Etelä-ruotsalainen Sydsvenskan julkaisi tänään mielenkiintoisen lukijakirjeen, jonka on allekirjoittanut 600 perhekodin ylläpitäjää. He vaativat, että niiden pakolaisten pakkopalautus, jotka asuvat heidän perhekodeissaan, on lopetettava.
Koko juttu on itku-sentimenttaalinen kirjoitus ja se kuvaa erityisen hyvin miten pakolaispolitiikkaa tosiasiassa ajetaan. Se perustuu tunteisiin ja siihen, että batiikkinoidat rakastuvat ”lapsiinsa” ja käyttävät näitä syitä puolustaakseen yksintulleiden oikeutta jäädä Ruotsiin.
– Kun syksyllä 2015 Ruotsia kohtasi suuri pakolaisvirta niin monet meistä tavallisista perheistä päätti auttaa eri tavoilla tänne tulleita nuoria. Opimme tuntemaan nämä lapset ja nuoret ja saimme kuulla heidän sydäntäsärkeviä tarinoitaan. Me lohdutimme heitä, opetimme heille ruotsia, demokratiaa, länsimaisen yhteiskunnan sääntöjä ja arvoja. Annoimme heille rakkautta ja toivoa. Tiesimme, että heillä oli painavat turvapaikkaan perustuvat syyt saada jäädä Ruotsiin ja aloimme valmistelemaan heitä uuteen elämään Ruotsissa, allekirjoittaneet aloittavat lukijakirjeen.
Allekirjoittaneiden mukaan kaikki ei mennytkään kuten oli suunnitelty, sillä sitä mukaa kun lapset täyttivät 18 heille annettiin vain kielteisiä oleskelulupia. Koska tästä seuraa se, että perhekoti tai varamami menettää samantien valtion tuen, he alkoivat majoittaa yksintulleita lapsia omalla kustannuksella koteihinsa ja perhekoteihin.
– Yhteistä meille kaikille on se, että olemme sitoutuneet nuoriimme sinä aikana kun olemme oppineet tuntemaan heidät ja tukeneet heitä. Heistä on tullut osa perheitämme ja jos nyt menetämme heidät, on se kuin menettäisi oman lapsen.
Kirje jatkuu:
– Maahanmuuttovirasto viis veisaa perhesiteestä tai turvapaikkaperusteesta. Ei ainakaan kaikkien Afganistanista tulleiden kohdalla. Heidät pitää saada pois maasta riippumatta turvallisuustilanteesta, itsemurhapommittajista, miinoista, happoiskuista, pitkäaikaisesta kuivuudesta, heikosta infrastruktuurista, rasismista vähemmistöjä kohtaan ja vainosta sukupuolen, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen takia, tappouhkausten, väkivallan, seksuaalisen väkivallan, kidutuksen, huonon sähköverkon takia ja ylipäätään sen takia, että maa on kokonaan täysin rikki. Mikään näistä ei näytä olevan riittävä syy lopettaa karkoituksia Afganistaniin.
Sen jälkeen laitetaan tulille se tavanomainen, miten Ruotsi laittaa valtavat summat rahaa jäljittääkseen näitä pakkopalautettavia, joita poliisisedät sitten huumaavat ja raudoittavat, jotta heidät saadaan rauhallisina lentokoneisiin. Tietenkin mukaan kuuluu kuvaus, miten nykypäivän afgaanit ovat kuin 1940-luvun juutalaiset, joita vainottiin Euroopassa ja joita hyvät ihmiset piilottelivat.
Niin ikään kerrotaan, että afgaanilapset ovat valtava kapasiteetti Ruotsille työvoiman ja herra ties minkä voiman muodossa.
– Tuhannet ruotsalaiset perheet ovat hajonneet tämän takia. Lapset ovat menettäneet isosiskonsa, äidit ja isät, isoäidit ja isoisät ovat menettäneet rakkaan lapsensa tai lapsenlapsensa. Ja ihankuin menetyksemme eivät jo olisi tarpeeksi, menetämme vieläkin lisää.
– Me haluamme avoimutta ja rakkautta ja kohdata toiset ihmiset avoimin sydämin ja empatian kanssa. Me olemme kuin toinen yhteiskunta, joka auttaa toisiaan. Nyt Ruotsi menettää valtavan voimavaran, meidän halumme ja hyvän toivon. Tämä on vaarallinen tie.
Ja loppuun vielä jotain:
– Nyt on aika tehdä oikein. Kuunnelkaa meitä, jotka rakastamme ja kohtaamme näitä koviakokeneita nuorukaisia. Kuunnelkaa epätoivomme, älkää rikkoko perheitämme, älkää lähettäkö perheenjäseniämme epätoivoon. Antakaa heidän jäädä ja elää rauhassa. Seis karkoituksille nyt.
Allekirjoittaneiden joukossa on monta sataa hyvin tunnettua turvapaikka-aktivistia ja osa heistä on tullut tunnetuksi tällaisena vara-mamina, josta koko batiikkinoidan käsite tulee. Annetaan siis ymmärtää, että kyseessä olisi joku äiti-lapsi-suhde, vaikka tosiasiassa nukutaan samassa sängyssä.
Kirjoituksesta ja allekirjoittajista voi päätellä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita on aika iso määrä, sillä tuostakin porukasta iso osa majoittaa kotonaan 1-2 henkilöä.
