaa.

            En ole mikään Willis-ninja, mutta en vain viitsi niiata ja poistua paikalta, jos joku perseilee. Sinä voit tehdä niin, mutta älä soita minulle poskea, jos mina en.

            Liked by 1 henkilö

            • Qroquius Kad // 08/10/2017 20:30 // Vastaus

              En halua hastaa riitaa. En takuuvarmasti soita sinulle poskea, jos näen sinut noin toimimassa. Vielä vähemmän, jos näen sinun menevän raivoavan somalijengin keskelle kiskomaan heidän uhrinsa sieltä pois ja pistävän sen jengin vielä ojennukseen. Kaikki kunnia sinulle, jos jälkimmäiseen pystyt!

              Tosiasia kuitenkin on, ettei sinunlaisiasi jostain syystä koskaan nähdä siellä, missä arabi,- afro- ja afgaanijengit hyökkäävät yhden suomalaisen kimppuun ihan todellisessa väkivaltamielessä. Ilkivalta kun on niin kovin eri asia kuin väkivalta. Kovasti toivoisin silti, että nähtäisiin.

              Tykkää

              • Valtsu // 08/10/2017 21:15 //

                Eipä se itseäkään huvittaisi wanna-be-gangstojen kanssa aukoa, mutta jonkun on pakko puuttua. Ja jos ajattelee sitä jengiä, joka hyökkäsi huvikseen yksinäisten pelokkaan oloisten nuorten kimppuun, niin en näe vaihtoehtoa väliinmenolle. Täytyy muistaa sekin, että eivät nämä suomalaiset (etno)hakkaajat vielä mitään gangstoja ole. Mutta sitten kun alkaa olemaan käsiaseita mukana, tilanne muuttuu toiseksi.

                Tykkää

  4. Nyt vain tämä teksti lähteineen kaikille luotettavien medioiden toimittelijoille. Kiinnostaako heistä enää ketään tippaakaan jos uhrina ei ole ruskea tai musta?

    Tykkää

    • Nimetön // 08/10/2017 13:21 // Vastaus

      Ei kiinnosta.Kysymyksesi oli rasistinen viharikos koska ihmisoikeudet ja valtava rikkaus.

      t:valtamedia

      Tykkää

  5. Nimetön // 08/10/2017 13:31 // Vastaus

    Oli todella raskasta luettavaa. Mikään ei enää ole entisellään, ei ole pariin vuoteen ollut, mutta kun tällaista lukee se repii sydämenkin kappaleiksi, jos vielä jotain on jäljellä ollut.
    Voi tyttöparkaa, voi isä- ja äitiparkaa.

    Tykkää

  6. Timppa100 // 08/10/2017 13:41 // Vastaus

    Jos omalle tyttärelle tollainen sattuisi, niin alkaisi armoton tappaminen. Ei tollaiselle muuten edes jonkinlaista oikeutta saa Ruotsissa. Törkeintä on, että joka saatanan ruotsalainen viranomainen pyrkii aktiivisesti vähättelemään ja piilottamaan asian.

    Ruotsissa tulee iso kasa ruumita, kun jossain vaiheessa se suvakkikulissi romahtaa.

    Tykkää

    • Nimetön // 08/10/2017 17:05 // Vastaus

      Niin tulee ja siinä kasassa on jokainen mädättäjä joka on tästä vastuussa.Jokainen.

      Tykkää

    • Qroquius Kad // 08/10/2017 17:33 // Vastaus

      Noinhan tuo jutun isäkin kuvitteli. Ensin hän ajatteli aloittavansa armottoman tappamisen. Tajuttuaan ettei hänestä siihen ole, ajatteli hän maksavansa 25 000 euoa liivijengille, joka hoitaisi homman hänen puolestaan. Tajuttuaan ettei hän tunne ketään liivijengilaistä hän on vain joutunut luhistumaan omaan surkeuteensa.

      Tämä on tapahtunut Ruotsissa vaikka kuinka helvetin monta kertaa! Aivan varmasti monen uhrin isä oli aikoinaan uhonnut juuri noin: ”Jumalauta jos minun tyttären joku raiskaa, minähän perkele tapan sen ja kaikki sen kaverit!”

      Sitten se tapahtui. Niinkuin tuolle artikkelin isälle. Hänkin halusi aloittaa armottoman tappamisen. Eikä uskaltanut. Sitten hän halusi maksaa liivijengille se tekemisestä. Eikä osannut.

      Nyt hän on vain hauras, herkkä ja romahtamaisillaan. Kuten kaikki muutkin isät, joiden tyttärille tämä on tehty. Ja tullaan tekemään.

      Koska kukaan ei koskaan tee yhtään mitään. Ja raiskaajat tietävät sen.

      Liked by 1 henkilö

      • Aivan. Juuri näin se menee. Tässä oli hyvin nostettu esille ns. taviksen tragedia tässä invaasiossa.

        Tykkää

      • Nimetön // 08/10/2017 23:24 // Vastaus

        Eivät kaikki pidä tuon paskasakin oikeutta elää suurempana kuin omien lastensa turvallisuutta,terveyttä ja tulevaisuutta.Eivät edes saman arvoisena.Kun se oikea (tai väärä henkilö – miten vain) sattuu yksittäistapausten kohdalle niin Breivik alkaa vaikuttamaan mukavalta pellavapäiseltä naapurin pojalta ja reippaalta alisuorittajalta.

        Tykkää

    • Nimetön // 09/10/2017 06:14 // Vastaus

      Näin sen näen itsekin. Suomessakaan ei oikeuttaa enää saa, jos ei sitä itse ota. Keharit täälläkin saavat törkeistä raiskauksista tai pahoinpitelyistä naurettavia ehdollisia tuomioita. Keharille se tarkoittaa, että lupa jatkaa entiseen malliin, tuollaiset tuomiot eivät niitä hetkauta muuten kuin naurunaiheena omiensa joukossa.
      Omankäden oikeus on ainoa asia joka enää jää jäljelle. Yhteiskunta on ajanut itsensä umpikujaan. Rangaista ei saa, mutta kun ei rangaista, niin annetaan viesti että kaikki käy. Keharit hyödyntävät tätä sellaisella härskiydellä, kuin vain alkukantainen barbaari pystyy.

      Tykkää

  7. Osavastuu // 08/10/2017 13:54 // Vastaus

    Tapahtumat sinänsä ovat valitettavia ja niitä tapahtuu aivan liian usein. Suomen oikeudessa on samankaltaisia juttuja pilvin pimein eikä niistäkään puhuta.

    Isän kertomuksessa on outoa se jos tyttö oli urheilussa hyvä ja hymyili aina, tuollaiset henkilöt saavat aina paljon palvontaa ja kaverikontakteja. Miksi sitten hänen tyttärensä olisi syrjitty ja kiusattu? Johan opettajat pitävät huolta selaisista henkilöistä joista on hyötyä koulujen välisissä urheilukilpailuissa.

    Ja sitten on se tavanomaisin asia: lapset tarvitsevat vanhempia, eivät kavereita. Isänkään itsesyyllisyys ei olisi luultavasti tuolla tasolla jollei hän tuntisi osasyyllisyyttä. Hän näki että uudet ystävät eivät ollee ruotsalaisia. Ehkä hän kysyi missä tyttö vietti koulun jälkeen aikaa mutta jos ei saanut vastausta tyytyi siihen. Hänestä ehkä oli parempi että tytär oli saanut uusia ystäviä. Ja kun tämä tapahtui, isä syyllisti itseään ”miksi en, miksi en”-kysymyksillä.

    Tekstini saattaa lukijasta tuntua herjaukselta tai syyllistämiseltä, mutta jos 13 vuotias päästetään iltaisin ulos ja jos hän saa liikkua ulkona yksin kaveripiirissä niin kaikki ei ole kotona kohdallaan. 13 vuotias käy koulua, tulee kotiin, tekee läksyt, käy harrastuksissa ja menee nukkumaan. Piste. 13 vuotiaalla ei ole vielä mnkäänlaista päätäntävaltaa omaan kasvatukseensa. 13 vuotias ei saa saada omaa tahtoaan läpi uhmalla eikä kiukuttelemalla. Hänen pitää totella vanhempiaan ja vanhempien pitää asettaa rajat. Vanhempien pitää kertoa raadolisesta maailmasta vaikka se tulkittaisiin rasismiksi tai syrjinnäksi. Koska sellainen maailma on.

    Oman ”vanhanaikaisen” kasvatukset johdosta jossa lapsia kuritettiin fyysisestikkin samalla tavalla aina kuin he löyvät/potkaisivat/heittivät jollain on tuottanut mallikelpoisia kansalsisia. Ei lasta tarvitse kurittaa kuin pienenä ja hän oppii asiat kerralla. Kun vanhin pääse ”arvostettuun kouluun” niin sielä oli haastattelu jossa kysyttiin että millä hän kulkisi kouluun jos pääsisi ja tulisiko hän joka päivä. Pidin haastattelun kysymyksiä outoina koska julkiset kulkivat ja lapset ovat omatoimisesti heränneet kouluun aina kuudennesta luokasta lähtien. Heitä ei ole tarvinnut herätellä vaan he ovat itse pitänet huolen että ovat aina ajoissa paikalla. No, jouluun mennessä vanhimmainen oli luokan ainoa joka oli: suorittantu kaikki kokeet ja päässyt niistä kaikista kokeista läpi, oli saapunut joka aamu ajallaan, oli ollut jokaisen tunnin paikalla, oli opttajien mielestä poikkuksellisen omatoiminen.

    Minä olen ylpeä lapsistani ja olen sen heille kertonut. Tänä päivänä on todella harvinaista että nuoriso osaa käyttäytyä ja että heihin voi luottaa. Ja kun luottamuksen ja käytöksen lisäksi opettaa lapsilleen kolme sanaa:”Anteeksi, ole hyvä ja kiitos”, niin niillä pääsee elämässä pitkälle.

    Vanhemmat!! Jotta moisia asioita ei tapahtuisi enää niin teidän pitää ruveta vanhemmiksi. Lasten pitää mennä nukkumaan klo 21:00 ja kännykät otetaan yöksi pois. Kiukuttelevilta mopoauto-ikäisiltä otetaan mopoautot pois. Kotiintuloajat pitää olla ja vanhempien pitää keskenään sopia keiden kanssa lapset saavat sosialisoida. Tämä aihetuttaa painetta vanhempien ajankäytölle eikä oma elämä ole enää ”niin kivaa”. Mutta turvallisessa ympäristössä kasvavat lapset ovat yhteiskunnan voimavara.

    Liked by 1 henkilö

    • Valkoinen hetero // 08/10/2017 14:17 // Vastaus

      Kannattaa osavastuun pitää lapsensa kotona lukittujen ovien takana ,niin ei tapahdu mitään pahaa. Nykyään on ruvennut tapahtumaan keskellä kirkasta päivääkin#kivapuhe

      Tykkää

    • ”Tekstini saattaa lukijasta tuntua herjaukselta tai syyllistämiseltä”
      – Itse en kokenut noin. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. On vain hyvä että ihmiset tuovat erilaisia näkemyksiä mistä tahansa asioista. Kivapuhe, hyssyttely, poliittinen korrektius ja sensuuri on sama asia kuin pelkuruus.

      Tykkää

    • ”lapset tarvitsevat vanhempia, eivät kavereita.”
      – Juuri näin. Muistaakseni Red Ice radion kuunnelmassa ”Jessica Andreasson – An Immigrant in Sweden” Esitettiin ruotsalaisten auktoriteettiuskovaisuuden ja kyvyttömyyden oma-aloitteellisuuteen johtuvan osaksi siitä että heillä ei ole lapsena ollut auktoriteetteja vaan vanhemmat ovat olleet kavereita lapsilleen. Auktoriteettien puute lapsena on saanut aikaan auktoriteettitarpeen aikuisena.

      Tykkää

  8. Aiha herätä // 08/10/2017 16:15 // Vastaus

    Median ja oikuslaitoksen pitää antaa totuudenmukainen kuva siitä ketkä rikoksia tekevät eikä levittää jatkuvaa sumuvaippaa. Ongelmiin on tartuttava, rikolliset pois kaduilta, lässyttäminen ja paapominen loppu. Ja vanhempien on oltava nimenomaan vanhempia, ei kavereita. ”Kaverivanhemmat” ovat merkkinä siitä etteivät vanhemmat ota rooliaan todesta.

    Tykkää

  9. ”HUOMIO!! JOS KOMMENTOIT ÄLÄ KIRJOITA TAPPOUHKAUKSIA JA MUITAKAAN VÄKIVALTAFANTASIOITA.”
    Tätä ohjetta oli vaikeaa noudattaa artikkelin lukemisen jälkeen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: