”Märtsiküüditus” – Maaliskuun kyyditysten 1949 muistopäivä Virossa

0
Screenshot-2014-03-26-12.19.15
25.3.2018

Kun päivä valkeni Virossa 69-vuotta sitten maaliskuun 25. päivänä 1949, monikaan virolainen ei ollut nukkunut koko yönä, ja tuskin aiempinakaan öinä. Pitkät tavarajunat, joiden härkävaunuissa oli ihmisiä, lähtivät yön mittaan asemilta kohti Siperiaa. Stalinin massakyyditykset olivat täydessä vauhdissa. Virolaisittain päivän nimi on ”Märtsiküüditus”, maaliskuun kyyditys.

25. maaliskuun yön aikana kyyditettiin 20 700 virolaista Siperiaan. Noin puolet heistä oli naisia, kolmannes lapsia ja viidesosa miehiä. Naisten suurta osuutta selitetään sillä, että aviomiehet oli jo sitä ennen teloitettu tai muuten vain ”lakanneet olemasta” ja sitä ennenkin oli jo kyyditetty iso määrä ihmsiä.

Koko touhu alkoi joitakin päiviä aiemmin. Miliisit ja sotilaat menivät taloihin sisään ja hakivat ihmisiä matkaan. Asukkaille kerrottiin, että nyt on lähtö ja heille annettiin tunti aikaa pakata.

Kun asukkaat olivat nousseet autojen kyytiin, alkoi uusjako. Paikalliset puolueaktivistit alkoivat inventoida talojen ja maatilojen omaisuutta valtiolle luovuteutusta omaisuudesta. Tässä yhteydessä inventoijien taskuihin meni paljon ihmisten tavaraa. Vaino oli systemaattista. Virolaisilta vietiin omaisuus, ja sen päälle sai pakkokyydin Siperiaan. Kyyditettyjen asuntoihin muutti venäläisiä.

Koko operaatio oli tarkkaan suunniteltu. Puolueen alueosastot olivat laatineet kuukausien ajan listoja kyyditettävistä. Listoille joutui aika sattumanvaraisesti. Jotain yleisiä kriteereitä oli, mutta koko homma perustui pitkälti Neuvostoliiton ns. suunnitelmatalouteen. Koska Neuvostoliitossa kaikelle oli kiintiö, myös kansanvihollisia oli kiintiömäärä. Kiintiöt annettiin Moskovasta. Lisäksi sattuma näytteli suurta osaa. Jos joku henkilö tai perhe ei ollut hakuhetkellä kotona, otettiin kyytiin varaperhe ja alkuperäinen kansanvihollinen saattoi säästyä. Kyseessä oli suunnitelma, kansanvihollinen oli sen selitys ja periaatteessa kuka tahansa saattoi joutua kyyditettäväksi.

318432h6640t28
Tuhansia kynttilöitä sytytetään joka vuosia kyyditysten uhrien muistolle. Kuva viime vuodelta Tallinnassa Vapauden aukiolta.

 

25. päivän yönä alkoi operaation toinen vaihe, Siperian junat. Kuntakeskuksiin kerätyt ihmiset siirrettiin pitkiin tavarajuniin, jotka aloittivat moniviikkoisen matkan Siperiaan. Matkan aikana ihmisille ei annettu ruokaa eikä mitään muutakaan. Hengissä selvisi, jos oli hyväkuntoinen ja oli älynnyt ottaa lähtiessään ruokaa tms. Monet vanhukset ja sairaat kuolivat. Pienten lasten äideillä oli luultavasti vaikeinta.

Viroa ”sovjetisoitiin” urakalla. Koko vuoden 1949 aikana ainakin 60 000 virolaista vietiin Siperiaan ja sitä ennen kymmeniä tuhansia. Elämä Siperiassa oli kovaa. Ihmiset asutettiin kolhooseihin ja kaikesta oli pula. Viljaa oli hyvin niukasti ja peruna oli se, joka piti ihmiset hengissä. Talven jälkeen keväisin ihmisillä oli pahoja aliravitsemuksesta aiheutuneita tauteja ja vaivoja.

Kyydityksistä ei saanut puhua Neuvostomiehityksen aikana. Stalinin kuoleman 1953 jälkeen jotain helpotuksia alkoi tapahtumaan 50-luvun lopussa. Jotkut ihmiset saivat palata kotimaahansa, mutta silloinkaan ei kuitenkaan kotikaupunkiin. Oikeastaan vasta 1989 asioista alettiin puhumaan julkisesti. Perustettiin komitea tutkimaan asiaa. Jokaisessa virolaisessa suvussa on henkilöitä, jotka joutuivat lähtemään.

Neuvostoliiton kannalta kyyditykset olivat hyvin onnistunut operaatio. Viron väkiluku oli tuolloin 850 000. Kun tuosta väkimäärästä viedään sattumanvaraisesti kymmeniätuhansia ihmisiä, se jos mikä aiheuttaa pelkoa. Jokainen ymmärsi, että kuka tahansa voi joutua uhriksi. Pelko tekee ihmisen varovaiseksi.


Sivullisena huomaa miten tämän päivän yllä leijuu raskas historian painolasti. Jonkinlainen hiljainen suru on aistittavissa ympäristössä

Advertisements

About Pt-media.org toimitus

View all posts by Pt-media.org toimitus →

15 thoughts on “”Märtsiküüditus” – Maaliskuun kyyditysten 1949 muistopäivä Virossa

  1. Tänään on siis varmaankin juhlapäivä RHC:ssä koska selvästi Virolaisten institutionaalinen rasismi väheni kun tuotiin ryssiä tilalle?




    0



    0
  2. Miettikääpä tätä te jotka ihannoitte Venäjää ja huutelette Putinia apuun joka mutkassa ja suorallakin. Venäjä oli sen ajan IS ja Hitler yhdessä.




    0



    0
  3. Jos Suomen rintama olisi romahtanut 1944 kesällä, niin luultavasti suomalaisia ei olisi enää edes olemassa. Neukkuvenäjä käsitteli virolaisia aika ”lempein ottein” koska ei ollut vastarintaa. Suomi taas tappeli viimeistä miestä myöten ja jos rintama olisi romahtanut, olisi käsittely ollut myös sen mukaista.




    0



    0
    1. Onneksi oltiin Aatun kanssa kimpassa niin totaalista romahdusta ei tullut. Ilman häntä olisi käynyt huonosti, niin hullulta kuin se näin jälkikäteen kuulostaakin.




      0



      0
      1. Tästä ole täysin samaa mieltä, koska kommunisti sympatioista tunnettu Roosevelt ja aivopestyt amerikkaliset avustivat runsaskätisesti samaan aikaan ryssiä ja aseita käytettiin Suomen rintamalla. Hävittäjiä, tykkejä ym. On kumma ettei tätä ole esim. Suomessa pahemmin tongittu. Onneksi Ryti oli kaukaa viisas ja isänmaallinen ja uhrasi itsensä SUOMEN kansan hyväsi. Kommunistit ovat loanneet Rytin mainetta vuosikymmeniä, nyt olisi aika antaa hänelle se kunnia mikä hänelle kuuluu. Arvostan Rytin korkeammalle kuin Mannerheimin.




        0



        0
    2. Niin. Suomen tehtyä loppukesästä 1944 välirauhan Neuvostoliiton kanssa saksalaiset olivat tyrmistyneitä, toki syystäkin: oltiinhan presidentti Rytin kanssa sovittu, että nimenomaan tällaista ei tapahtuisi? Uusi presidentti-ylipäällikkö Mannerheim pyysi heitä yrittämään asettua Suomen asemaan:
      Saksan kansa on niin suuri, että vaikka tämä sota loppuisi miten tahansa, se voi silti luottaa säilyvänsä tulevaisuudessakin. Mutta Suomen kansa on niin pieni, että jos se seuraa Saksaa totaaliseen loppuun asti, se voidaan hukuttaa slaavilaisten kansojen mereen.

      Niin meille olisi hyvin todennäköisesti käynytkin. Voisimme olla nyt kuin vatjalaiset, joita on enää n. 60! Toisaalta voisimme olla kuin unkarilaiset, mutta sitä ei voi tietää. Ollaan siis tyytyväisiä kaikesta siitä, mitä meidänkin edestämme tekivät itsensä uhraten sotapäällikkö Mannerheim sekä valtionjohtajat Kyösti Kallio ja Risto Ryti, ja ennen kaikkea koitetaan hyvät ihmiset sentään seuraavissa vaaleissa valita samanlaisia valtiomiehiä johtamaan maatamme nykyisten politikoitsijoiden sijaan!

      Meillä kun on siihen mahdollisuus, toisin kuin monilla muilla tällä avaruuspallolla!




      0



      0
  4. Se muisto noista ajoista on lyijynraskaana Eestin kansan kannettavana. Menee vielä yksi sukupolvi hautaan ennenkuin taakka hellittää jos silloinkaan. Punikkien kyläkomiteat olivat oman kylän ihmisiä, senajan edistyksellisiä sosiaalisten oikeuksien puolustajia. Heitä ohjattiin päätöksissä eli karkotettavien valinnassa myös pelolla ja ahneudella. Noudattamalla puolueen linjaa tarkasti ja nuhteitta sai etuisuuksia. Parempi asunto, ehkä oikeus jonkinlaiseen kulkupeliin, etuoikeus tiettyihin tuotteisiin joista puolueen ulkopuolinen ei voinut kuin haaveilla. Kun suurten väestönsiirtojen aika hellitti siirryttiin vielä karmeampaan systeemiin. Kavaltamalla naapurisi, työkaverisi tai vaikka oman sukulaisesi voit osoittaa olevasi oikea kommunisti ja päästä etujen piiriin. Ja heitä sitten alkoi löytymään vuosien aikana runsaasti. Niin runsaasti että joka eestiläisessä suvussa on kavaltaja jonka teon seurauksena joku sai yksisuuntaisen lipun Siperiaan tai teloitettiin jo matkalla kansanvihollisena. Varsinainen luottamusyhteiskunta. Miten miehitysarmeija käyttäytyi tähän päälle on yhtä surullista ja kauheuksia täynnä olevaa tarinaa. Naisia kaapattiin kaduilta ja tehtiin mitä huvitti. Kukaan ei perään huudellut tai jos huuteli, kommunistinen puolue hoiti homman. Sikailun määrä oli käsittämätön ja Neuvostosotilaita pelättiin enemmän kuin mitään muuta. E263 vie suoraan Tallinnasta Paideen ja matkaa on pauttiarallaa 60km. Siellä on torni jossa voi käydä aikamatkalla Eestin historiaan. Se paikka on käymisen arvoinen. Näistä asioistakin kerrotaan mutta ei aivan näin suoraan kuin minä. Poliittinen korrektius estää ja ”salaisuudella” tasapainoillaan vielä pitkään. Sofi Oksasen Puhdistus, sille kirjalle minä pieraisen ja niin tekevät monet Eestiläisetkin. Tosin eri syistä. Eesti on kaiken kärsimyksen ja kurjuuden jälkeen vähintäinkin ansainnut nykyisen tilansa ja asemansa. Iloitaan siitä ja toivotaan vielä parempaa tulevaisuutta. Paavolle Kiitos muistutuksesta historiasta, tämä kertoo minulle Sinusta ihmisenä paljon.




    0



    0
    1. Niinpä, kas tässä aiheeseen liittyvä ironinen filminpätkä ”Deportatsia”, ekassa linkissä I. Schepelin käännös ja toisessa itse video:

      http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/31704-deportatsia

      https://www.youtube.com/watch?v=-VVoWsKii0w

      NKVD:n pääpiruna toimii muuan kuuluisa eestiläinen näyttelijä, Märt Avandi, tuttu kaveri Miekkailija-leffasta ja sarjasta Eesti tuulepealne maa – Viro tuulten pieksämä maa. Mielenkiintoisia leffoja, suosittelen katselemaan.

      Toi olisi ollut pitkälti suomalaisten kohtalona jos linjat olisivat murtuneet 1944 tai maamme hallitus olisi suostunut siirtämään rajalinjaa kannaksella 1939 Moskovan neuvotteluissa, ja eipä kannata unohtaa Katynia. Se oli Vasili Blokhinin ”taidonnäyte”, ehkä ihmiskunnan pahin teloittaja tai sarjamurhaaja. Ai niin, ei hän murhaaja ole koska hän vain noudatti Stalinin käskyä [sarkasmi]…..




      0



      0
      1. Mutta kun Blohin nimenomaan ei ollut sarjamurhaaja, kuten eivät palkkamurhaajatkaan.
        Sarjamurhaaja on rikollinen, joka tappaa vähintään kolme eri ihmistä kolmena eri tekona erilaisin motiivein. Tekotapaan kuitenkin kuuluu edeltävä teon valmistelu ja uhrin saalistus, itse teko ja siitä nauttiminen, teon jälkeinen makustelu ja fiilistely kunnes se on käytetty loppuun kuin tyhjäksi jäystetty purkka, jolloin alkaa uuden uhrin saalistus.

        Palkkamurhaajalla voi olla samanlaisia fiiliksiä, mutta ne eivät ole hänelle se motiivi, vaan teosta saatava utilitaarinen hyödyke eli suomeksi sanottuna palkkio. Sarjamurhaaja ja palkkamurhaaja toimivat siis omasta, henkilökohtaisesta hyötynäkökulmastaan käsin.

        Minusta Vasili Mihailovitš Blohin oli jotain aivan muuta. Kuvan perusteella tulee vaikutelma miehestä, jolla ei oikein ole inhimillisiä tunteita: ei vihan, myötätunnon, säälin, katumuksen eikä paljon minkäänlaisia. Tyyppi vaikuttaisi jonkintasoiselta autistilta, joka ei ole sinänsä väkivaltainen, mutta johon voi luottaa vaikka minkälaisissa olosuhteissa, koska hän ottaa kaiken kirjaimellisesti ja pitää siitä kiinni.

        Blohin sai nimityksen teloittajaksi ja piti siitä kiinni kunnes toisin käskettäisiin. Hän teloitti omakätisesti tuhansittain ihmisiä, kunnes toisin käskettäisiin. Stalinin kuoltua ei uusia käskyjä enää tullut, ja Blohin putosi tyhjän päälle. Ehkä kollega lohdutti häntä kehottaen ottamaan ryypyn, ja hän piti siitä kiinni ryypäten itsensä melkein kuoliaaksi. Loppuviimeistely oli sitten tehtävä itse, koska uusi käskyjä ei enää tullut. – En toki tiedä Blohinin elämän huippu- ja loppuvaiheista enempää kuin muutkaan, saattoivat mennä täysin toisinkin. Kunhan nyt ilmaisin näkemykseni.




        0



        0
        1. @Qroquius, noin se taitaa mennä kuten totesit, Katynin joukkoteurastuksessa olleille NKVD:n sotureille juotettiin (tolkuttomasti) vodkaa, jotta he yleensä pystyivät viemään kaikki noi raadot teloituspaikalta joukkohautaan kuorma-autoilla ja pinoamaan ne riviin montun pohjalle. Samaan ongelmaan törmäsivät myöhemmin saksalaisten ”erikoiskomennuskunnat” kun he lahtasivat joukoittain juutalaisia NL:n & Puolan vallatuilla alueilla.

          Ennenvanhaan oli pyövelin ammatti, ehkä toi ilmaus sopisi paremmin Blokhiniin? Ironisemmin sanottuna valtion laillistamaa murhaamista, ja myönsihän Stalin korkea-arvoisen kunniamerkin Blokhinille ”mustasta työstä”….




          0



          0
          1. Itse asiassa kyseinen ammatti on edelleen elossa mm. Kiinassa, jossa kyseistä virkaa on hoitanut ainakin vielä joitain vuosia sitten tällainen henkilö:

            https://www.reuters.com/article/us-china-executioner/chinese-executioner-says-job-not-complicated-idUSTRE7AD0U020111114

            En tiedä, mikä hänen tai kollegojensa virkanimike Kiinassa on; tietääkseni vielä Venäjälläkin vuoteen 1996 asti (jolloin Euroopan Neuvostoon liittyminen pakotti luopumaan kuolemanrangaistuksesta) teloittajat kirjoittivat veroilmoitukseen ammatin kohdalle palvelusarvonsa. Voisinpa olettaa kiinalaistenkin menettelevän samoin.




            0



            0
            1. @ Qroquius, mielenkiintoinen linkki. Tuli joskus kaverin suosituksesta tutustuttua tällaiseen dokumenttiin ”leppoisasta herrasmiehestä” kuin Richard Kuklinski




              0



              0
              1. Äh, tuli painettua enteriä liian aikaisin. Kas tässä se kaikessa karuudessaan. Astunee samaan kategoriaan John Wayne Gacyn ja Charles Mansonin kanssa. Jos on olemassa jälleensyntyminen ja ns. karman laki, niin toivottavasti nämä ”velikullat” syntyvät johonkin tosi paskaisiin olosuhteisiin. Tai sitten he palavat siellä Danten helvetissä.

                Mikä sitten aiheuttaa moisen toiminnan, kas siinä olisi tutkittavaa kaikenkarvaisille psykologeille ja psykiatreille….




                0



                0
  5. Tiblat Stalinin johdolla aiheutti tuhoa 100 x enemmän kuin kolmannen valtakunnan propaganda-koneisto. Ja tämä on vaiettu totuus. Hienoa Eesti, hienoa Eestin kansa
    ”Isa ikka õpetas
    Armasta oma kodumaad
    Ja tiblat teadagi ei tohi teenida”




    0



    0

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.