Matkasellin juttuja: Hotellihuijari

Matkasellissä kuulee monenlaisia juttuja. Niistä ei aina tiedä ovatko ne totta. Vai ovatko jutut lainattuja, väritettyjä ja jotain siltä väliltä.

Joka tapauksessa takavuosina oli sellainen jalo ammatti kuin petosmies. Petosmiehiäkin oli monenlaista, oli isoa rahamiestä. Pentti Kouri oli monen idoli. Suurin osa linnojen petosmiehistä oli kuitenkin käytännön miehiä. Huijaukset olivat… no olivat mitä olivat. Muun mies, joka oli erikoistunut 90-luvulla petoshommiin, mutta on nyttemmin eläköitynyt rikolliselta uraltaan, kertoo mielenkiintoisia kuvioita.

Muuan mies kertoo, että hänen petostoiminnan perusta olivat hotellipetokset. Eli hyvin yksinkertainen kaava: mentiin johonkin hotelliin ja otettiin huone. Ennen vanhaan hotellihuone tavattiin maksaa vasta lähtiessä, joten huonepetokset olivat melko iisi juttu. Muuan mies oli siististi pukeutunut ja kanniskeli mukanaan aina salkkua. Kukapa osaa epäillä sellaista huijariksi. Mentiin hotelliin, otettiin huone pariksi päiväksi ja sen jälkeen syötiin ja juotiin huoneen piikkiin.

Muuan mies kertoo:

– Olen asunut varmaan kaikissa Suomen kaupunkien hotelleissa. Joissakin useaan otteeseen. Vuoden 1995 molemmin puolin hotelleissa ei ollut mitään kontrollia. Riitti, että käveli respaan ja sanoi, että huone pariksi yöksi. Ikinä ei kysytty mitään etumaksua. Mieleen tulee esimerkiksi Porin Yyteri, jossa asuin viikon. Seinäjoella asuin kuukauden päivät. Yhdessä hotellissa viikon, sitten seuraava ja taas seuraava. Sama homma on ollut Oulussa, Kajaanissa, Tampereella jne. Kerran asuin Lahdessa niin ikään kuukauden. Mulla oli samaan aikaan kolme hotellia käytössä. Jos yhdessä hotellin baarissa ei ollut menoa, niin siirryin seuraavaa. Kaikki juomat juotiin huoneen laskuun.

Muuan mies sanoo, että hotelliasuminen oli helppoa. Kun täytti majoituskortin ja sanoi, että maksaa laskun lähtiessään, niin se riitti. Koskaan ei kysytty mitään papereita tai luottokortteja. Kun alkoi tuntua siltä, että paikka alkaa kuumottamaan, niin yksinkertaisesti vain poistui paikalta vähin äänin ja jätti laskun maksamatta. Joissakin tilanteissa muuan mies kertoi, että ”firma maksaa”.

– Kerran intouduin Ahvenanmaalle. Asuin paikallisessa viiden tähden hotellissa viikon. Söin joka päivä pari pihviateriaa, join kymmeniä kaljoja ja hienoja viskejä. Iltaisin yritin viihdyttää paikallisia naisia kertomalla juttuja, miten tässä ollaan pisnesmiehiä. Juomaa tarjoiltiin sinne sun tänne. Yhtenä iltana satuin pöytään, jossa oli jotakin ahvenanmaalaisia liikemiehiä. Pikku päissään tehtiin monenlaisia pisnessuunnitelmia.

– Meikä tarjosi monet viskit ja konjakit. Kaikki luonnollisesti huoneen laskuun. Kun päätin poistua Maarianhaminasta, niin sanoin hotellin respassa, että laskun voi sitten lähettää meikäläisen firmaan Turkuun. Keksin omasta päästä jonkun firman nimen ja osoitteen. Se riitti. Muistaakseni lasku oli markoissa tuolloin -95 niin jotain 20 000 markkaa. Nykyrahassa jotain 4 700 euroa.

Muuan mies lähes herkistyy, kun muistelee Seinäjoen kierrosta.

– Menin ensin yhteen hotelliin, en kerro nimiä, mutta kaupungin keskustan hotelleja kaikki kuitenkin. Asuin viikon siellä. Söin ja ryyppäsin huoneen laskuun. Laskua oli kertynyt jo melko reippaasti, kunnes respassa sanottiin, että voisiko herra ystävällisesti nollata laskun. Sanoin, että totta kai. Käyn pankkiautomaatilla.

– Siinäpä sitten liukenin paikalta ja muutin toiseen hotelliin. Siellä suurin piirtein sama kaava. Viikon jälkeen alettiin kyselemään rahaa. Taas uuteen hotelliin. Täällä sama homma. Neljännessä hotellissa meinasi käydä käry. Nimittäin olin vetänyt huoneen piikkiin sen verran laskua, että yksi aamu heräsin kauheassa kännissä siihen, kun hotellin omistaja koputteli oven takana. Lasku pitäisi kuitata heti. Sanoin, että totta kai lasku maksetaan. Hotellin omistaja olisi halunnut seurata automaatille, mutta sain hänet jotenkin jäämään matkasta ja pääsin poistumaan paikalta.

Muuan mies kertoo, että kaiken kaikkiaan kaikki oli hyvin ongelmatonta. Harvoin sattui mitään tilanteita, joissa olisi kysytty etumaksua. Jos etumaksua kysyttiin, niin muuan mies sanoi, että käy automaatilla ja palaa takaisin. Niin tietenkin tekemättä. 1990-luvullahan oli yleistä, että rahaa haettiin automaatilta. Kaksi kertaa muuan mies kertoo joutuneensa rysän päältä kiinni.

– Menin hotelleihin siis täysin omasta päästä keksityillä nimillä. Joskus 1996 paikkeilla hotellit alkoivat ottamaan käyttöön ns. maamme-kirjat, josta näkee onko henkilön antamat tiedot oikeat. Menin kerran Kuopion Cumulukseen. Kirjoitin hotellikorttiin syntymäajan. Pääsin huoneeseen, niin respasta soitettiin, että oliko sosiaaliturvatunnuksen loppuosan viimeinen merkki S vai 5. En siinä vaiheessa muistanut, että mitä se voisi olla, joten sanoin jomman kumman. Join huoneessa pari kaljaa minibaarista ja virkistyin sen verran, että päätin mennä aulabaariin parille kaljalle lisää. Kun hissi pysähtyi kerrokseen, niin ulos astui kaksi miestä. He katsoivat hetken minua ja esittivät poliisikortit, ja kertoivat, että nyt lähdetään asemalle.

– Olin vähän ällistynyt, että miten poliisi pystyivät tunnistamaan minut suoraan. Poliisit kertoivat, että he eivät tienneetkään, että juuri minä olin se huijari. Mutta koska heiluttelin hotellin avaimia kädessäni, niin he olivat siitä huomanneet, että huijarina olevan miehen hotellihuoneen numero oli siinä avaimessa.

– Toinen tapaus oli Iisalmessa. Elostelin varmaan viikon ja laskua oli tullut reippaasti. Kun yksi aamu päätin poistua hotellista, niin respassa olikin mies, joka sanoi, että lasku pitää kuitata nyt. Yritin siinä sitä ”pitää käydä automaatilla”-juttua, mutta mies lähti mukaan. Tungin kortin automaattiin ja kun rahaa ei tullut, niin yritin jotain selitystä, että jumittaa. Siinä ei auttanut muuta kuin tunnustaa, että rahaa ei ole. Poliisithan siihen soitettiin paikalle ja epäiltynä petoksesta.

 

Muuan mies kertoo monia muitakin hulppeita juttua. Hän esimerkiksi varasi Kotkan meripäivien aikaan jokaisesta Kotkan hotellista huoneen ja ryyppäsi huoneen laskuun siellä missä oli menoa. Niin ikään Porissa hän kertoo ryypänneensä kuukauden, huoneen piikkiin.

 

Jossain vaiheessa -97 kesällä homma sitten kärsi ns. ohrakyrsän. Muuan mies oli asunut kaikki Vaasan hotellit läpi ja laskut jätetty maksamatta. Piikki oli pitkä kuin nälkävuosi. Yhtenä aamuna muuan mies sitten haettiin ympärikännissä Tropiclandian hotellista Vaasan poliisin epäiltynä hotellipetoksista ja viranomaisen erehdyttämisistä. Erehdyttäminen tarkoittaa sitä, että kun kirjoittaa hotellikorttiin väärän nimen, niin se on viranomaisen erehdyttämistä. Muuan mies vangittiin ja laitettiin Vaasan läänille odottamaan jutun käsittelyä

OIkeuteen meni 150 petosta ja viranomaisen erehdyttämistä. Näistä 92 meni läpi ja tuomioksi luettiin 9 kuukautta vankeutta.

 

Kun kysyy muuan mieheltä, että kannattiko, niin hän vastaa:

– Voi vittu, olin silloin nuori jorkki ja se oli kyllä sen tuomion arvoista. En ehkä nykyään enää lähtisi tuollaiseen petoskierteeseen, se oli silloin. Nykyään on nykyään. Mutta toisaalta, vastaava ei onnistuisi enää nykyään, joten sen pohtiminen on hypoteettistä.

Subscribe
Notify of
guest
6 Kommenttia
Vanhimmat
Uusimmat Peukutetuimmat
Inline Feedbacks
View all comments
Antti Tifa

No eipä koskenyt köyhiin nämä rötöstelyt.
Muudan mies vain hieman laski hotellien kannattavuuslukuja.

jupi

Piikkiä ei kannata kenellekkään koskan antaa yli sen, mitä itsellä on varaa menettää.

Roope Ankka

Sama homma missävaan jossa maksua ei vaadita etukäteen. Taitaa olla Zalandolla ja noilla muilla nettifirmoilla aika läjä maksamattomia laskuja perintäfirmojen hoidettavina. Vittuuks se niitä heiluttaa, kunhan homma pyörii. Mutta liian helppoa se on ruveta petoshenkilöksi vieläkin, moni nuori pilaa asiansa pitkäksi ajaksi tulevaisuuteen kun on tuo materianhimo tyydytettävä ja äkkiä. Sekin homma on aika pelottava, psykologisesti siis, miten ihmeessä joka vuosi pitää olla taskussa se uusin ja kallein puhelin johon ei todellakaan ole varaa? Sama instagram siinä näkyy kuin 5 vuotta vanhassa luurissa. Ihminen on simppeli, tyhmä otus.

Tehdäänkehitysmaayhdessä

Nyt vilunkimiehet tuontitavarana ja väärän nimen antaminen viranomaisille ei rangaistavaa. Ja hotelleissa saa asua ilmaiseksi , siitäpä vielä maksetaan diskorahaa. Voi vittu, tahtoo takas 80-luvulle.

juhaII

Eräs tapa opiskella Suomen maantiedettä. Monet ehkei nyt niin vakavat rikosmuodot ovat nykymaailmassa enää mahdottomia tehdä, koska digitaalinen valvonta eli ”kulunvalvonta” ja se, ettei enää ole suomalaiskansallista luottamusyhteiskuntaa, jossa miehen sanaan paljolti luotetaan. Suuren maailman elkeet ovat tulleet EU-Suomeenkin.

Toki tämä ei ollenkaan sulje pois suvakismia ja muuta korruptionaalista hyväuskoisuutta, jossa niin valehtelijat kuin heidän hyysääjätkin hyötyvät rahallisesti veronmaksajien kustantamina.

Näin 2000-luvulla

Tosi huijari olisi kehittänyt bisnesidean massiivisesta hotellista, jonka sijoittajana on Sambian presidentti, Intian maharadja jne. ja esitellyt hankkeen näyttävästi jonkin kaupungin lions-clubissa tms. ja edelleen hallinnossa ja imuroinut sen jälkeen helposti kymmenien miljoonien rahat.