Apaattinen pakolaislapsi ja yksintullut turvapaikanhakijalapsi – klassikkobluffit

12
ensamkommande_logner
Lapset osoittavat mieltä Tukholmassa viime kesänä. Tukijoukkoon on saatu naisia ja lapsia.

Kieli ja käsitteet muuttuvat nopeasti, jos sille on tilausta. Ruotsin kielessä pakolaislasten kohdalla kieli on muuttunut muutamassa vuodessa vastaamaan tarpeeseen sopivaa tapaa yrittää hämätä asioiden oikeaa tilaa, tai muuten vain tarjota sopiva käsite turvapaikka-aktivisteille.

Lapsipakolaisten sanakäsitteillä on mielenkiintoinen historia. Joskus 00-luvun puolessa välissä mediassa ja julkisuudessa alkoi pyöriä käsite ”apaattiset pakolaislapset”. Tässä vaiheessa ei puhuttu vielä yksintulleista. Apaattiset lapset olivat perheensä mukana tulleita pakolaisia ja jostain kumman syystä lapsista tuli hyvin apaattisia. He vaipuivat syvään depressioon, puhumattomuuteen, alakuloon ja syömättömyyteen. Tytöillä esiintyi anoreksiaa ja pojilla muita häiriöitä. Ikähaitari näillä apaattisilla lapsilla oli muutamasta vuodesta jonnekin teini-ikään.

Lapsia kuskattiin psykiatreille ja psykologeille, mutta mitään varsinaista muuta syytä kuin ”sotatrauma” ei apatialle keksitty. Alkoi muutaman vuoden kestänyt öyhötys, politiikot ja media pistelivät parastaan, jotta apaattisille lapsille saataisiin sympatiapisteitä ja rajoja avoimemmiksi.

Vuoden 2007 aikana vouhka oli pahimmillaan. Tutkivat journalistit ”paljastivat” kuinka väitteet, että lapsia manipuloitiin apaattisiksi, oli huuhaata ja lapsukaiset olivat aikuisten oikeasti apaattisia. Nimittäin tietyt tahot yrittivät kertoa, että vanhemmat manipuloivat lapsensa näyttelemään apaattista oleskeluluvan toivossa. Sympatiapisteet säälillä oli sen leikin nimi.

Apaattisten lasten asiaa vatuloitiin vielä jonnekin vuoden 2008 hujakoille, kunnes koko asia yhtäkkiä vain loppui. Apaattiset pakolaislapsiparat yksinkertaisesti hävisivät mediajulkisuudesta. Ihan kuin lapset olisivat tervehtyneet ja saaneet elämänilonsa takaisin.

Mistä oli kyse? Kouluesimerkki jonkinlaisesta joukkopsykoosista. Turvapaikanhakijoina tulleet perheet tajusivat suuressa mittakaavasssa, että jos lapsi esittää apaattista psykopotilasta niin mahdollisuus oleskelulupaan kasvaa merkittävästi. Tätä ajatusta tuki massiivinen mediarummutus ja sitä myötä saatu sääli- ja sympatiapisteet. Turvapaikka-aktivistit taas kannustivat perheitä ja lapsia apatiaan. Pakolaisten perheissä käytiin kotikäynneillä tutkimassa oliko perheessä apaattisia lapsia.

Lopulta bluffi meni niin överiksi, että siltä tipahti pohja. Se loppui kuin seinään. Tänä päivänä ”apaattiset pakolaislapset” nostavat hienoisen punan ihmisten kasvoille jos sen nostaa puheenaiheeksi.

2885148_1200_676
Yksintulleita lapsia.

Seuraavana nousi täysin uusi ja erilainen trendi, ”yksintulleet turvapaikanhakijalapset”. Tämä fenomi alkoi joskus 10-luvun alkupuolella.

Aluksi annettiin ymmärtää, että totta tosiaan, 3-5-vuotiaat piltit sitä vaan omin neuvoin matkustavat Somaliasta/ Afganistanista/ Eritreasta toiselle puolelle maailmaa Ruotsiin pakoon sotaa, vainoa ja kidutusta. Niin rohkeita, mutta niin haavoittuvia lapsia.

Tässä asiassa on kaksi suuntausta. Ruotsiin tosiaan tuli varsinkin vuoden 2015 invaasion aikana lapsia. Lapset salakuljetettiin luultavasti pakettiautoilla Euroopan läpi Ruotsiin. Afrikasta tuli monta autolastillista 8-12-vuotiaita lapsia, jotka jätettiin jonkun kaupungin sosiaalitoimen tai poliisin pihalle. Lapset yksinkertaisesti dumpattiin. Käki kävi munimassa toisten pesiin.

Toinen suuntaus alkoi sen jälkeen kun omatoimisesti maahan tulleet alkoivat osoittautua ei niin lapseksi. Yhä useampi lapsi olikin lopulta aikuinen. Viime vuoden kesä oli käännekohta. Tukholmassa ja ympäri Ruotsia oli suuria afgaanien mielenosoituksia, jossa he vaativat saada jäädä Ruotsiin. Media puhui ”yksintulleista turvapaikanhakijalapsista”.

Median sympatian keruu kuitenkin epäonnistui. Ihmisten tyrmistys oli silmiinpistävää, mielenosoituksista otetuissa valokuvissa, joita mediat julkaisivat, oli kuvia aikuisista miehistä, mutta jutuissa kerrottiin yksintulleista lapsista. Ihmiset olivat todellakin kuvitelleet, että toreilla mieltään osoittaa 3-15-vuotiaat lapset. Ristiriita oli kuitenkin liian ilmeinen. Lapsina esiintyvät miehet eivät saanetkaan sympatiapisteitä ja jopa jotkut politiikot kyselivät, että mitä pelleilyä tämä nyt oli.

Nyt media teki nopean uusinta-arvion ja jutuista tipuettiin sana ”lapsi” pois. Puhuttiin vain ”yksintulleista”. Tätä etsikkovaihetta kesti viime syksystä vuoden vaihteeseen. Nyt uudissanaksi on vakiintunut yksintullut nuorukainen/ nuori aikuinen.

Yksintullut turvapaikanhakijalapsi on toisin sanoen jäänyt historiaan. Se on vanhahtava sanonta, ihan kuin apaattinen turvapaikanhakijalapsikin. Ei ollut yksintulleita lapsia, oli vain nuoria aikuisia. Ei ollut apaattisia pakolaislapsia. Oli vain lapsia. Mutta jollekinhan ne sympatia-säälipisteet on kerättävä.

Jos siis kuulet vielä joskus puhuttavan ”yksintulleista turvapaikanhakijalapsista” niin muista:

Ne eivät ole turvapaikanhakijoita, eivät tule yksin ja kaikista vähiten ovat lapsia.

Advertisements

9 thoughts on “Apaattinen pakolaislapsi ja yksintullut turvapaikanhakijalapsi – klassikkobluffit

  1. Joissakin tapauksissa kävi ilmi että vanhemmat olivat syöttäneet lapselle rauhoittavia lääkkeitä jotta tämä vaipuisi koomaan ja voitaisiin vedota apatiaan. Kyllä matu siis keinot keksii, jopa oman lapsensa terveyden kustannuksella.

    39
  2. Jutussa mainitut vouhotukset ja kamppanjat lisäävät inhoani ja epäluottamustani valtamediaan ja koko systeemiin. Media ottaa jonkun asian, jota se jauhaa ja jauhaa, kunnes tulee nolo loppu. Mitään vastuuta se ei ota, kun se jää kiinni housut kintuissa. Media kuvittelee, etteivät ihmiset muista aikaisempia kömmähdyksiä. Tietenkin fiksut ja/tai vaihtoehtomediaa seuraavat ihmiset ovat heti tajunneet, että Neuvostoliitto oli tyrannia, weapons of mass destuctioneita ei löydy, sikapiikki on täysin vaarallinen, turvapaikanhakijalapset eivät ole lapsia eivätkä turvan tarpeessa. Valtamediaan ja systeemiin uskojilla elämä on jatkuvaa vouhotuksiin menemistä ja noloja/ vaarallisia loppuja.

    27
  3. Lanttumaakarit suosittelevat apaattisen lapsukaisen piristämiseksi vaikkapa kynttilän valoa tai tähtisadepuikkoa.
    Vanhemman apaattisen lapsen piristämiseen pitää polttaa muutama auto.

    20
  4. Lisäksi Suomessa oli klassikko ”apeat verhot”, jossa toimittaja kuvaili, oliko se nyt vastaanottokeskuksen, oloja ankeiksi kertoen miten ”verhot roikkuvat apeina”. Kotonani verhot roikkuvat jatkuvasti, mutta en tähän päivään mennessä ole onnistunut tunnistamaan niiden tunnetilaa.

    35
    1. Eikös siellä ollut yhtenä kesänä myös liian kuuma ja sukatkin haisivat. Puuro on myös pahaa.

      10
  5. Apean maan apea kansa jatkaa kohtii apeaa tulevaisuutta. Mutta matuilla on kliffaa ja sehän on pääasia.

    13
  6. Voimmeko tästä tehdä johtopäätöksen että pakolaiset eivät ole pakolaisia, vaan valehtelijoita? Uskallan väittää näin. Myöskin historia ja tilastot tukevat tätä absoluuttista totuutta. Tämä on faktaa. Tämä on tiedettä. Toisaalta tämä on jo ollut meillä tiedossa tuhat+ vuotta, se että muslimi valehtelee vääräuskoiselle ei ole mikään uusi ja yllättävä muoti-ilmiö. Valitse puolesi, minäkin valitsin. Nähdään lopussa kuka valitsi oikein.

    15

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.