Ruotsiin on saatu nyt viimein neljän kuukautta vaalien jälkeen uusi hallitus. Oikeastaan mikään ei muuttunut radikaalisti verrattuna edellishallitukseen. Suurimmat muutokset olivat lähinnä opposition ja Löfvenin kanssa solmitut sopimukset tietyistä linjauksista.
Hallituspuolueina ovat nyt Sosiaalidemokraatit lilliputtipuolueen Ruotsin vihreiden Miljööpuolueen kanssa. Aivan kuten viime hallituskautena. Miljööpuolueella on kannatusta lähinnä joissakin isoissa kaupungeissa ja yhteinen äänimäärä oli hieman päälle 200 tuhatta ääntä. Esim sverigedemokraattien Jimmie Åkesson yksin sai valtakunnallisesti 100 tuhatta ääntä enemmän kuin koko Miljööpuolue yhteensä.
Ministeritkin ovat suurinpiirtein samoja. Joitakin muutoksia. Kaikenkaikkiaan vain 4-5 ministeriä vaihtuu. Huomionarvoisinta on, että kaikilla ministeripaikoilla, joilla monikulttuurisuutta ajetaan eteenpäin on juuri Miljööpuolueen kovan luokan turvapaikka-aktivisteja. Kuten esimerkiksi Åsa Lindhagen tasa-arvoministerinä ja Amanda Lind demokratiaministerinä. Kovan luokan turvapaikka-maahanmuuton puolesta puhuja on myös sosiaalidemokraatti Morgan Johansson, joka pysyy oikeusministerinä. Hänen ministerisalkukseen tulee nyt myös maahanmuuttoasiat.
Suurin yksittäinen muutos on kuitenkin opposition suhtautuminen hallitukseen. Ainakin Löfvenin ja keskustan Annie Lööfin välillä ollaan tehty joitakin sopimuksia. Yksi niistä liittyy Sverigedemokraatteihin. Lööfin ja Löfvenin sanotaan lyöneen kättä päälle ainakin siitä, että sverigedemokraateille ei anneta mitään valiokuntapaikkoja. Tästä hyvästä keskusta äänesti hallituksen puolesta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Sverigedemokraatit maan kolmanneksi suurimpana puolueena, ja sen puheenjohtaja Jimmie Åkesson vaalien ääniharavana ovat jatkossa käytännössä ”kolmas oppositio”, joilla ei ole mitään vaikutusvaltaa mihinkään.
Lisäksi arvellaan Annie Lööfin yhtenä ”sopimuskohtana” Löfvenin kanssa olleen rajojen avaaminen. Avoimet rajat ovat olleet Lööfin suuri intohimo koko hänen politiikon uransa aikana. Tämä ei tietenkään ole Löfvenillekään ole mitenkään vastenmielinen asia. Joten voidaan odottaa, että maahan saapuu taas seuraavana neljänä vuotena suuri määrä kolmansista maista tulevia muslimipakolaisia.
