Ruotsi on täynnä erilaisia kovia kohtaloita, jotka johtuvat yksinkertaisesti siitä, että turvapaikka-aktivistit saavat häärätä mukana maahanmuuttoon liittyvissä asioissa.
SVT:n esimerkki 13- ja 16-vuotiaista siskoksista on vain yksi esimerkki. Nuorten äiti saapui Bangladeshistä Ruotsiin vajaa 10 vuotta sitten. Lapset olivat silloin aivan pikku lapsia. Äiti ei lapsineen kuitenkaan saanut turvapaikkaan perustuvaa oleskelulupaa ja edessä oli koneen tankkaus.
Tapahtui seuraavaa: äiti painui maan alle ja jatkoi elämää ns. paperittomana. Lapset eivät luonnollisestikaan voi siinä tilanteessa tehdä mitään muuta kuin sen mitä äiti sanoo.
Kului muutama vuosi ja äiti tuli hulluksi. Sosiaalitoimi päätti nyt, että lapset otetaan huostaan ja sijoitetaan perhekotiin.
Taas kului aikaa, viitisen vuotta. Nyt asia eteni jollakin tavalla Maahanmuuttovirastolle ja sisaruksille lätkittiin karkotus, äidin kanssa. Lapset eivät olleet nähneet äitiään kuin muutaman yksittäisen kerran viimeisen viiden vuoden aikana, mutta nyt heidän oli muutettava takaisin hullun äitinsä helmoihin ja matkata Bangladeshiin.
Mitä tytöille pitäisi tehdä? He ovat käytännössä varttuneet 3- ja 6-vuotiaasta asti 13- ja 16-vuotiaiksi Ruotsissa. Puhuvat ruotsia, ymmärtävät Ruotsin kulttuuria jne. Eiväthän he itse ole valinneet hullua äitiään ja lähteä Ruotsiin. Tytöillä ei myöskään ole mitään suhdetta Bangladeshissa asuviin sukulaisiinsa.
Miksi tytöt karkoitetaan? Koska se on mahdollista. Se on helppoa. Tytöt eivät osaa pitää puoliaan ja he tekevät mitä aikuiset käskevät. Vastaavassa tilanteessa 35-vuotias Mohammad nostaa sellaisen äläkän “jävla svennehora”, että svenne (eikä kyllä finnekään) uskalla tehdä mitään muuta kuin antaa maksusitoumuksen uuteen iPhoneen, pari kymppiä discorahaa ja sen jälkeen kirjoittaa rasisminvastusteluryhmään itkunsekaisen kirjoituksen miten heikossa asemassa Mohammad on.
