Mafiamainen yritysten kiristämien nousee aika ajoin esille. Viimeksi nyt kun Aftonbladet kirjoitti miten Tukholman Järvan alueella harjoitetaan systemaattista kiristystä. Asia ei ole mikään uusi ilmiö.
On kuitenkin yksi seikka, joka monesti jää huomaamatta. Nimittäin tästä kiristyksestä hyötyvät molemmat osapuolet. Kiristettävä hyötyy jos suostuu tiettyihin ehtoihin, vaikka ei haluaisi. “Kiristettävä” osapuoli ei toisinsanoen ole ihan viaton itsekään. Siksi kiristäminen on liioiteltu sana tässä ilmiössä.
Järvan alueen kaikki kioskit ja pikkukaupat ovat uusruotsalaisten harjoittamia. Luultavasti enää vain Kista-galleriassa (vrt. Itäkeskus) on kauppoja, joissa on ruotsalaisia kauppiaita. Rinkebyssä tai Tenstassa ei yhtään. Tämä on hyvä pitää mielessä. Alueella asuu noin 65 000 henkeä.
Koko homma perustuu siihen, että jokaisella alueella on oma mafiansa, joka toimii tukkurina. Rinkeby, Tensta, Husby, Akalla ja Kista on jaettu näiden mafioiden kesken hyvin tarkasti. Tukkurit eivät riitele keskenään vaan pyrkivät pitämään kaupan käynnissä. Se tuottaa mafialle eli tukkurille rahaa. Kauppiaalle annetaan vaihtoehto: Joko ostat osan tai kaikki myytävänä olevat tavarasi meiltä, tai maksat suojelurahaa. Vaihtoehtoja ei paljon ole.
Näin ollen kauppias useimmiten valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Hän alkaa ostamaan tukkurilta edulliseen hintaan tupakat, lihat, juomat jne. Hinta on paljon edullisempi kuin jos sen ostaisi oikeasta tukusta. Kauppias saa säännöllisesti toimituksia, ihan kuin oikealtakin tukkurilta. Kauppias voi jopa tilata mieleisiään tavaroita. Ne toimitetaan parin päivän viiveellä.
Tukkurin tavara on joko varastettua tavaraa mutta myös ulkomaantuontitavaraa. Esimerkiksi Coca Colaa tuodaan tölkkeinä paljon Saksasta tai Turkista. Teeppä testi Rinkebyn tai Tenstan kioskeissa niin juomaksi saat melko varmasti pantittomia tölkkejä. Varsinkin grillikioskeissa tämä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Niin ikään tupakka saattaa olla leimaverotonta Liettuan tupakkaa. Tietenkin myyjä vähän katsoo kelle myy ulkomaantupakkaa. Pääsääntöisesti tavara on kuitenkin varastettua. Elintarvikkeet, suklaat jne. Tukkurilla on oma “hankintarengas”, omat varkaat, jotka tekevät yötyötä siinä missä kuka muukin tahansa yötyöläinen ja saa siitä palkkaa.
Jos joskus luet uutisen, jossa varkaat veivät kilokaupalla lihaa/ säilykkeitä/ suklaata/ kahvia, tiedät mistä oli kyse eikä tarvi taivastella varkaisen typeryyttä.
Kauppias tarvitsee ostoksiinsa tietenkin myös kuitit. Tukkuri tietää tämän ja siksipä toimeenkuvaan kuuluu myös kuittien myynti tietyllä provisiolla. Näin ollen kauppias tekee itse voittoa siitä, että hänet puoleksi on pakotettu ostamaan varastettua tavaraa. Kauppias tietää tietenkin mistä on kyse, mutta ei voi oikein mitään. Jos meinaisi olla rehellinen niin silloin joutuisi maksamaan suojelurahaa, joka on x- prosenttia myynnistä. Siinä taas ei olisi mitään järkeä. Joskus joku ei tajua homman nimeä ja kioski tuhotaan tai poltetaan. Aina löytyy kuitenkin uusia yrittäjiä, jotka ottavat tukkurikseen sen kuka kulloinkin alueella hallitsee. Eli suurin osa kauppiaista käyttää tukkuria ihan vapaaehtoisesti ja yhteistyö on lämmin.
Aika yksinkertainen kuvio. Kauppiasyrittäjä ostaa mafialta halpaan hintaan osan myytävistä tuotteistaan ja tekee sillä parempaa tiliä kuin jos saman tavaran hakisi oikeasta tukusta. Kaupanpäälle saa kuitit, joten homma näyttää ulospäin rehelliseltä.
Tilannetta kuvaa hyvin Rinkebyn ns. kreikkalaisen ravintolan tapaus. Se on avoimesti täysin pimeä ravintola. Sijaitsee metroaseman ylätasanteen sisäänkäynnin luona. Ulkoapäin sitä ei voi tietää jos ei tunne paikkaa. Ei mainoksia, ei mitään. Käytävälle on vain peltiovi ja ovisilmä. Kun koputat oveen, portsari avaa oven ja arvioi tulijan. Voit päästä tai olla pääsemättä sisään, riippu vähän. Itse olen käynyt pari kertaa aamukaljalla. Kapakassa myydään kaikkea mitä ravintolassa nyt myydään, plus kokaiinia, sen toiminta vain on täysin pimeää. Kaupunki on virallisesti vuokrannut tilat “kreikkalaiselle kulttuuriyhdistykselle”.
Hyvin moni paikallinen tuntee paikan. Jokainen ymmärtää nyt, että Rinkebyn kaltaiset lähiöt ovat täysin oma maailmansa. Siellä pätee yksi sääntö: “Älä kuule mitään, älä näe mitään äläkä tiedä mitään jos haluat hengittää”. Kun tähän yhdistetään silmitön viha ruotsalaisia kohtaan niin paletti on valmis. Rinnakkaisyhteiskunta täysin omine lakeineen ja talouksineen.
Kun siis puhutaan kiristämisestä niin se ei tosiasiassa ole ihan sellaista kiristämistä, että summassa rynnätään puotiin sisälle vaatimaan rahaa. Kiristämisessä on kyse tukkutoiminnasta ja kuittikaupasta, jonka ympärille kietoutuu miljoonatalous.
