Helsingissä ei nukuttu 6.-7.2.1944 välisenä yönä kun Neuvostoliitto aloitti suurilmapommitukset

6
Kuvakaappaus 2018-02-06 10-55-17
Stockmannin edusta oli täynnä romua.

 

6.2.2018

Tänään 74 vuotta sitten 6.2.1944 aloitti Neuvostoliitto massiivisen ilmapommitusten sarjan Helsinkiin, joka jatkui koko helmikuun. Kolmessa suuressa ryppäässä helmikuun aikana kylvettiin lentokoneista 16 490 pommia, eli 2 600 tonnia rautaa, jotka runnoivat Helsinkiä.

6.-7.2. illan ja yön aikana tehdyt pommitukset olivat tuhoisimpia. Iskut tehtiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen alkoi 6.2. klo 19.23 aikaan ja lakkasi noin klo 21.40 jälkeen. Toinen pommitus alkoi muutaman tunnin päästä 7.2. klo 00.57 ja jatkui aamuyöhön klo 04.57 asti.

Keskustan alueelle tiputettiin ainakin 350 pommia ja Helsingin ympäristöön 2 500 pommia. Kaiken kaikkiaan pommeja kylvettiin  vajaa 7 000 kappaletta. Osa oli suutareita, osa tippui mereen kaupungin edustalle. Puna-armeijan koneita oli noin 730 kappaletta. 103 henkilöä menehtyi iskussa ja neljättä sataa henkilöä loukkaantui.

Ilman Suomen tehokasta ilmatorjuntaa olisivat Neuvostoliiton tuhotyö ollut suurempaa. Kevyt ilmatorjunta ampui 2 745 laukausta ja raskas patteristo lauloi taivaalle vajaa 8 000 laukausta.

Toinen pommitus tapahtui 16.-17.2. Tälläkin kertaa pommitus tuli kahdessa aallossa. Ensimmäinen alkoi klo 20.12 ja jatkui vähän 23.10 ast. Sen jälkeen huilattiin puoli tuntia ja varttia vaille puolen yön aloitettiin toinen erä. Se jatkui aamukuuteen asti. Eli käytännössä Helsinkiä pommitettiin 10 tuntia putkeen.

Raskas patteristo ampui yli 12 000 laukausta ja kevyt vajaa 6 000. Apuna tällä kertaa oli 12 saksalaishävittäjää. Suomalaiset onnistuivat nerokkaalla hämäystaktiikalla suojaamaan kaupunkia paremmin kuin aiemmassa. Vuosaareen sytytettiin suuria kokkoja ja kaupungin länsiosan valot sammutettiin. Venäläiset luulivat kaupungin olevan idempänä ja tiputtivat paljon pommeja Vuosaaren metsiin. Lisäksi kehitetty ”sulkutuli” oli pelote punalentäjille.

Kuolleita hävityksessä oli 25 ja loukkantuneita 29.

Kolmas pommitus tapahtui 26.-27.1. Ensimmäiset koneet saapuivat Helsingin ilmatilaan noin 18.30 aikaan. Koko taistelu jatkui yhtäjaksoisesti liki 11 tuntia, joka koostui rynnäköstä, väsytyksestä ja hyökkäyksestä. Aamuyön hyökkäyksessä lähes kaikki Punakoneet saatiin käännytettyä ja vaara ohi-hälytys annettiin klo 06.30.

21 henkä kuoli ja 35 haavoittui. Raskas patteristo ampui vajaa 15 000 laukausta ja kevyt yli 4 000. Koko yönä taivaalle ammuttiin noin 25 junavaunullista rautaa. Punakoneita oli vajaa 900, jotka pudottivat yli 5 000 pommia, joista Helsinkiin osui vain 290. Hämäys onnistui tälläkin kertaa.

Helsingin ilmapuolustus oli erittäin tehokas. Sen, ja vain sen ansiosta kaupunki säilyi ehjänä. Jos Puna-armeija olisi päässyt kylvämään pommeja vapaasti, olisi kaupungin paikalla avolouhos.

Suurin osa kuolleista ja loukkaantuneista oli siviilejä. Punakoneita saatiin pudotettua yhteensä 20.

 

 

Advertisements
, , ,

11 thoughts on “Helsingissä ei nukuttu 6.-7.2.1944 välisenä yönä kun Neuvostoliitto aloitti suurilmapommitukset

  1. Venäjällä on kahdenlaisia ihmisiä, venäläisiä ja ryssiä. Ryssät ovat enemmistönä, omilla aivoillaan ajattelevat tolkun venäläiset useimmiten yksittäistapauksia.

    1. Niin, suomalaiset miehet eivät tuolloin juosseet karkuun koko Euroopan läpi hakeakseen asyliä Portugalista jättäen naiset ja lapset tänne. Ei, he pysyivät asemissaan ja taistelivat maahantunkeutujaa vastaan, vaikka epäilemättä pahalta tuntuikin ja kuolemanpelko kouristi sisälmyksiä. Vaihtoehdon ajatteleminen vain tuntui varmasti paljon pahemmalta.

      Hieman toisenlaisia olivat he, kuin tämän päivän asekuntoiset ja -ikäiset arabimiehet…

  2. Stalin oli tyhmä.Olisi kannattanut vaan lähetää pari miljoonaa ryssää ilman aseita sanomaan rajalla asylum.Ihmisoikeudet ja kansainväliset sopimukset olisivatkin sitten pitäneet huolta siitä että Neuvosto-Suomi oltaisiin saatu aikaiseksi ilman laukaustakaan..

  3. Stalin oli pahasti mielisairas vainoharhainen kunniaton paskiainen. Ja nykypolven nuoremmat ”tutkijat” ovat alkaneet kääntää Suomen historiaa vähän siihen suuntaan että Suomi olis jotenkin syyllinen jatkosotaan, koska Saksa hyökkäsi ensin neuvostoliittoon. On tosiasia että jos Hitler ei olisi hyökännyt satalinia vastaan, Suomi olisi joutunut ryssien miehittämäksi ja kaatuneita olisi moninkerroin enemmän.Myös Saksan aseapu tuli todella tarpeeseen, etenkin panssaranitorjunta aseet ja rynnäkkövaunut. Stalinilla oli myös kiire Berliiniin ja se myös auttoi Suomen ahdinkoa. Toine asia mitä ainkaan valtamediat eivät ole juurikaan käsitelleet on Amerikan mittava ase-materiaali apu ja niitä aseita käytettiin surutta myös Suomen rintamalla. Muuramanni rata jota pitkin ase-materiaaliapu tulivat, ei uskallettu Suomen puolesta kuitenkaan häiritä sodan loppuvaiheessa, koska pelättiin liitoutuneiden reaktioita ja taisivat jopa varoittaa siitä Suomea.

    1. Kait se oli jonkun aloitettava, kun Neuvostoliitto vaan pikkuisen koepommitti menemään, ilman sodanjulistusta. Kuinka Suomen olisi käynyt samoin tehden, kovasti taas toruttu ja juttuja kielletty, sekä jääty jalkoihin?

  4. Tuntuu pahalta,kun tätä meidän rakasta isänmaata vallataan tällä hetkellä pala palalta politikkojemme siunauksella.
    Ps.En löydä tästä tilanteesta mitään muuta positiivista kuin sen,ettei isoisäni ole tätä enään näkemässä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.