Oulu oli kotouttamisen esikuva, mutta homma meni pieleen. Nyt olisi eron paikkoja edessä

Suomalaiset ovat saaneet mietittävää mikä on mennyt pieleen seksuaalirikosten vyöryssä. Asia ei ole kovin moninmutkainen, tällaisille teoille löytyy joitakin suuntaa-antavia syitä.

Ensimmäinen ja suurin on tietenkin se, että kehitysmaista tulevat miehet tulevat aivan erilaisista oloista ja kulttuuritaustasta kuin millainen Suomi on. Monissa Lähi-idän maissa lapsiavioliitot ovat yleisiä ja niitä solmitaan ihan serkusten välillä. Naisen asema on huono ja erityisesti pikkutyttöjen asema on yhteiskunnan surkein. Käytännössä pikkutytöillä ei ole mitään arvoa ja tyttölapsi onkin perheen päälle jopa taakka.

Islamilaiset tavat säkittää naisia jo lapsesta alkaen asettavat naisen todella huonoon asemaan. Onko naisten säkitys vapaaehtoista? Ei tietenkään ole, yksikään nainen ei voi kulkea esim Saudi-Arabiassa ilman huivia. Hunnun käyttö on siinä mielessä vapaaehtoista, että ilman sitä joutuu vankilaan. Sama tilanne Somaliassa, Afganistanissa ja ylipäätään useimmissa islamilaisissa maissa.

Kehitysmaiden kulttuurit ovat toisin sanoen todella takapajuisia eurooppalaisen näkökulmasta. Suomenkaltaiset tasa-arvon maailmanjohtomaat yksinkertaisesti joutuvat konfliktiin kolmansista maista tulleiden miesten arvojen kanssa. Suomalaisten pikkutyttöjen asema on kolmansista maista tulleille miehille suurinpiirten yhtä mysteeri kuin internetti olisi keskiajan ihmiselle.

Seuraava ongelma syntyy siinä, että naivit turvapaikka-aktivistit kuvittelevat, että on olemassa jokin “kotouttaminen”, joka “kotouttaa” keskiaikaisista oloista tulleet miehet nykyaikaan. Ihan kuin jos aikuiset miehet laitetaan jollekin moraalikoulun penkille opiskelemaan käytöstapoja. Jonkinlaisen valistuksen katsotaan muuttavan asenteita.

Eräs ruotsalainen kototuttamiskonsultti kertoi kerran, että kesti vuoden päivät ennenkuin hän tajusi, että koko käsite kotouttamisesta on naurettavaa pelleilyä. Ihmistä ei voi kotouttaa, mutta ihminen voi itse kotoutua. He olivat taas kerran jossakin mies-palaverissa, johon kokoontui kolmansista maista tulleita miehiä keskustelemaan. Ideana oli se, että heidän kanssa puhuttiin ruotsia ja sitä myöten kielitaito nousi. Toisaalta puhumista pyrittiin ohjaamaan “kulttuuripuolelle”, eli kertomaan ja pohtimaan ruotsalaisia arvotapoja.

Mies kertoi, että joka kerta kun “arvokeskustelu” kääntyi naisten ja miesten tasa-arvoon siitä seurasi muutama seikka: Suurin osa mies-piirin miehistä suhtautui asiaan hilpeästi. Miehiä nauratti ruotsalainen tasa-arvoisuus ja naisten asema. Eräässä istunnossa muuan mies oli kuunnellut erityisen tarkasti kotouttamiskonsultin yritystä selittää mitä tasa-arvo tarkoittaa. Pikkuhilljaa epäuskoisuus alkoi paistaa miehen kasvoilla. Lopulta kun mies oli tajunnut selityksestä jotain oli hän purskahtanut hillittömään nauruun ja hakannut käsillä polviaan: Valkoinen mies kertoo hyviä tarinoita. Mies luuli kotouttamiskonsultin tasa-arvopuhetta vitsiksi.

Osa mies-piirin miehistä saattoi jopa raivostua tasa-arvopuheista. Tapahtui ns. kiehuminen eli hertsaaminen. Kotouttamiskonsultti kertoikin, että tasa-arvopuhe tosiasiassa vain pahensi asioita. Miehet saattoivat nyt ymmärtää mitä ruotsalainen tasa-arvo tarkoittaa ja suhtautuivat siihen entistä kielteisemmin. Juuri tuo huvittuneisuus oli konsultin mielestä pahempaa. Miehet suhtautuivat sen jälkeen entistä huvittuneemmin asiaan ja alkoivat pitää ruotsalaisia miehiä vässyköinä. Tämä sama asia siirtyy tietenkin isältä pojalle.

Kun nyt katsoo vaikkapa Oulun seksirikoksista kiinniotettuja niin monet heistä ovat olleet median maskotteja. He ovat olleet olevinaan niitä hyvin kotoutuneita ihkuja pikku palleroita, joita on näytelty suomalaisille teineille ja lapsille: Katsokaa, meillä on kultakimpaleita. Tarkastiottaen juuri Oulussa kolmansista maista tulleisiin miehiin ollaan panostettu erityisen paljon. Vuolle, SPR ja muut turvapaikka-aktivistitoimijat ovat tehneet kaikkensa, jotta miehillä olisi ollut kivaa. Sotapakolaisuus on ollut vähän kuin partioleiri, tai joku firman tyky-päivä, jossa toimintaa ja puuhastelua on riittänyt aamusta iltaan askartelun ja silmä-nenä-pylly-suu-leikkien muodossa.

Esimerkinä pari vangittua: Rahmani Gheibal ja saksasta kiinniotettu Qayssar Aldhulaiei ovat molemmat istuneet eturivissä kun vastaanottokeskuksessa on järjestetty kotouttamiskurssjea. Heille on lässytetty monta vuotta aamusta iltaan, mutta mikä oli tulos? Suomen parhaimmalla kotouttamispaikkakunnalla raiskautapaukset räjähtivät käsiin.

Eturivissä kotouttamiskurssilla yksi raiskauksista kiinniotettu. Iltalehden juttu parin vuoden takaa.

Mikä voisi olla mahdollinen toimi tai keino, jolla asioiden kulkua voitaisiin muuttaa?

Mitään ei voida muuttaa. Länsi-Euroopan alkanutta kehityksen suuntaa ei voi muuttaa. Suomi pikkeaa Ruotsista ja Keski-Euroopasta vain siten, että kehitys on siellä paljon hitaampaa eikä vielä niin pitkällä kuin vaikkapa Ruotsissa.

Kaikki keinot, joita julkisuudessa on esitetty, ovat aivan pätemättömiä. Rangaistusten koventaminen ei vähennä mitään rikoksia, koska jo nytkään oikeudet eivät tuomitse maksimirangaistuksiin, joka esim. törkeästä raiskauksesta on 10 vuotta. Poliisien lisääminen ei vähehnnä tällaista rikollisuutta, koska teot tapahtuvat muualla kuin partioautojen näköpiirissä. Niin ikään kaksoiskansalaisuudesta jankuttaminen vie asian sivuraiteille. Sillä ei ole mitään vaikutusta yksöiskansalaisten tekemien rikoksien vähentymiseen. Kotouttaminen pahentaa asiaa, kuten perustelin, joten jäljelle ei jää kovin montaa asiaa.

Jos nyt väkisin jotain yrittää keksiä keinoiksi niin homman voisi aloittaa vaikka siitä, että vastaanottokeskuksista potkitaan ulos kaikki turvapaikka-aktivistit ja muut hyväätarkoittavat idiootit. Joka ainoa RHC-mummo ja Stop Deportation-aktivisti ulos vaan. Nämä henkilöt, joiden motiivina “auttamiseen” on rakkaus ja ihastuminen kehitysmaalaisiin, vääristävät asioita. Turvapaikanhakijamiehiin pitäisi osata suhtuatua kylmän neutraalisti ja osoittaa heille mikä on heidän paikka yhteiskunnassa. Ei siten, että kiimaiset RHC-aktivistit juoksevat pillut märkinä vastaanottokeskuksissa panemassa miesten kanssa, jolloin heille syntyy aivan väärä kuva Suomesta.

Vastaanottokeskuksiin pitää saada kuri ja järjestys eikä niiden pidä olla spermalta haisevia panomajoja, joissa lässytetään lapsellisesti aikuisille miehille.