Mustien rotumellakat näyttävät leviävän länsimaissa. Suomalaiset ja ruotsalaiset voivat kuitenkin nukkua hyvällä omatunnolla yönsä. Pohjoismaalaiset eivät ole koskaan orjuuttaneet afrikaanoja. Ei siis ole mitään anteeksipyydettävää.
Mutta, sen sijaan afrikaanoilla ja muilla kehitysmaista tulleilla tulijoilla on anteeksipyydettävää suomalaisilta ja ruotsalaisilta. Nimittäin huono ja röyhkeä käytös on anteeksipyynnön arvoinen.
Kun afrikaano tulee omasta paskamaastaan länteen niin mitä tapahtuu? Tapahtuu sitä, että ensimmäisestä päivästä alkaen afrikaano otetaan vastaan parhaalla mahdollisella vieraanvaraisuudella. Afrikaanolle annetaan lämmin huone, petivehkeet, ruokaa ja käytetetään lääkärintarkastuksessa. Hän saa puhtaat ehjät vaatteet ja kengät, jos sandaalit ovat hajonneet pitkän matkan varrella.
Kun prosessi etenee ja oleskelulupa myönnetään niin afrikaano saa ilmaisen asunnon, josta on hyvä ponnistaa elämässä eteenpäin. Afrikaano saa ilmaiseksi lukea ruotsia tai suomea ja saa siitä vielä rahaa. Afrikaano saa siis opiskella ilmaiseksi, jollaisesta Afrikassa ei tiedetä mitään. Ja kun afrikaanoperhe lisääntyy, niin mustat pienet kikkarapäät saava hekin ilmaisen koulutuksen. Jos siis kiinnostaa. Lapsukaiset pääsevät ilmaisella koulukyydillä kouluun ja koulussa saa maukasta lämmintä ruokaa kerran päivässä.
Isä- ja äitiafrikaanolla on mahdollisuus mennä töihin ja saada siitä sellaista kuukausipalkkaa, jollaisesta paskamaassa Afrikassa ei voinut edes kuvitella. Ja jos ei saa töitä niin joka tapauksessa he saavat valtiolta pientä discorahaa työttömyysturvan muodossa. Tarvittaessa sosiaalitoimisto maksaa pientä extraa. Ja tipahtaahan pankkitilille joka kuukausi lapsilisä. Vähän kuin kuukausittain tuleva lottovoitto.
Lisäksi Pohjoismaat ovat siinä mielessä mukavia maita, että me emme yllätä afrikaanoa takaapäin ja lyö häntä seipäällä takaraivoon ja syö afrikaanoja.
On se valkoinen ihminen sitten vaan aika reilu, vai mitä afrikaano?
Afrikkalaisen pitäisi näin ollen ottaa lakki pois päästä, kuin Koskelan Jussi ennen vanhaan kun pappilaan meni, ja nöyrästi kiittää valkoista suomalaista tai ruotsalaista. Hiljaa ääni kiitollisuudesta väristen lausua:
“Kiitos tästä kaikesta, valkoinen mies ja nainen. Ilman teitä meillä ei olisi mitään muuta kuin puoliksi sortunut risumaja ja pieniä kiviä syötävänä. Pyörääkään emme olisi keksineet ilman teitä.”
Mutta ei, kiitollisuuden sijasta, että on saanut mahdollisuuden elää ihmismäistä elämää, eikä niinkuin apinalauma, niin afrikaano äityykin röyhkeäksi. He liittoutuvat valkoisia vastaan, kerääntyvät torille huutamaan naamat punaisina rasismia ja solvaamaan valkoisia sortajiksi. Rikkovat ihmisten yritysten ikkunoita ja heittelevät poliiseja kivillä. Ryöstelevät ihmisten omaisuutta ja polttavat satapäin autoja.
Herää kysymys, ovatko afrikaanot kiittämättömiä ihmisiä?
