Nykypäivän korpijaakot

3

 

1200px-Koli_hill_view
Kolia. Kuva: Wikipedia

03.06.2018

Jo joutui armas aika, suvivirsi keskustelun, kun jonkinlaiseksi traditioksi muodostunut keväinen suvivirsikeskustelu on jälleen herännyt ja käy kiivaana. Suomalaiseksi perinteeksi miellettyä Suvivirttä raiskaillaan muuttuvan maailman melskeissä kantasuomalaista kulttuuria häpeillen, eikä se isoa osaa suomalaisista naurata ollenkaan.

Itse edustan sellaista koulukuntaa, ettei minua häiritse pätkääkään ne maassamme elävät, jotka toteuttavat synnyinmaansa tai sukunsa kulttuureja ja perinteitä siltikin, että ovat tänne kauniiseen pohjolaan päätyneet elämään, kunhan Suomen lain ja asetusten mukaan niitä toteutetaan. Se on mielestäni ainoastaan inhimillistä ja sitä samaa suomalaisetkin tekevät Espanjan aurinkorannoilla ja Thaimaan ikikesässä, syövät lihapullia ja laulavat maanmiesten seurassa karaokea.

Niin ovat maailmalla kulkeneet ihmiset tehneet aina ja tulevat aina tekemään. Kuitenkin silloin, kun aletaan vaatia tai muokata uuden kotimaan kulttuuria omaan sopivaksi, ollaan vaarallisella tiellä. Toisaalta omien kokemusteni perusteella uskallan väittää, ettei kyse oikeastaan ole edes uussuomalaisten vaatimuksista, vaan niistä suomalaisista, jotka olettavat tulokassuomalaisten olevan niin herkkiä ja tyhmiä, etteivät kestä tai ymmärrä meidän kulttuuria ja perinteitämme.

Espoolaislukiossa kirjoitettiin uuteen uskoon Suvivirren sanat, jotteivät lukiosta valmistuneet muslimit mieliään pahoittaisi. On surullista, jos lukiosta valmistuu niin suppealla ajatusmaailmalla varustettuja nuoria, ettei heillä ole kykyä hahmottaa omaa tilaansa ympäröivässä yhteiskunnassa. Toisaalta se, että pohjimmiltaan kaikki kolmen suuren lähi-itäläisen uskonnon; kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden, jumalat ovat oikeastaan ihan se yksi ja sama olento, ja se, että suvivirressä lauletaan Jumalasta ja luojasta, mikä voi tarkoittaa vaikka Ukko ylijumalaa, jos ajatuksissaan viitsii vähän joustaa, tuntuu Suvivirteen liittyvät pakkomielteet naurettavilta ja teennäisiltä.

1700-luvulla Pielisen Karjalassa vaikutti kirkkoherra nimeltä Jacob Stenius vanhempi eli Korpi-Jaakko. Hänet oli lähetetty Pielisjärvelle pistämään villinä rehottanut pakanallisuus kuriin, ja siinä hän tiukkaotteisena miehenä onnistuikin. Uuden uskon alttarille uhrattiin hyvin kevytkenkäisesti paljon. Kolin tietäjät häädettiin, eikä heitä muisteta enää kuin epämääräisistä legendoista, vaikka mitä ilmeisemmin Kolilla on elänyt varsin värikäs ja mielenkiintoinen tietäjälaitos.

Samassa syssyssä Koli, jonka väki oli jumalia ja haltioita kunnioittaen jättänyt asuttamatta, asutettiin muualta tuoduilla suvuilla. Mustarintasesta tuli Koli, eikä vanhoja parannut enää ääneen sanoa. Noihin aikoihin Pielisen ympäristön pakanoiden pyhät paikat pyrittiin tuhoamaan ja rangaistuksen uhalla kytättiin ikiaikaisia parantajia ja ihmisten uskonnollista elämää, jotta rahvas kumartaisi vain yhtä ja oikeaa Jumalaa ja Ruotsin kuningasta, kaikkivaltiasta.

nature-3201015_960_720

Korpi-Jaakko voitti. Hänen nimeään kantaa katu Lieksassa ja hänen hautansa löytyy kirkkomaasta, aivan siitä jumalansa silmien edestä. Ukko Kinolaista ja Vaara-Jaskaa ei sen sijaan monikaan enää edes tiedä eikä heidän toimiaan juuri kukaan enää tunne. Korpi-Jaakko koki varmasti tekevänsä oikein ja hyvää, mutta todellisuudessa hän tuhosi peruuttamattomasti vanhaa kulttuuria, jota ei missään muualla ole ja jota ei koskaan voi korvata millään, vähän niin kuin turuntaudin riivaamat kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit menneinä vuosikymmeninä purkivat kiimaisina vanhoja, kauniita rakennuksia betonimöhkäleiden tieltä.

Viimeiset kolkat, jossa vanhoja suomalaisia pakanaperinteitä toteutettiin, löytyivät ortodoksisesta Karjalasta, sillä ortodoksinen kirkko suhtautui hieman suopeammin vanhoihin perinteisiin. Vielä 1900-luvun alkupuolelta on silminnäkijäkertomuksia itäisimmän Suomen Karjalan pakanamenoista, mutta viimeistään toinen maailmansota tuhosi nekin rippeet.

Nyt olemmekin jälleen samassa tilanteensa kuin Pielisjärvi oli 1700-luvulla. Erittäin lyhytnäköisesti ja vanhaa halveksuen puretaan, tuhotaan, muokataan ja pakotetaan, jotta mikään ei uhkaisi jonkun uuden, tasapäistävän ja tiettyjä poliittisia agendoja tukevan iskostumista valtakulttuuriksi. Suvivirsi ja sen ympärillä käyty keskustelu voi jo tuntua tympivältä ja jopa kliseiseltä esimerkiltä, mutta Suvivirren kohtelu osoittaa, että aihetta pöyristymisille jatkossakin on eikä taistelu nykypäivän korpijaakkoja vastaan saa tauota hetkeksikään.

Advertisements

About Helena Eronen

Kaikin puolin kiva ja mukava naisenhupakko, joka tykkää syyvvä, juuvva ja muutenkin elostella, ja on lahjakas siinä.
View all posts by Helena Eronen →

4 thoughts on “Nykypäivän korpijaakot

  1. Naisoletetut ovat Suomen toivo, tällaiset herättelijät kuin Helena vaik järjetön luontokappale onkin. Kielteinen kehityssuunta muuttuu heidän tahdostaan. Sääli että hulluimmat edistysmieliset dorkatkin ovat naisoletettuja. Äijät kattoo enämpi sivusta ja joutaa töihin vasta sitte kun kaik on jo hoijettu päin helevettijä. Usein ase kourasa.

  2. Kristinuskolle käy kuin entisten aikojen luontoon pohjautuville muinaisuskonnoille. Islam jyrää Euroopasta kristinuskon helvettiin kirjaimellisesti. Eli ympyrä sulkeutuu ja kristinusko saa tuntea sen saman mitä teki aikoinaan näille alkuperäisille luntoon perustuville uskomuksille ja uskonnoille kun ne pakolla alistettiin kirkkojen takia. Jokainen voi palvoa vaikka takapihan kiveä, mutta se pakottaminen johonkin saa ainakin minut vittuuntumaan isosti. Kunnioitan itse luontoa suuresti ja pidän sitä jonkinmoisena elävänä isona yhteisönä joka on todella herkkä kaikelle ihmisen aiheuttamalle ”häiriölle” Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

  3. Naisoletetut ovat Suomeen suohon vetäneet.
    Ainoastaan 20-25 naisista on kelpoja päättämään asioista ei tunnepohjalta.
    Faktat, usko ja perinne pitää yhteiskunnat hengissä, eikä maailmanhalaaminen.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.