Tiesitkö, että sinua ällytetään kun puhutaan palautussopimuksista. Väitteen mukaan irakilaisia ei voisi palauttaa Irakiin jos palautettava sanoo Irakin maaperällä, ettei halua tulla palautetuksi. Irakilaisilla viranomaisilla ei tässä tilanteessa ole muka muuta vaihtoehtoa kuin olla ottamatta karkoitettavaa Irakiin.
Väite on hyvin yleinen Pohjoismaissa ja turvapaikka-aktivistit käyttävät sitä hyväkseen. Väitteen idea on se, että karkoitettavalla palautetulla olisi ikäänkuin jonkinlainen oikeus vedota kotimaansa lentokentällä, että ei halua tulla palautetuksi. Irakilaisilla tullimiehillä tai rajapoliiseilla ei sitten tässä tilanteessa muka olisi muuta vaihtoehtoa kuin laittaa luukku kiinni ja suomalaiset poliisit joutuvat matkustamaan takaisin Suomeen karkoitettavan kanssa.
Irakissa on suurinpiirtein samanlainen laki kuin lähes kaikissa muissakin maailman maissa. Kun suomalainen palaa ulkomailta Suomeen, ja on kadottanut paperinsa, niin henkilö pääsee aina takaisin Suomeen. Ei ole tilannetta, jossa Suomen kansalainen käännytettäisiin rajalla takaisin ulkomaille. Suomen viranomaisilla on omat keinonsa ja rekisterinsä tarkistaa maahan tulevan paperittoman Suomen kansalaisen henkilöllisyys.
Asia toimii Irakissa suurinpiirtein samalla tavalla. Joitakin poikkeuksia on. Irak ei myönnä kansalaisuuksia palestiinalaisille, mutta heillä on ikiaikainen oikeus asua Irakin tietyillä alueilla. Jos henkilö pysyy tällä alueella, mitään ongelmia ei tule. Mutta jos henkilö poistuu ulkomailla niin Irak katsoo, että henkilö on “irtisanonut” asumisoikeutensa eikä ota enää vastaan tällaista tulijaa. Näin ollen Irakin palestiinalaista ei voida palauttaa kuten “tavallista” irakilaista. Mutta palestiinalaiset ovat promillen murto-osa Irakista tulevia.
Miksi valtamedia sitten kirjoittaa, että eurooppalaisten maiden olisi tehtävä erikseen palautussopimus, jotta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt voitaisiin palauttaa? Ja miksi väitetään, että palautettavilla on oltava “paperit”, jotta palautus voidaan suorittaa onnistuneesti?
Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoittaa eräässä artikkelissa otsikolla “6 syytä miksi palautukset Irakiin takkuavat”, että yksi syy palautusten ongelmallisuuteen on juuri palautussopimuksen puuttuminen. HS kirjoittaa, että palautettavaa ei voida palauttaa, jos palautettava ei sitä halua, koska palautus ei tapahdu molempien maiden viranomaisten yhteisymmärryksessä.
Tämä ei kuitenkaan estä palautusta. Jokainen suomalainen voidaan palauttaa ulkomailta Suomeen vaikka henkilö ei sitä itse halua. Tosiasiassa henkilön mielipide ei vaikuta asiaan millään tavalla. Jos suomalainen meinataan palauttaa Virosta/ Thaimaasta/ Yhdysvalloista tai mistä tahansa maailman maasta niin henkilö palautetaan. Sillä selvä. Siinä ei mielipidettä paljon kysellä. Irak ei ole tästä mikään poikkeus.
Toinen väite on, että ilman passia ei voida palauttaa. Ongelma voi olla se, että ei tiedetä henkilön kansalaisuutta, joka saattaa vaikeuttaa palautusta. Kukaan maa ei ota vastaan henkilöä, joka ei ole sen maan kansalainen. Mutta Irakilla on omat keinonsa selvittää onko palautettava Irakin kansalainen. Ihan samalla tavalla kuin Suomen rajaviranomaisilla, kun jos Suomen kansalainen tulee rajalle ilman papereita.
On olemassa tapauksia, joissa Irak ei ole ottanut vastaan palautettavaa irakilaista, mutta silloin kyse on jostain muusta kuin palautusopimuksen ja passin puutteesta. Nimittäin Irak voi kieltäytyä ottamasta vastaan joitakin henkilöitä, jotka se katsoo olevan turvallisuusriski Irakille. Henkilö katsotaan jollain tavalla radikaaliksi tai maanpetturiksi. Suomi ottaa vastaan Suomeen palaavan maanpetturin, mutta Irakissa käytäntö voi tällä hetkellä olla hieman toinen.
Näin ollen palautuksille ei varsinaisesti ole olemassa mitään perusteluja, etteikö niitä voisi suorittaa. Kyse on lähinnä kunkin eurooppalaisen maan omasta halusta.
