Sunnuntai-iltana tehtiin Norrbottenissa Piteån pikkukaupuangissa raiskaustapaus, joka on herättänyt uutisoinnin takia suurta huomiota. Nimittäin yksikään valtamedia ei ole suostunut kertomaan poliisin julkaisemia tuntomerkkejä epäillyistä tekijöistä.
Poliisi kertoo, että sunnuntai-iltana klo 23.00 – 23.55 oleskeli 20-vuotias nainen Piteån keskustassa, jossa oli menossa katufestivaali Piteå tansii ja nauraa. Nainen seisoi kadunkulmassa kun hänet ympäröi kymmenkunta miestä. Kohta nainen ohjattiin kovakouraisesti lähistöllä sijaitsevaan autotalliin, jossa ainakin yksi henkilö teki sellaisia tekoja, jotka Ruotsin lain mukaan ovat raiskausrikoksia.
Naisen onnistui kuitenkin paeta paikalta.
Piteån poliisi pyytää nyt yleisöltä apua ja kertoo etsivänsä kymmentä mustahiuksista ja mustaihoista miestä epäiltynä teosta.
Kohu nousi siitä, että niin harvoin kun Ruotsin poliisi kertoo tällaisia oleellisia tuntomerkkejä epäiltyjen löytämiseksi, jokainen valtamedia on kieltäytynyt julkaisemasta niitä. Esimerkiksi SVT kertoo, että poliisi etsii kymmentä miestä.
Nyt sopii kysyä mitä merkitystä tällaisella medialla on, joka jättää jutuista kaiken oleellisen pois? “Poliisi etsii kymmentä tummaihoista miestä” on eri asia kuin “Poliisi etsii kymmentä miestä”. Medialla voi olla jopa velvollisuus kertoa asioista sen mitä tietää, koska sillä saatettaisiin mahdollisesti estää seuraava raiskaus saamalla tekijät kiinni. Mutta media valitsee toisin. Se suojelee mieluummin tekijöitä kun tietää heidän taustaisuuden.
