Matkasellin juttuja: Kun ryöstökeikka kosahti ojaanajoon

1990-luvulla Suomessa oli menoillaan melkoinen pankkiryöstöbuumi. Tuolloin tehtailtiin kymmeniä pankkiryöstöjä. Olihan pankeissa noihin aikoihin vielä käteistä ja se oli houkutus muuan miehellekin.

Muuan mies oli siinä mielessä erikoinen tapaus, että hän ei varsinaisesti ollut mikään alamaailma toimija. Lähinnä sellainen yksinäinen susi, joka teki mitä teki. Mies pyöritti 1993-1994 paikkeilla eteläisessä Suomessa painofirmaa, joka painoi käyntikortteja, mainos T-paitoja ja sen sellaista. 1994 firma ei enää kannattanut ja alkoi monenlaisia ongelmia. Konkurssi nakutti ovella ja velkojat huusivat hoosiannaa. Firmakaan ei saanut enää sellaisia tilauksia, joilla tilanteen olisi voinut pelastaa.

Asiaa pahensi se, kuvaan astui viina. Lisäksi silloinen vaimoke otti eron, joten kasassa olivat melko perinteiset ja klassiset ongelmat.

Toimitila, jossa mies oli vuokralla, oli eron jälkeen ainoa tukipiste. Muuan mies muutti asumaan pieneen työpisteeseensä, eli teollisuusalueella sijaitsevaan muutaman sadan neliön teollisuushallin toimistoon. Siinäkin tuli lopulta tienhaara. Vuokranantaja antoi ukaasin; kuukausi aikaa maksaa rästit ja uusi vuokra, muuten tulee häätö.

Muuan mies kertoo, että tässä tilanteessa hän löi tulille idean pankkiryöstöstä. Asia alkoi pyöriä mielessä yhä useammin ja lopulta siitä tehtiin päätös: pankkiryöstö muuttaa tilanteen.

Ensimmäinen ryöstö ei ollut mitenkään erityisen suunniteltu, se vain tapahtui. Muan mies ajeli eräänä loppusyksyn päivän kohti Lounais-Suomea. Hän oli liikkeellä omalla autollaan ja ei kännissä, mutta pikku kaljassa. Mukana oli ilmapistooli, kommandopipo ja vaihtovaatteet. Suunta oli erääseen lounais-suomalaiseen pikkupitäjään Turun ympäristössä.

Kun muuan mies saapui kylille, niin hän vain yksinkertaisesti päätti, että meni syteen tai saveen. Hän ajoi autollaan muutaman kerran kylän raitin läpi ja merkkasi pankin. Sen jälkeen hän jätti auton parkkiin kauemmaksi ja käveli pipo päässä pankkiin. Taskussa ilmapistooli ja toisessa taskussa kymmenkunta muovikassia.

– Tämä on ryöstö! muuan mies huusi pankin sisällä ja huusi lisää, että kukaan ei loukkaannu, kunhan rahat vain sullotaan muovikasseihin.

Muuan mies kertoo, että homma meni uskomattoman helposti. Pankkivirkalijat latoivat rahaa kasseihin. Sitä mukaa kun hän sai muovikassit, hän tunkin ne toiseen yhteen kassiin. Tilanne oli nopeasti ohi, ehkä 2-3 minuuttia. Kun muuan mies jätti pankin, niin hän käveli puolijuoksua autolleen ja poistui kylältä pikkuteitä pitkin, joita oli merkannut karttaan. Missään vaiheessa vastaan tai perään ei tullut poliiseja tai muutakaan seuraajia.

– Pahin tilanne oli kuitenkin se, kun istuin autoon. Siihen asti homma oli mennyt hyvin, mutta nyt jalat alkoivat lyödä loukkua. Kytkinjalka ei yksinkertaisesti toiminut heti ja auto sammui pari kertaa ennen kuin pääsin liikkeelle.

Muuan mies pääsi lopulta takaisin hallilleen ja laski rahat. Saalis pyöreästi 110 000 markkaa eli nykyrahassa joku 23 000 euroa.

 

Ryöstön jälkeen hän makseli vuokravelat ja sellaiset velat, jotka oivat tärkeitä.

– Ongelmaksi muodostui kuitenkin tämän jälkeen taas viina ja eräänlainen löyhäperäisyys. Se raha oli vähä kuin ilmaista rahaa, niin sillä ei ollut sellaista ”arvoa” kuin työllä tehdyllä rahalla. Tein sen jälkeen joitakin töitä ja yritin saada firmaa pyörimään, mutta… no se meni miten meni.

 

Kevättalvella rahat olivat taas loppu. Ensimmäinen ryöstö oli onnistunut niin hyvin, että muuan mies alkoi suunnittelemaan toista ryöstöä. Tässä vaiheessa hän sai päähänsä, että seuraava pankki on Helsingissä Pitkänsillan kupeessa Kaisaniemen puistoa vastapäätä silloin sijainnut Säästöpankki.

Tämäkin keikka meni melko jouhevasti alusta loppuun.

– Jätin auton Hakaniemen torille parkkiin ja kävelin pankkiin. Samalla ilmapistoolilla ja useilla muovikasseilla ryntäsin sisään. ”Tämä on ryöstö!”. Pankkivirkailijat latoivat rahaa kasseihin eikä kukaan sanonut eriävää sanaa. Sisällä pankissa oli muutama asiakas, mutta he istuivat penkeillään eivätkä puuttuneet mitenkään asiaan.

Ryöstön jälkeen muuan mies käveli nopeaa kävelyä Pitkänsillan yli Hakaniemeen, autolleen ja siitä edelleen poistui pohjoista kohti.

– Tämän ryöstön saalis oli jotain 150 000 markkaa (nykyrahassa noin 36 000 euroa). Meinasin panikoida jossain Hakaniemen liikennevaloissa kun oli ajamassa Itäväylälle, kun joka puolelta alkoi kuulua sireenien ulvontaa, mutta poliisit olivat tosiasiassa menossa vain pankkiin.

 

Kun toinen ryöstö oli tehty onnistuneesti, niin muuan mies päätti lopettaa ryöstöhommat.

– Mutta ei se onnistunut kuten olisi pitänyt. Rahaa meni joka suuntaan ja viina virtasi. Firmalla ei ollut enää käytännössä mitään toimintaa, mutta annoin ulospäin kuvaa, että hyvin pyyhkii. Kehittelin kaikenlaisia mielikuvia miten firma oli saanut tilauksia ja rahaa virtasi firmaan. Elin siis täysin kaksoiselämää, jossa annoin ulkopuolelle kuvan, että tilauksia tuli, vaikka olin käytännössä lopettanut koko toiminnan.

Seuraavana syksynä tuli sitten taas paluu maan pinnalle. Kaikki rahat oli käytetty huikentelevaan elämään ja edessä oli: 0 markkaa tilin saldo. Silloin syttyi taas uusi ajatus ryöstöstä.

 

Viimeinen ryöstö ei poikeunnut aikaisemmista suoraviivaisista ryöstöistä mitenkään. Pankkiin aseen kanssa, rahat kassiin ja pakoon. Tässä tapauksessa tuli kuitenkin esiin ”kohtalo”. muuan mies sanoo.

– Tein onnistuneen ryöstön eräässä Hämeessä sijaitsevassa pikkukunnassa. Kaikki meni kuten pitikin.

Sitten sattui jotain sellaista, johon ei voinut vaikuttaa.

Muuan mies ajoi ulos tästä kaupungista ja maahan oli satanut lunta. Tiekeli oli liukasta. Muuan mies saapui erääseen risteykseen, jossa koululaisia kuljettava linja-auto oli pysähtynyt pysäkille. Muutama lapsi juoksi bussin takaa tien yli siten, että he olivat suoraan muuan miehen auton edessä.

– Tein vaistomaisen väistöliikkeen ja autoni ajautui sellaiseen sivuluisuun, että se päätyi vastapäisen pysäkin jälkeen olevan siltarumpuun. Auto töksähti siihen siltarumpuun kuin seinään. Hetken pökkyrän jälkeen palasin tajuihini ja tajusin, että en ollut ajanut lapsien päälle, sisälläni tuli hirvittävä helpotuksen huokaus. Samalla kuitenkin vitutti, pankista hakemani setelit leijailivat pitkin autoa. Auto oli sen verran läjässä, että palokunta sai repiä auton katon auki, että minut saatiin ulos.

 

Muuan mies sai tästä ryöstöstä tuomion 4 vuotta. Helsingin ryöstöä tutkittiin muuan miehen tekosina, mutta näyttö ei riittänyt. Lounais-Suomen juttu on edelleen auki ja siitä on ollut joskus jossain teeveen selvittämättömät rikokset-sarjassa juttua.

 

Ensimmäinen versio tipahti eetteriin luonnoksena.

Subscribe
Notify of
guest
8 Kommenttia
Vanhimmat
Uusimmat Peukutetuimmat
Inline Feedbacks
View all comments
Yksi olisi riittänyt
Yksi olisi riittänyt
5.2.2021 21:52

Taisi teksti tulla kahteen kertaan tässä.

nakki nakuttaja
nakki nakuttaja
5.2.2021 22:11

Kandee vähän editoida vielä 🙂

Pera Pervo
Pera Pervo
5.2.2021 22:52

Mukavia luettavia nämä matkasellijutut. Kuten PT-media muutoinkin. Kiitos Paavo ja jatka samaan malliin.

Minä
Minä
6.2.2021 01:32

Kertaus on opintojen äiti?

Antti Tifa
Antti Tifa
6.2.2021 17:39
juhaII
juhaII
6.2.2021 19:51

1990-luku oli pahinta lama-aikaa, jolloin moni yrittäjä ”lopetti” muutakin kuin vain liiketoimintansa!

Ei siis ole kummakaan, että ”kestävämmällä” luonteella varustetut tyypit keksaisivat ryöstää pankin, jotka olivat ryöstäneet veronmaksajien rahat ja yrittäjien koko omaisuuden pakkohuutokaupoissa pilkkahinnalla tietenkin kuin ”viimeiseksi naulaksi arkkuun”.

Tuolloin tekniikka ja valvontakamera teknologia ei llut niin kehittynyttä kuin nyt ja setelirahaa säilytettiin vielä paljon pankeissa toisin kuin nykyään. Eli onnistumis-% oli kohtuullisen hyvä, kaiketi?