Aiempi kirjoitukseni vaaleista toi postiin vastineen. Sen julkaisen tässä.
Vaalit menivät pääosin odotetusti, kuten aina ennenkin. Eduskuntaan valittiin pelkkiä kansanpettureita tai höynäytettettäviä hölmöjä jotka tykkää leikkiä kaikkitietävää, näyttämölle nostettuna, taustajoukkojen avustamana.
Poikkeus on se, että myös kansaa aidosti toimillaan edustaneet, kansan asiaa ajaneet ihmiset, saivat näkyvyyttä, vaikkei heistä ainuttakaan eduskuntaan päätynyt.
Vaalien suurimmat saavutukset, merkittävimmät tulokset, toteutuivat SKE:n, Ilja Janitskinin, Juneksen ja Tiinan sekä useiden Reformilaisten ja Tähtiliikeläisten ymv. yksittäisten vastarintaa viralliselle totuudelle tehneiden kansallismielisten kampanjatoiminnan ansiona.
Nämä olivat ihmisiä, jotka eivät (ainakaan vielä) ole tehneet mitään lehmänkauppoja eliitin kanssa, eivätkä pimittäneet äänestyspäätöksiään ja niiden perusteluita kansalle valehdellen.
Vaikkakin voitto oli kohtalaisen pieni, se oli kuitenkin vaalien merkittävin saavutus ja se merkittävin saavutus oli se, että vaalien aikana saatiin nostettua esille oikeusvaltion rappion tilaa!
Se minkä värisiä paitoja kansanpettureilla on päällään, kun EU ja Troika jakelee heille käskyjään, ei paljoa mihinkään vaikuta!
Mitä tulee siihen, kun toiset sanovat, että tuo näkyvyys jota saavutettiin loi ajoittain huonon kuvan kansallismielisestä skenestä, niin sanoisin heille tämän: ei ole aina helppoa huomata kumpi on muna ja kumpi kana. Onhan toki luonnollista, ettei tuollaista näkyvyyttä ole helppoa saada kovin positiivisessa valossa, kun ei ole Poliisin ja valtamedian hiljaista hyväksyntää ja tukea, niinkuin esim. eliitin kanssa hyvissä väleissä olevilla persuilla ja niitä nuoleskelevilla helposti on.
On toisiakin, jotka ovat tehneet tai puhuneet paljon hyvää ja osanneet kenties pitää vaalitilaisuutensa aina upeasti ja tyylillä, mutta heihin kohdistuva vastustus ei ole tyypillisesti myöskään yhtä rajua kuin niihin, jotka avoimemmin ja vihamielisesti suhtautuvat todellisimpiin kansanpettureihin, eivätkä välttele aihepiirejä jotka koskevat pankkimafiaa, NATO:a tai suomalaisen rotumme tuhoamisen uhkakuvia.
PS: Ei taidettu nuorisolla tarkoittaa sitä lähes 70 v. poliittista aktivistia, joka kävi lyömässä naisen maahan?
PS2: Junes Lokka 483, Ilja Janitskin 384, Marco de Wit 316, ja James Hirvisaari 284 ääntä… oliko kaikkien näiden ehdokkaiden pienen äänimäärän syynä rauhattomat vaalitilaisuudet?
PS3: Kansallismielisiin kohdistuvaa katuterroria ei ehkä kannata luonnehtia vain spontaaniksi nuorison reagoinniksi. Sehän on ikään kuin kääntäisi selkänsä sille räikeälle tarkoitushakuisuudelle, jonka kaikki voimme havaita tavassa, jolla ”parempaan väkivaltaan” ts. ”sorrettujen vähemmistöjen ihmisoikeuksia” puolustavaan ”vasta-väkivaltaan” valtavirrassa suhtaudutaan.
-Alarik Lundin-
