Kielikukkaset kuuluvat ulkosuomalaisten elämään. Niitä sattuu ja tapahtuu jos ei päivittäin niin melko usein. Ovat huvittavia kaikille osapuolille.
Esimerkki vaikkapa lähikaupastani Rimi Mustamäestä. Ostin taas kerran kaljalastin. Kun olin saanut kaljani kassan läpi ja halusin siihen vielä muovikassin niin sanoin kassamiehelle, jäljitellen viron kieltä, “Palun, yksi kassi” (Palun=kiitos). En sillä hetkellä muistanut mitä kassi on viroksi, joten ajattelin mennä suomen kassilla
Mutta, kassi on viroksi kissa. Kassajäbä katsoi minua hieman epäuskoisesti. Tajusin, että nyt tuli taas jotain kieliviritelmiä. Yritin vielä “yksi kassi”. Kassa katsoi minua vielä enemmän kuin hullua ja loihe lausumaan englanniksi ” We dont have cats here”.
En muistanut sillä hetkellä, että kassi on viroksi kilekotti.
Mitäpä siinä muuta kuin korvat punaisena maksaa ne kaljat ja yrittää tunkea niitä taskuihin. Tuo kassajäbä kyllä tajusi, luultavasti myöhemmin, että kyseessä oli “kielikukkanen”, koska seuraavan kerran kun hän oli kassalla niin jäbä veti kunnon mr. Beanilla “We dont have cats”.
Toimistohotellissa oli taas kerran tukoksia viemäreissä. Vuokraemäntä, tomera täti, koputti oveen ja tohotti että onko ummetusta. Öö ei ole ummetusta. Suomalaisen korvaan kysymys “Kas sul on ummetus?” tai sinne päin, kuulosti siltä, että onko sulla ummetusta. Ensin tietenkin ajattelin, että mitä se kyselee mun suolen toiminnasta, mutta ymmärsin kyllä, että kielikukkanen taas.
Kun asuin ensiaikoja Ruotsissa niin sain hirvittävän kurkkukivun. Siitä sitten lääkäriin ja kysymykseen mikä vaivaa vastasin “Jag har ont i gurkan.” Tohtori katsoi hieman epäluuloisesti ja kysyi “Om du är säkert nu?”. Nimittäin syötävä kurkku on ruotsiksi gurka ja ihmisen kaulassa oleva kurkku halsen. Suomen kielessähän molemmat kurkut ovat kurkkuja.
