Epärehellisyys ja isänmaallisuus eivät sovi yhteen

Suomalaisissa ns. isänmaallisissa piireissä on olemassa pari erityistä piirrettä, jollaista en ole huomannut Ruotsissa. Toinen piirre on hyvin yleinen, toinen taas ei ehkä niin yleinen, mutta se leimaa koko “isänmaallisuutta”.

Nimittäin hirvittävä uhriutuminen ja… ennen kaikkea epärehellisyys. Tästä erityinen piirre on vielä epärehellinen uhriutuminen.

Kerronpa esimerkin. Muuan isänmaallinen loihe lausumaan venäläisessä sosiaalisessa mediassa, että on joutunut polpon kohteeksi. Eli on saanut poliittisen tuomion käräjäoikeudessa. Tai jos vielä tarkentaa, niin henkilö antoi ymmärtää, että on saanut poliittisen tuomion, mutta hän ei koskaan tarkentanut millainen oli tämä poliittinen tuomio. Olen pikselöinyt nimet, sillä en varsinaisesti halua maalittaa ketään vaan kertoa vain esimerkin siitä epärehellisyydestä, jota inhoan sydämeni pohjasta.

 

Henkilö X siis antaa ymmärtää venäläisessä sosiaalisessa mediassa, että on joutunut Tampereella syyttäjän vainon kohteeksi ja tuomion vahvisti punikki tuomari-juomari. Henkilö X kertoo edelleen, että menetti uskonsa oikeusjärjestelmään kokonaan. Polpo siinä on vainonnut viatonta isänmaallista, mitään ei saa enää sanoa ja sitä rataa. Tiedätte varmaan ne liturgiat. Juttu ei kiinnosta lopulta kiviäkään, vaikka muutama henkilö yrittää udella, että mistä se marxistinen jutkupolpo nyt henkilö X:n vei käräjille.

Totuus on oikeasti ihmeellinen asia. Nimittäin henkilö X oli tuomittu Satakunnan käräjillä jo 2018 törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen 65 päivän vankeuteen ja pikku sakkoon. Seuraava tuomio tuli 2019 Pirkanmaalla törkeästä ratista ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Mainittakoot, että känniautoilu tapahtui vielä aivan joulun alla. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi henkilö X:n nyt 4 kk:n ehdottomaan vankeuteen (eli linnaan). Tuomioon sisällytettiin aikaisempi Satakunnan käräjäoikeuden tuomio. Nyt henkilö X oli siis viittä vaille linnassa rateista, mutta Pirkanmaan tuomarijuomari oli siinä mielessä armelias, että tuomio muutettiin vankeuden sijasta 120 tunnin yhdyskuntapalvelukseksi. Se vastaa suurinpiirtein jotain kuukauden parin mittaista yhdyskuntapalvelua jossain vaikkapa vanhustenkodin lumenkolaajana pari kuukautta muutama tunti päivässä.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi oikeus päätti muuttaa yhdyskuntapalvelun takaisin 3 kk 25 päivän ehdottomaksi vankeudeksi, koska: henkilö X oli tullut päissään yhdyskuntapalveluksessa ainakin pariin otteeseen ja lopulta jätti saapumatta koko yhdyskuntapalvelukseen.

Jos henkilö ei suorita yhdyskuntapalvelua lain mukaan, niin siitä seuraa, että asia muutetaan oikeudessa, kuten tässä tapauksessa takaisin vankeudeksi, jonka henkilö oikeasti oli alunperin saanut. Oikeus oli alunperin hyvin armelias, mutta koska se ei sopinut henkilölle, oikeus otti käyttöön kovemmat otteet.

Henkilö X:n kritisointi eli oikeusjärjestelmän uskonmenetys johtuu siitä, että hän oli ensin ajellut pariin kertaan aika päissään autolla. Nimittäin mistään pikkukännistä ei joudu lusimaan parin ratin jälkeen. Promilleja on ollut vähintään pitkästi yli 2,5. Ensi-, tois- ja jopa kolmaskertalainenkin voi selvitä ehdollisella vankeudella, mutta sen jälkeen alkaa tippumaan satavarmasti ehdotonta, joka monesti muutetaan yhdyskuntapalvelukseksi.

 

Kaikki meni oikein?

Joka jätkä on joskus istunut linnassa. Itsekin on tullut jouduttua sinne pikku ratista takavuosina.

Eipä ole kuitenkaan koskaan tullut mieleeni yrittää selittää asiaa poliittisella vainolla. Polpo ei ole kaatanut suuhuni viinaa, polpo ei ole kääntänyt autoni avaimia eikä kuskin paikalla ole istunut polpo vaan: MINÄ. Minulla ei ole yhtään mitään sanomista saamistani rattituomioista. Olen ne ansainnut, nöyrästi lusinut tuomioni ja huithelvettiin sössötykset. Piste.