Miten katuampumiset saadaan loppumaan?

images.jpeg

Tukholmassa pidetään huomenna mielenilmaus murhaamista vastaan. Mielenosoituksen järjestätahoina ovat ”äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa”.

SVT:n uutisten mukaan äidit ovat saaneet tarpeekseen katuväkivallasta ja tapaukseen osallistuu useita äitejä, joiden lapsi on ammuttu tai muulla tavoin päästetty paratiisiin. Carro Sinisalo, jonka 15 vuotias lapsukainen ammuttiin Husbyssä pari vuotta sitten, toinen veljeksistä pysyi hengissä, kertoo:
– Teidän pitää muuttaa käsitystä lapsistamme. Kaikki luulevat, että he ovat jengirikollisia. Kun lapsiamme murhia kutsutaan vain ampumatapauksiksi niin siitä puuttuu vastuu ja empatia. Murha on murha riippumatta taustaisuudesta.
Sinisalon afrikkalaistaustaisen pojan murhan tutkimukset on lopetettu eikä tekijää ole koskaan saatu kiinni.
Pitääkä nuorukaisten ampumisia sitten jotenkin surra?
Tietenkään katuväkivalta ei lähtökohtaisesti ole mikään hieno asia, sillä myös sivulliset saatavat saada osumaa kun uusruotsalaiset juoksevat pitkin kyliä kokkelipäissään ampumassa toisiaan.
Mutta kyse ei ole aselaeista, sosiaalitoimen panostuksen puutteesta tai sosioekonomisesta asemasta vaan kunniakulttuurista, jonka piirissä kaikki, kaikki, ongelmalähiöiden uusruotsalaiset kasvavat. Pienikin rispektin puute saattaa saada kokkelinuoren vetämään aseet esille ja mitä sitten, vaikka murhasta saa elinkautisen. Elinkautisella on tienattu elinikäinen kovan luokan rispekti ja sellaiselle rispektijätkälle ei vittuilla.
Esimerkiksi Tukholmassa Rinkeby-Hallonberg-akselilla on tällä hetkellä liikkeellä jo pari vuotta kestänyt rispektin puutteen paikkaus. Sitä ei saada loppumaan ennenkuin viimeinenkin uusruotsalainen on ammuttu. Porukka on jakautunut kahteen kolmeen klikkiin ja riippuu muutamista asioista mihin klikkiin joudut. Sinne ei päästä vaan joudutaan.
Rispektikierre on kuin automaatti. Kun se on saatu käyntiin sitä ei voi enää sammuttaa. Se ruokkii itse itseään. Rispektin piirissä elävät nuoret eivät ole itseohjautuvia ihmisiä kuten useimmat normaalit tavalliset ihmiset ovat. Normaali ihminen osaa itse päättää mitä tekee, hän osaa pohtia tekoja ja niiden seurauksia. Jos tavallinen ihminen joutuu ”rispektin puutteen kohteeksi” hän loukkaantuu, mutta ei välttämättä ala suunnittelemaan ydinsotaa. Kasvojen menetys ei ole niin paha asia kuin rispektinuorukaisella.
Rispektinuorukaiset ovat kuin villi sonnilauma. Kun l i i k k u u hitaasti ja p u h u u säyseällä sävyllä voi sonnilauma pysyä kasassa. Mutta pienikin risahdus tai äkkiväärä liike syöksee lauman villiin säntäilyyn. Aitaa kaatuu ja tanner tömisee.
Joten, jos Ruotsissa halutaan saada ampumisia aisoihin pitää aikuisten uusruotsalaisten alkaa kitkemään itsestään kunniakulttuuria ja opettaa lapsiaan ruotsalaisille tavoille. Piste.