Metsäteollisuus ja teknologiateollisuus ovat jo irtisanoutuneet yleissitovista valtakunnallisista työehtosopimuksista ja odotettavissa on, että muutkin alat seuraavat perässä. Tämä johtaisi lopulta yleissitovista työehtosopimuksista luopumiseen, joka tarkoittaisi sitä ettei työntekijöillä olisi enää mitään minimiehtoja. Tämä taas johtaisi palkkojen laskuun, jolloin ihmisten ostovoima laskisi, joka taas johtaisi siihen, että osa sisämarkkinoilla toimivista yrityksistä menee konkurssiin ja osa joutuu vähentämään väkeään.
Toinen negatiivinen vaikutus olisi, että jollain aloilla palkat laskisivat niin alas ettei työ enää kelpaisi suomalaisille, jolloin alkaisi valitus alalla vallitsevasta työvoimapulasta, joka puolestaan johtaisi rajojen avaamiseen halpatyövoimalle. Tämä skenaario vasta kalliiksi tuleekin, sillä siinä ulkomaalainen halpatyövoima tekee työt, jotka voisi ihan hyvin tehdä suomalaiset työttömätkin, jos heille vain maksettaisiin riittävästi. Pahimmassa tapauksessa tässä skenaariossa valtio joutuu maksamaan työttömäksi jääneen suomalaisen elämisen lisäksi ulkomaalaiselle halpatyöntekijälle tulonsiirtoja, jos hän ei elä palkallaan. Kaiken lisäksi Suomeen tulevien ulkomaalaisen halpatyöntekijöiden työllisyysaste alkaa laskemaan muutaman maassa olo vuoden jälkeen. Eli kun halpatyöntekijä siirtyy kortistoon huomattuaan, että kyllä täällä voi elää pelkän sosiaaliturvankin varassa, ja sitten taas Suomeen tarvitaan lisää halpatyövoimaa. Ei siis mikään ihme, että työikäisten maahanmuuttajien mielekkäillä mittareilla laskettu työllisyysaste on vain hieman yli 50 prosenttia.
Juhana Vartiaisen mukaan yleissitovuus on syynä Suomen korkeaan työttömyyteen, eikä hän usko tämän takia työttömyyden laskevan täällä alle seitsemän prosentin pysyvästi ellei yleissitovuudesta luovuta. Ruotsia Vartiainen taas pitää työllisyyspolitiikan mallimaana, mutta pian Vartiaisen blogin kirjoittamisen jälkeen vuonna 2019 Ruotsin työttömyysprosentti nousi Suomen edelle ja tuolloin Suomella oli alle seitsemän prosentin työttömyys. Vartiainen pitää erityisen vahingollisena sitä, että Suomen yleissitovuus koskee myös yleiskorotuksia. Kuitenkin Vartiaisen mallimaissa niin Ruotsissa ja varsinkin Tanskassa työvoimakustannukset ovat selvästi Suomea suuremmat.
Elinkeinoelämän puheenjohtajan suulla ja taloustieteen professorin tukemana meille kerrotaan, että Suomessa on liian suuret palkat ja siksi vienti ei vedä. Rehellisesti sanottuna hieman epäilen tätä väitettä, sillä Suomen työvoimakustannukset teollisuudessa ovat pienemmät kuin pahimmissa kilpailijamaissa Saksassa ja Ruotsissa. Lisäksi Suomessa teollisuuden palkkakustannusten osuus tuotteen tehdashinnasta on vain 3-15 prosenttia. Vaikka vientituotteet olisivatkin liian kalliita palkkojen takia palkkakustannusten pienentämiseen löytyy varmasti muitakin vaihtoehtoja kuin koko työehtosopimusjärjestelmän romuttaminen. Työn hinnassa on paljon muitakin kustannuksia kuin palkkakustannuksia. Paljon mielummin kannattaisi lähteä niitä kuluja karsimaa ja ne kulujen karsimiset voidaan rahoittaa vähentämällä valtion toissijaisista kuluista, kehitysavusta,maahanmuuttosta, kaksikielisyydestä ja julkisen sektorin suojatyöpaikoista.
Meillä on myös puolueita ja poliitikkoja, jotka haluaisivat luopua yleissitovista työehtosopimuksista. Kokoomuksen puoluekokouksessa on äänestetty sen puolesta, että yleissitovat työehtosopimukset pitäisi poistaa. Kokoomus ajaa myös monella muulla tapaa halpatyömarkkinoita Suomeen, haluaa avata rajat täysin ulkomaalaiselle halpatyövoimalle, vastustaa myös monia toimenpiteitä joilla ulkomaalaisen työvoiman alipalkkaukseen voitaisiin puuttua. Lisäksi puolue ajoi innokkaasti nykyistä taksiuudistusta.
Ennen taksituuditusta työmarkkinat alalla olivat jäykät ja homma toimi paljon paremmin kuin nykyisin, eli ei työmarkkinoiden jäykkyys ole välttämättä mitenkään huono asia. Ruotsissa taas ikääntyvien työllisyysaste on selvästi Suomea parempi, joka johtuu osin Ruotsin jäykemmistä työmarkkinoista, sillä siellä työnantajan on vaikeampi päästä ikääntyvistä työntekijöistä eroon. Myös Saksassa työmarkkinat ovat Suomea siinä mielessä jäykemmät, että potkun saanut työntekijä voi saada valtavat erorahat. Kun Nokia lopetti Boshumin tehtaan Saksassa, se joutui maksamaan irtisanotuille työntekijöille yli 200 miljoonaa euroa. Tuollaisen korvaussumman edessä yritys miettii kaksi kertaa tehtaan lopettamispäätöstä. Mitä tulee itse taksiuudistukseen, niin siinä toteutuivat ne samat asiat, joita pelkään tapahtuvan tulevassa työmarkkinauudistuksessa. Kun taksialaa vapautettiin ja kuskien tulot putosivat, se johti ulkomaalaiskuskien ryntäykseen alalle, mikä on ihan silmiinpistävää ainakin täällä PK-seudulla. Suomen “jäykistä” työmarkkinoista huolimatta terveydenhuolto on täällä maailman kustannustehokkainta. Terveydenhuolto tulee täällä esim. tuplasti halvemmaksi per/henkilö kuin vapaan markkinatalouden mallimaassa Yhdysvalloissa. Minusta puheet Suomen “jäykkien” työmarkkinoiden haitallisuudesta ovat vahvasti liioiteltuja. Enkä yhtään ihmettele, että palkansaajien tutkimuslaitos on tullut tutkimuksissaan samansuuntaisiin johtopäätöksiin.
En silti väitä etteivätkö Suomen työmarkkinat kaipaisi uudistusta, mutta uudistusta ei saa missään nimessä tehdä niin, että ulkomaalainen työvoima tulee korvaamaan kantaväestöä siksi, koska se työskentelee niin halvalla. Siksi palkoissa olisi ehdottoman tärkeä säilyttää joku perälauta, ja pitäisi valvoa, että ulkomaalaiselle työvoimalle maksetaan vähintään minimipalkan mukaan. Yleissitovuus on joko säilytettävä työtaisteluiden avulla, tai lakiin on säädettävä minimipalkka.
Halpatyövoiman sijaan Suomi kaipaisi koulutettua ja osaavaa työvoimaa, tämä koskee niin ulkomaalaista kuin kotimaistakin työvoimaa. Suomessa tuijotetaan aivan liikaa pelkkiä työllisyyslukuja, vaikka pienet työttömyysprosentit eivät ole automaattisesti autuaaksi tekevä asia, sillä myös monissa kehitysmaissa on hyvät työllisyystilastot, mutta heikon tuottavuuden takia verotuloja niistä kertyy vähän. Sveitsissä hyvät työllisyystilastot tuottavat maalle vaurautta, sillä työvoima on osaavaa ja tuottavaa. Vaikka Sveitsissä on isot palkat ne eivät hidasta vientiä, sillä laadukkaat tavarat menevät kaupaksi kalliimmallakin. Sveitsin talouden perustana on oppisopimuskoulutus, josta valmistuu kovia ammattilaisia. Oppisopimuskoulutus madaltaa kokemattomien nuorien pääsyä työmarkkinoille ja siksi Sveitsissä on matala nuorisotyöttömyys. Sveitsissä myös koululaitos ja yritykset käyvät jatkuvasti vuoropuhelua työelämän tarpeista. Suomessa ei vastaavaa vuoropuhelua ole ja ammatillinen koulutus on muutenkin alennustilassa. Sen sijasta, että Suomessa otettaisiin mallia Sveitsin menestystarinasta, täällä ollaan tunkemassa syrjäytyneetkin ammattikouluun oppivelvollisuus ikää pidentämällä. Tosin silläkin on iso merkitys, että Sveitsissä ammatillista koulutusta arvostetaan ihan toisella tavalla kuin täällä.
Halpatyövoiman sijaan Suomi tarvitsee myös osaavia ja hyvin koulutettuja maahanmuuttajia, sillä ison verokertymän lisäksi osaajat synnyttävät myös uusia työpaikkoja. Suomi ei valitettavasti kuitenkaan houkuttele osaajia ilmaston,vaikean kielen,pienten palkkojen ja korkean verotuksen takia. Ainoastaan jälkimmäiseen Suomi voi itsekin vaikuttaa. Lisäksi houkuttelevuutta ei ainakaan kannata vähentää haittamaahanmuuttoa lisäämällä.
