Viikonlopun aikana julkisuuteen tullut filminpätkä on herättänyt paljon keskustelua lahden molemmin puolin. On jopa väläytelty kansannousua.
Filmillä 3-4 arabiaanoa iältään 13-15-vuotiasta osallistuu 12-vuotiaan ruotsalaisen nuorukaisen pahoinpitelyyn. Pääpukari lyö ruotsalaista nyrkein ja potkii tätä päähän. Toinen ei varsinaisesti aja pyörällä päälle, mutta osoittaa alistamisen elkeitä rullaamalla pyörän eturenkaan maassamakaavan pojan päälle. Kolmas kuvaa tapahtumaa muistokansioon.
Tapahtuman tiimoilta on tullut esille monenlaisia toiveita kuinka ruotsalaiset nuorukaiset saavat jossain vaiheessa tarpeekseen ja “nousevat vastarintaan”. Että he ovat kyllästyneet ja yhdistäytyvät, jonka jälkeen tulijat heitetään maasta ulos.
Lähdetään liikkeelle siitä, että mitä olisi tapahtunut, jos ruotsalainen poika olisi jostain syystä puolustautunut. Oletetaan, että poika olisi laittanut hanttiin ja vastannut lyönteihin. Oletetaan, että poika olisi jopa päässyt pääpukarin suhteen niskan päälle ja lopsinut tätä korville. Mitä seuraavana olisi tapahtunut? Koulu olisi puuttunut tapahtumiin. Poika olisi erotettu määräajaksi koulusta ja saanut muitakin kuritoimenpiteitä. Poika olisi leimattu rasistiksi natsiksi ja sosiaalitoimen lastensuojeluviranomaiset olisivat tulleet kuvioon mukaan. Rikostutkintaa ei olisi aloitettu, koska poika on alle 15-vuotias, mutta hommaa pyöritettäisiin monta vuotta sosiaalitoimen rattaissa, jotta pojasta saataisiin kitkettyä pois rasismi, fasismi ja kaikki paha. Tapahtuma pääsisi monenlaisiin tilastoihin, joissa tilastoidaan “rasistisia väkivaltarikoksia” ja rasisminvastusteluryhmissä huudettaisiin hoosiannaa kuinka rasismi valtaa alaa.
Mutta tilanne ei mennyt näin. Ruotsalainen pahoinpideltiin arabiaanojen toimesta. Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Tapahtuu seuraavaa. Koulu ei noteeraa asiaa mitenkään. Yksikään sosiaalityöntekijä ei uskalla puuttua asiaan eikä Hassanille kerrota, että pahoinpitelyhommat eivät ole soveliaita. Hassanin vanhemmille ei lähetetä “wilma-viestiä” eikä tapahtumaa tilastoida yhtään mihinkään, sitä vain ei huomata. Sen sijaan Hassan nauraa tapahtumalle ivallisesti ja saa kaveripiirissä rispektinlisäyksen. Se on kuin ylimääräinen kananmuna pannukakussa. Hassan tulee pahoinpitelemään ruotsalaisia nuoria jatkossakin. Eikä ruotsalainen poika ei saa oikeutta.
Entäpä se kansannousu? Kukaan ei tule “nousemaan” yhtään mihinkään. Tapahtuma on aivan samanlainen arkinen tapahtuma jollaisia tapahtuu joka päivä ympäri Ruotsin kouluja. Jokainen ruotsalainen nuorukainen tuntee yhden tai useamman mukavan arabiaanon tai afrikaanon, joiden kanssa ovat hyviä kavereita keskenään. He tuntevat myös niitä vittumaisia tulijoita. Tärkein on kuitenkin se, että ruotsalainen nuorukainen on syntynyt ja varttunut nykytilassa eikä edes tunne jotain sellaista vaihtoehtoa, jollainen mielikuva vanhemmilla ihmisillä on menneestä Ruotsista. “Kansannousu” on vain keski-ikäisten ja sitä vanhempien äijien fantasiaa.
” “Kansannousu” on vain keski-ikäisten ja sitä vanhempien äijien fantasiaa. “
Suomalaisten kannalta on äärimmäisen tärkeää ymmärtää tämä eikä fantasioida jostain kansannoususta. Pitää ymmärtää se, että ruotsalainen kansakunta on menetetty. Sitä ei saa enää takaisin. Vanhaan ei ole mitään paluuta. Mitkään kuvitteelliset kansannousut eivät ole mitenkään realistisia. Ei ole niitä kansannousijoita, eikä ennenkaikkea sitä tukevaa armeijaa. Ei mitään. Monikulttuurisuus kasvaa vähän kuin Viides Elementti-elokuvan “paha aurinko”. Mitä enempi sitä pommitti sitä suuremmaksi se kasvoi ja sitä varmepi oli loppu. Monikulttuurisuus toimii samalla tavalla. Suomalaisten pitäisi nyt todella tarkasti havannoida Ruotsin tapahtumia ja tehdä oikeita johtopäätöksiä.
Muuten virolaiset kirjoittavat tämän saman jutun muutaman kymmenen vuoden päästä.
