Vanha Turun Kakola lienee Suomen legendaarisin vankila. Jotkut sitä pelkäsivät, jotkut eivät. Niiden mielestä, jotka siellä joutuivat lusimaan Kakola saattoi olla jopa hyvinkin “vapaa” vankila. Vaikka Kakola oli “vapain” olis se samalla tiukin.
Arki Kakolassa meni kuten se nyt menee kaikissa vankiloissa. Sama rytmitys päivästä toiseen. Herätys noin 06.30, aamiainen ja sen jälkeen vankityötä. 11-12.00 lounas ja taas työtä. Illallinen noin klo 16.00, jonka jälkeen vanki suljetaan selliinsä aamuun asti.
Vankilan työ on pakkotyötä, nykyään sitä vain kutsutaan sanalla osallistumisvelvollisuus. Sama asia. Vangin on osallistuttava työtoimintaan tai muihin vankilan järjestämiin esimerkiksi opiskelujuttuihin. Jos et osallistu joudut suljetulle osastolle, jossa kopin ovi on kiinni 23/7. Osallistumalla työtoimintaan saat pieniä vapauksia.
Vankiloissa on monenlaisia töitä. Kakolassa työtä tehtiin ainakin puusepän verstaalla, metallipajalla ja kirjasitomossa. Sitten oli remonttiryhmä ja monenlaisia putsarin (siivoojan) hommia. Oli kongiputsari, joka hoiti osaston siivouksen ja pihaputsari, joka putsali pihaa. Suosittu homma oli myös aisamiehen eli aisurin homma. Siihen pääsivät vain harvat. Nimi kertoo todellakin totuuden.
Kakolan aisuri oli parivaljakko, joka kuskasi keittiöltä ruoka-astiat isoilla miesvetoisilla aisakärryillä “länteen” ja “komppaniaan”. Kakolassa nimittäin ei ollut ruokalaa vaan vangit söivät osastolla selleissään, jonne ruoka tuotiin keittiöltä isoissa tonkissa. Kun kärryihin lastattiin muutaman sadan vangin ruuat niin homma oli hyvinkin vastuullinen toimi.
Aisurien piti nimittäin ensinnäkin keittiöltä tultaessa jarrutella kärryjä pitkässä alamäessä. Ei saanut päästää liian vapaasti kärryjä menemään omalla painollaan, muuten lasti olisi saattanut kaatua “pajakurvissa”. Toisaalta piti ottaa huomioon yösellisiiven kohdalla oleva maassakulkeva vesikouru, ettei kärry hyppäyttänyt liikaa ja tonkat eivät leviäsi kentälle. Tyhjiä tonkkia takaisin keittiölle kuskatessa piti osata ottaa sen verran vauhtia, että pääsi ylämäen ylös asti keittiölle yhdellä kertaa.
Kun päivän työt oli tehty niin ovet suljettiin joskus klo 17.00 aikaan. Sen jälkeen vanki sai viettää sellissään aamuun asti. Paitsi neloskerroksen avolla, jossa ovet menivät kiinni klo 22.00. Iltaisin työssäkäyvät pääsivät erilaisiin iltatoimiin kuten ulkoiluun, käsityöverstaalle, punttisalille tai vaikkapa pullakirkkoon. Iltatoimiin ei ollut pakko mennä, mutta jos halusi niin sinne pääsi. Varsinkin kesäisin ulkoilu oli suosittu harraste, sillä kesäaikaan sen kesto oli talvisen tunnin sijasta kaksi tuntia.
Ulkoilussa suosittuja toimia olivat tietenkin linnabodaus. Komppanian ja vanhan yöselliosaston nurkassa oli 5 x 5 metrin puulava, jossa oli penkki ja kyykkytelineet. Lisäksi oli monenlaisia painoja. Osa porukasta kiersi eli käveli pihaa ympäri. Pihan reunoilla kulki polku, jota pitkin yhden kierroksen mitaksi saattoi tulla joku 200 metriä. Hurjimmat treenasivat tällä kierroksella maratoonille.
Sen lisäksi pelattiin annes-palloa. Nimi tulee viereisestä vankimielisairaalasta, jonka lempinimi oli Annes. Kovassa lääkityksessä olevan henkilön reaktiot taas ovat hitaat. Annes-pallo on tenniksen ja lentopallon sekoitus. Verkko on kuten tenniksessä, mutta muuten säännöt kuten lentopallossa + pelaaja saa käyttää jalkoja. Pallo saa myös pompata kerran maasta. Pelit saattoivat olla hyvin kiivaita, sillä usein niistä saatettiin lyödä vetoa.
Pullakirkko oli nimenä ja ilmiönä hauska. Nimittäin lähiseurakunnista saattoi silloin tällöin käydä seurakuntanaisia vierailulla. Tilaisuuksissa tarjottiin tietenkin herran nuhteita, mutta saarnan päälle sai pitkopullaa ja kahvia. Ja pääsi keskustelemaan oikean naisen kanssa. Jotkut vangit menivät näihin tilaisuuksiin ihan vain nähdäkseen naisia ja saadakseen ilmaiset pullakahvit. Siitä nimi pullakirkko.
Viikonloppuisin lauantai oli tohinapäivä. Vankilan sauna oli auki muutaman tunnin ja samassa yhteydessä sai vaihdettua vaatteet ja petivehkeet. Möly oli kauhea kun täyteen tatuoidut äijät heittivät kilpaa löylyä isossa saunassa.
Myös kirjasto oli auki muutaman tunnin. Kakolan kirjasto oli melko kattava kirjasto ja siellä oli paljon hyviä kirjoja filosofiasta historiaan. Varsinkin ennenvanhaan historian kirjat olivat hyvin suosittuja vankien keskuudessa. Lisäksi rikosromaaneja luettiin ja karttakirjoja selattiin. Kakolan kirjastossa oli myös pieni musiikkiosasto, josta sai c-kasetteja ja cd-levyjä lainaksi.
Lauantaisin oli myös kanttiini, eli “ostopäivä”. Kakolassa kuten muissakin vankiloissa on kanttiini, josta vanki voi ostaa jotain pientä. Vanki sai työstä joitakin vuosia sitten joku vajaa 100 euroa kuussa, joka piti riittää tupakkaan, kahviin, tonnikalaan, pullaan ja sen sellaiseen. Karkkiin. Joillakin saattoi olla omaa rahaa. Sitä ei kuitenkaan voi käyttää rajattomasti vaan omarahan osuus kanttiinista on rajattu muutamiin kymppeihin.
Kakolan lauantapäivä menikin: pyykit, sauna, kirjasto ja kanttiini.
Kakolan vintillä pelattiin talvisin sählyä ja lentopalloa. Vintillä oli myös hyvät harrastetilat, jossa saattoi tehdä erilaisia puukäsitöitä ja vaikkapa öljyvärimaalausta. Ennenvanhaan erilaiset käsityöt olivat suosittuja iltaharrastuksia, mutta televisioiden yleistyttyä käsityöt ovat nykyäänkin enemmän jo vanhan liiton hommia.
Kakola oli jaettu viimeisimpinä vuosina neljään asuttuun osastoon, joista “länsi” oli suurin. Siinä oli neljä kerrosta plus kellarissa ns. rundiosasto. Kerrokset oli jaettu vielä kahteen päätyyn, etelään ja pohjoiseen. Ykkönen oli suljettu osasto ja sen yhteydessä ns. lisko. Kerrokset 2-4 olivat tavallisia osastoja, joissa ovet menivät kiinni klo 17, paitsi neloskerroksella, jossa toinen pääty oli ns. avo-osasto, joka suljettiin klo 22.00. Osastoja oli yhteensä siis kahdeksan ja kullakin asui 15-25 vankia.
Sitten oli erikseen “komppania”, jossa oli 2-4 hengen sellejä ja tulo-osasto. Näistä täysin erillään oli ikäänkuin omana vankilana “pohjoinen”, jossa asuivat karkaamisalttiit, vasikat tai muuten ongelmatapaukset. Sitten oli pieni matkaselliosasto, jossa asui 2-3 matkaselliosaston putsarivankia.
Iltaisin Kakolan länsiosastolla, jos sattui saamaan sellin Aurajoelle ja sataman suuntaan, yläkerroksista oli hienot näköalat Aurajoen suulle. Moni vanki kiipesi iltaisin ikkunalle katsomaan satamaan klo 20.00 saapuvat Viking Linen ja Tallinkin alukset.
Nykyään Kakolan vankilaa ei enää ole. Sen rakennuksiin on saneerattu asuntoja, ostospaikkoja ja sen sellaista.
