Valtamedian uusi kikka-kakkonen

De ensamkommande barnen', ej att förglömma. - Sunt Förnuft
Kuvassa yksintulleita lapsia, jotka osoittelevat mieltään Medborgarplanin kirjaston rappusilla.
Ruotsalaiset valtamediat ovat keksineet taas uuden mielenkiintoisen tavan kertoa asioista siten, että niistä ei kerrota mitään. Tällä kertaa taikasana on: opiskelija.

Hieman taustaa. Takavuosina mediat tiesivät kertoa, että Ruotsiin tulee ns. yksintulleita pakolaislapsia. Kirkkain silmin annettiin ymmärtää, että tuollaiset sanotaanko alle 10 vuotiaat lapset konttaavat maailman toiselta puolelta Ruotsiin, unirätti kainalossa. YKSIN.

Siinä yhden jos toisenkin silmäkulma kastui, kun mielikuvassa oli juuri kävelyikään varttunut taapero, joka likaisena ja nälkäisenä lähtee pakoon sotaa, vainoa ja kidutusta, päämääränä Ruotsi. Voi sitä lämpimien kyynelten määrää, joka tämänkin asian takia on vuodatettu.

Sitten kävi niin onnettomasti, joskus 2017 kesän paikkeilla, että valtamedia sössi koko homman. Tukholmassa järjestettiin tuolloin suuria mielenosoituksia, joissa vaadittiin, että yksintulleiden lasten on saatava turvapaikka. Valtamedia tuuttasi täysillä eetteriin oman paatoksensa: lasten oikeudet, lasten etu ja muuta heikkomielistä jorinaa.

Kun artikkeleihin liitettiin kuvia mielenosoittajista, jotka olivat aikuisia miehiä, niin kävi todellakin ikävästi, että liian moni alkoi kyselemään, että mitä ihmettä. Puhuttiin lapsipakolaisista, mutta kuvissa ja mielenosoituksissa oleskelulupaa vaativat karvaiset ananastukat. Monet ihan tavallisetkin ihmiset tajusivat, että nyt tulee liian paksua soopaa.

Valtamedian toimituksissa tehtiin pikainen tilannearvio, ja yksintulleet lapset muutettiin muotoon yksintulleet nuoret. Se toimi vähän aikaa, mutta ei saanut tulta alle. Sitten yritettiin pelkkää yksinkertaista muotoa ”yksintullut”. Mutta sekään ei herättänyt enää sympatiaa. Onhan meikäläinenkin yksintullut. Ihan yksinäni tulin Viking Linellä Turusta Tukholmaan kun tänne viimeksi taas muutin.

Nyt tämä horina yksintulleista on tullut tiensä päähän. Sille kävi vähän samalla tavalla kuin takavuosien jorinalle apaattisista pakolaislapsista. Ei oikeasti ollut mitään apaattisia pakolaislapsia, eikä ollut oikeasti mitään yksitulleita pakolaislapsiakaan.

 

Nyt valtamedia on lähtenyt ujuttamaan uutta ideaa. Opiskelijat. Ja tällä tarkoitetaan tietenkin lähinnä afgaanimiehiä.

Tätä pitää vähän selittää, jotta se avautuisi Ruotsia tuntemattomalle henkilölle. Ruotsiin tuli pari vuotta sitten voimaan koululaki (afgaanilaki), josta Pt-mediassakin on kirjoitettu paljon. Tuolloin hallitus teki poikkeuslain, jolla saatiin afgaanijorkeille tilapäinen oleskelulupa ”opiskelujen” perusteella. Jos afgaani oli mennyt kouluun sinä aikana kun turvapaikkaprosessi oli käynnissä, niin hän sai väliaikaisen oleskeluluvan opiskelujen loppuun asti + päälle puoli vuotta aikaa löytää työtä. Jos työ löytyi, niin sai automaattisesti elinikäisen oleskeluluvan.

Nyt kun kaikki nämä 5 000 – 10 000 erikoisluvan saanutta afgaania ovat pikkuhiljaa saaneet koulun loppuun, niin alkaa tulla paniikki. Pitäisi löytää se työpaikka, puoli vuotta on aikaa koulun loppumisen jälkeen.

Mutta kun ei löydy. Kouluaika meni nussiessa ja todistus on välttävä ihan opettajan sympatiapisteiden vuoksi. Koulusta ei jäänyt mitään sellaista, että sillä voisi saada ammatin.

 

Nyt tähän väliin iskee taas valtamedia lämpimän itkun kanssa. Puhutaan opiskelijoista, joiden elämä on vaakalaudalla. Vaakalaudalla siis sen takia, että kun vain äärimmäisen harva täyttää edes sen ehdon, että olisi käynyt koulun kunnolla ja menisi töihin.

Valtamedia yrittää tällä hetkellä aivan täysillä tuutata eetteriin tätä opiskelija-juttua. Onko koulut käyty turhaan? Eikö Ruotsi muka voi tulla vastaan ja antaa jatko-opiskelulupia tms. Opiskelijoista puhutaan siihen sävyyn, että kyseessä olisi oikeasti jotain telakkainsinöörejä ja laivanrakentajia, mutta kun ei ole. Telakkainsinööreille kyllä löytyy työtä.

Totuus löytyy toisaalta. Kun katsoo turvapaikka-aktivistien sosiaalisen median palstoja, niin näille tuhansille afgaaneille haetaan nyt epätoivoisesti sellaisia töitä kuin: nurmikon leikkaamista, mattojen tamppaamista, koiran ulkoiluttamista, auton imuroimista, dementiamummojen kauppa-asioiden hoitamista yms.

Opiskelijoita näetsen.