Ruotsissa on taas noussut esille ns. Royal Chemical Industries-tapaus kun ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning teki asiasta reportaasin. Sadat kunnat ja yritykset joutuivat nerokkaan huijauksen kohteeksi. Tai huijaus ja huijaus, joidenkin mielestä kyseessä ei ollut huijaus vaan normaali kaupankäynti.
Royal Chemical Industries RCI, tai Millenium Computer Systems, tai General Lights- firmalla oli monta nimeä ja monta myyntiartikkelia. Teollisuuspesuaineet, loisteputket, tulostimien värikasetit ja jäänsulatusaine olivat pääartikkeleita.
Homma perustui yksinkertaiseen puhelinmyyntiin, joka jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa olivat ns. fronttimyyjät. Heidän toimeenkuvaan kuului soittaa ensin yritykseen tai kuntaan ja kysyä kuka vastaa vaikkapa loisteputkien hankinnasta. Heille tultaisiin lähettämään esite. Kun henkilön nimi ja numero saatiin selville niin henkilölle soitettiin muutaman päivän päästä.
Nyt henkilölle kerrottiin, että hän tulee saamaan pienen lahjakortin Alkoon, H&M:ään tms kauppaan kiitoksena siitä, että on osallistunut RCI:n markkinointitutkimukseen. Jos henkilö ei muistanut osallistuneensa tutkimukseen se kuitattiin ”kaikkea ei voi muistaa” tai ”joku teidän yrityksestä on vastannut, ja koska olet kuitenkin vastaava niin lahjakortti tulee sinulle”.
Puhelu jatkui sen jälkeen lörpöttelyosuudella, jossa tarkoituksena oli tietenkin vain saada henkilö hyvälle tuulelle ja vastaanottavaiseksi mitä tuleman piti. Välillä mainittiin jotain loisteputkista/ pesuaineista tai mitä oltiinkaan myymässä, mutta sitten palattiin taas lirkuttelemaan:
”Kai Erkki tiedät, että olen tulossa lähiaikoina teille päin asiakastapaamisille, niin voisimme silloin käydä vaikka syömässä. Kai teillä päin on jokin hyvä ravintola, meidän firma tietenkin maksaa?”
Kukapa mies ei voisi vastustaa nuoren naismyyjän tarjousta lounasseuraksi.
Loppuosuus meni sitten niin, että myyjä totesi, että ”Siihen mennessä kun tulen käymään niin laitan kokeilumielessä paketin näitä meidän extrasuperhyperhyviä loisteputkia a´ 17 e.”
Jos asiakas kieltäytyi niin myyjällä oli muutamia kikkakakkosia jäljellä. 100 kappaleen pikkupaketti puolitettiin, tai lopuksi tyydyttiin 25 kappaleen pikku erään. 25 kappaleen paketille tuli hintaa siis 425 euroa + alv 25 % (Ruotsin alv) eli yksi loisteputkipaketti maksoi 530 euroa. Aika hulppea hinta kun perustukusta paketin loisteputkia saa alle 50 euron.
Sitten oli vuorossa toinen vaihe. Kun asiakas oli saanut pakettinsa ja maksanut laskunsa vaihtui myyjäksi ns. re-order-myyjä. Kun ensimmäinen myyjä oli ollut mukava ja hauska, toinen myyjä oli suoraviivainen röyhkimys. Ensimmäinen myyjä oli tehnyt tarkkoja muistiinpanoja asiakkaasta, tämän erilaiset halut, oliko sinkku, mukava, äreä yms, kaikki kirjattiin ylös. Tätä käytettiin hyväksi re-order-myynnissä.
Jos asiakas oli ensimmäisellä kerralla ostanut vaikkapa sen 25 kappaleen yhden paketin niin nyt myyjä sanoi: ”Teillehän tuli se aloituspaketti niin laitan nyt ne loput 400 kappaletta”. Eli 16 laatikkoa loisteputkia. Ja nippu lahjakortteja kaupanpäälle.
Osa hyväksyi suoraan, osa ei. Jos henkilö ei hyväksynyt suoraan niin taas käytettiin puolituskikkaa. ”Teen poikkeuksen, laitan nyt sinulle, kun olet niin mukava, niin vain 200 kappaletta.” Henkilö tietenkin helpottui, että ei tarvi ostaa kuin 200 kappaletta 400 sijasta.
Kun kauppa oli selvä tapahtui eräänlainen hämäys, jolla varmistettiin, että asiakas todellakin ymmärsi mistä oli kysymys. Olihan laskun loppusumma tässä vaiheessa jo esim. 200 kappaleen erä yhteensä 4250 euroa. Asiakkaalle soitti kolmas henkilö esittäytyen ”Kuljetusliikkeen” edustajana. Hän muka varmisti vain, että osoite- ja toimitustiedot olivat oikeita. Asiakkaalla oli mahdollisuus vieläkin sanoa ei, mutta useimmat eivät joko osanneet, tai sitten olivat liian persoja lahjakorteille ja iso firma tai kuntahan se laskun loppujen lopuksi maksaa. Kuka välittää.
Toista vaihetta jatkui tämän jälkeen 2-5 kertaa. Sama litania. Loput 500 kappaletta ovat nyt tulossa tai jotain sellaista. Jossain vaiheessa asiakkaat kieltäytyivät enää vastaamasta puhelimeen kun tajusivat, että heitä vedätetään. Temppu onnistui 2-5 kertaa per yritys.
Kaikista viimeisin kikka oli ns. tilin sulku-puhelu.
”Teille tulee vielä tämä viimeinen erä, ja sen jälkeen suljen teidän tilin. Jos tämän jälkeen haluatte lisää loisteputkia niin teidän tulee itse olla yhteydessä meille päin”.
Asiakas suurin piirtein itki helpotuksesta tässä vaiheessa. Hän kuvitteli pääsevänsä lopulta eroon painajaisesta, joka asiasta useimmille muodostui. ”Asiakassuhde” kesti yleensä ensimmäisestä puhelusta muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Moni yritys ja kunta toisin sanoen jos nyt ei ihan suoraan huijattu, niin saatiin hyvin taitavalla myyntitavalla ansaan, josta ei päässyt ulos, jos ei osannut olla tarkka ja sanoa jyrkästi ei, ei ja ei.
Toisaalta joidenkin firmojen ostaja osti tavaraa siksi, että ei ymmärtänyt aivan tolkutonta ylihintaa, toisaalta lahjuksilla ostaja saatiin suopeaksi. Monesti ostajat saivat isoja taulutelevisioita tai vaikkapa eräs ostaja, jonka pojan autoon ostettiin talvirenkaat.
Pikkusumma verrattuna siihen, että firma osti sadoilla tuhansilla loisteputkia. Joskus ostaja saattoi sanoa myyjälle suoraan, että pitää tulla tarpeeksi hyviä lahjuksia, muuten ostan muualta. Tässä vaiheessa toimarin kanssa pidettiin pikapalaveri ja ostaja sai talvirenkaansa.
RCI:n takana olivat englantilaiset Goldin veljekset. Heillä oli Lontoossa pääpaikka, jossa myyntiä hoidettiin samalla tavalla. Tukholman piste oli Skandinavian pääpaikka, josta myyntiä hoidettiin Ruotsiin, mutta jonkin verran myös Suomeen ja Tanskaan. Tukholman toimistolla oli lontoolainen johtaja, joka raportoi tunneittain myynnistä Goldin veljeksille. Suurin osa myyjistä oli ruotsalaisia, jonkin verran myös tanskalaisia tai suomalaisia. Myyjiä oli 10-20.
RCI toimi Tukholmassa Fridhemsplanilla ainakin vuodesta 2004 alkaen, mutta viimeisimmän tiedon mukaan firma on hakenut itsensä konkurssiin vuonna 2017. Goldin veljekset tekivät miljoonavoitot ja loppulasku maksatetaan veronmaksajilla.
RCI:n takia moni yritys tai kunta joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, koska eivät lapsellisuuttaan ja hyväuskoisuuttaan osanneet vain olla ottamasta vastaan tavaraa. Jotkut ymmärsivät tämän ja he sanoivat tavaraa toimitettaessa, että eivät ota vastaan tavaraa. Sen jälkeen he kieltäytyivät vastaamasta mihinkään RCI:n soittoihin tai meileihin ja maksamasta laskua. Toisaalta monissa kunnissa rahavirta vain juoksi eikä siihen osattu edes kiinnittää huomiota. Tarpeeksi fiksu tyyppi rahatoimistossa saattoi tajuta, että nyt ei kaikki ole kohdillaan kun pikku kunta maksaa satoja tuhansia jostain loisteputkista. Mutta useimmat eivät huomanneet mitään.
Tällä hetkellä Ruotsissa toimii ainakin kaksi vastaavan kaltaista puhelinmyyntiyritystä. RCI on kuitenkin kuollut ja kuopattu.
