Keväinen islamilainen ramadan, ja siihen kuuluva paasto on aiheuttanut Suomessakin keskustelua, jota käytiin Ruotsissa jo 15 vuotta sitten. On tullut ilmi, että jopa pikkulapset paastoavat islamilaiseen tapaan. Syömättömyys näkyy levottomuutena kouluissa.
Ruotsissa, jossa islamilaisista maista tulleita maahantulijoita on moninkertaisesti enemmän, tämä sama keskustelu on käyty jo vuosia sitten. Aluksi asiasta kiisteltiin puolesta ja vastaan. Vähän samaan tapaan kuin jokin aika sitten Ylen uutisessa, jossa oli haastateltu islam-tutkija Jaakko Hämeen-Anttilaa. Hämeen-Anttilan mukaan on kummallista, jos lapset eivät saa paastota. On selvää, että lapsia ei voi pakkoruokkia. Sen jälkeen asia unohdettiin Ruotsissa. Syy miksi näin, jutun lopussa.
Kun tästä asiasta kinasteltiin Ruotsissa 10-15 vuotta sitten, niin argumentit olivat samoja. Islam on uskonto siinä missä muutkin eikä lapsia ei voi pakottaa syömään. Vanhemmat päättävät lastensa paastosta tai paastottomuudesta. Näin koko ramadan ikään kuin unohdettiin eikä kukaan enää puuttunut enää lasten syömättömyyteen. Lopulta kukaan ei enää jaksanut vaivata päätään sillä, että paastolla on kolikon toinenkin puoli. Opettajapuolella asiasta puhuminen olisi yhtä kuin rasismia ja sitä myöten potkut opettajan toimesta.
Ollaan siirrytty uudelle tasolle.
Nimittäin, koululaisten harjoittamassa ramadanin paastossa ei ole kyse mistään köyhien muistamisesta, hyväntahtoisuudesta tai itsensä kanssa kilvoittelusta, niin kuin monet imaamit kertovat meille länsimaalaisille, vaan sillä puhtaasti merkitään reviiriä. Koululaisten keskuudessa ramadan tekee jaon meihin ja heihin. Ja mitä suurempi osuus koulun oppilaista on muslimilapsia, sitä suurempi on terrori ei-muslimeja eli kuffareita kohtaan.
Muuan ruotsinsuomalainen entinen opettaja, joka toimi eräässä tukholmalaisessa monikulttuurisessa koulussa opettajana, ja on kertonut aiemminkin Pt-medialle kokemuksiaan, kertoo ramadanista:
– Ramadanin alun huomaan levottomuutena. Ennen kuin itse paastojuhla alkaa, niin muslimilapset ovat jonkinlaisessa käymistilassa. He käyvät ylikierroksilla. Ovat siis täpinöissään. Ruotsalaisten lasten joulunodotusta ei voi verrata tähän. Jos keskittyminen opiskeluun on heikonpuoleista ennen ramadania, niin ramadanin alettua opiskelumotivaatio loppuu täysin kokonaan, opettaja kertoo.
– Alkaa uusi vaihe. Ramadanin alettua muslimipojat patsastelevat koulun käytävillä kuin maailman omistajat. He pitävät ilmiselvästi itseään parempina ihmisinä. He tölvivät ei-muslimeja; “vääräuskoinen”, “kafir”, ja nauravat ivallista naurua ruotsalaisille lapsille, jotka eivät paastoa. Muslimipojat näyttävät hyvin selkeästi kuka on kukkulan kuningas. Ruokailun aikaan muslimilapset kokoontuvat koulun ruokalan ulkopuolelle pieniin ryhmiin. Tällä tavalla erotellaan muslimi ja ei-muslimi. Ne, jotka menevät ruokalaan syömään ovat tietenkin vääräuskoisia. Monet ei-muslimilapset, jotka eivät osaa puolustaa itseään, jättävät kouluruokailun väliin ramadanin aikaan ihan vain sen takia, että he välttävät konfliktia, joka syntyy ruokailun yhteydessä muslimilasten kanssa. Pitää olla todella rohkea lapsi, varsinkin jos sosiaalinen status ei ole suuri, että uskaltaa mennä koulun ruokalaan sen prässin läpi, joka syntyy muslimilasten pilkatessa.
– Jos ovat pojat ilkeitä, niin niin ovat tytötkin. He tuovat aivan avoimesti esille halveksuntansa huivittomia tyttöjä kohtaan varsinkin ramadanin aikaan. Tavallisena arkena tämä ei tule ihan niin selvästi esille, mutta ramadanin aikaan se korostuu. Huivittomia tyttöjä huoritellaan, heitä saatetaan pöngätä vessaan tai mitä sitä nyt maailmassa pieni pää voi keksiä ilkeyttä. Ruotsalaiset tytöt, tai yleisesti huivittomat tytöt, ovat puhtaasti vääriä ihmisiä, he ovat koulun alinta kastia ramadanin aikaan, opettaja kertoo monivuotisen kokemuksen perusteella.
– Ramadanin alkuaikojen ylimielisyys ja itsevarmuus muuttuu viikon jälkeen kärttyisyydeksi, jonka aste vain kohoaa loppua kohden. Lapset ovat väsyneitä ja “silmät lommolla”. He eivät jaksa keskittyä yhtään mihinkään. Koko koulunkäynti on sen jälkeen ramadanin loppuun asti muiden nuorten sopeutumista musliminuorten paastoamiseen. Kaikki muut lapset vain odottavat, että ramadan loppuu ja heidän piina siinä samalla.
Opettaja kertoo, että yritti alkuaikoina keskustella asioista nuorten kanssa, mutta se ei johtanut mihinkään.
– Kun olin nuori kokematon ja naiivi opettajan planttu, niin yritin keskustella nuorten kanssa. Kuvittelin, että kun heidän kanssaan keskustelee asiallisesti he ymmärtävät sen, että eihän kristitytkään pilkkaa joulu- tai pääsiäisen aikaan muslimeja, jotka eivät vietä kristillisiä juhlia. Että kyllä ihmiset lopulta kunnioittavat toisiaan. Mutta se oli tuuleen huutamista. Jos saan sanoa suoraan, niin nykyään mieluummin söisin paskaa kuin yrittäisin keskustella niiden kanssa. Musliminuorukaiset näkevät tuollaiset keskustelut heikkoutena ja jos kuvittelee, että saa vastakaikua, niin sitä saa todellakin: minäkin olin heidän silmissään vain pahainen huiviton huora. Se opetetaan niille kotona eikä ne pääse siitä eroon jonkun naisopettajan “opetuksen” tuloksena
Opettaja kertoo, että ilmiö keskittyy yläasteikäisten nuorukaisten piiriin. Ala-asteikäisillä ei ole vielä niin selvää muslimi-identiteettiä, joten lapset voivat leikkiä keskenään toistensa kanssa yli uskontorajojen sulassa sovussa. Mutta sitä mukaa kun ikää tulee niin tulee myös sitä uhma-asennetta ruotsalaisia kohtaan. Kun taas sitten jossain vaiheessa 20 ikävuoden jälkeen tilanne hieman tasaantuu.
[rps-paypal]
