Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Christer Ahlgren sanoo Helsingin uutisten haastattelussa, että Helsingissä ja lähialueilla on useita “huolta aiheuttavia” nuorisojengejä, joissa on havaittu olevan paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria.
Ahlgrenin mukaan nuorimmat ovat 13-vuotiaita ja suuntaus näyttää olevan sama kuin Ruotsissa ja Tanskassa, jossa rikollinen elämäntapa omaksutaan jo hyvin nuorena.
– Meillä näyttää olevan sama kaava kuin Tanskassa ja Ruotsissa.
Ahlgren kertoo, että nuorille saattaa syntyä epärealistinen kuva yhteiskunnasta ja mainitsee monikulttuurisen rikollisjengin Mantaqan, joka voi vääristää nuorison kuvaa maailmasta. Mantaqa on ollut viime aikoina poliisin erikoistutkinnassa ison huumetutkinnan takia.
Ahlgren kertoo, että Suomella olisi hyvä olla jonkinlainen strategia, jolloin Ruotsin tie katkaistaisiin, mutta on hyvin pessimistinen, että mitään tapahtuisi.
—
Pientähän nämä Helsingin maahanmuuttajajengit vielä ovat kun jos vertaa Tukholmaan ja lähiympäristöön, jossa häärää kymmeniä ihan puhtaita mafioita plus siihen päälle kymmenet klaanit, joille yhteiskunta ei voi enää mitään. On joitakin etappeja, jolloin poliisi saa vähän jalkaa oven väliin, kuten enchrochatin murtaminen. Sen jälkeen poliisi pääsi vähän kuin puolivahingossa kymmenien murhien ja satojen muiden vakavien rikosten jäljille.
Oikeastaan tämä enchrochatin murtaminen paljasti, että kuinka suuren aluevaltauksen väkivalta-, huume- ja asemonopolissa uusruotsalaiset ovat tehneet. Viimeisen vuoden aikana yksin Tukholmassa on ollut kymmenkunta suurta oikeudenkäyntiä, joissa tuomioita on jaeltu murhista ja suurin piirtein kaikista rikoslaissa mainituista rikoksista.
Suomessa kehitys tulijoiden määrän suhteen on pienempää kuin Ruotsissa, mutta jossain vaiheessa Helsingissäkin tullaan olemaan siinä pisteessä, että suurin osa väkivalta-, ase- ja huumerikollisuudesta on uussuomalaisten hallussa. Usein mainitaan, että tätä kehitystä voidaan ennaltaehkäistä hyvällä integraatiolla (mitä se sitten tarkoittaakin) ja koulujen ja sosiaalitoimen välisellä yhteistyöllä.
On todella naiivi kuvitelma, että yhteiskunta voi puuttua ja ehkäistä rikollisuuden syntyä jollain koulussa pidettävillä esitelmillä ja kursseilla tai jollain “integraatiolla”.
Jos vertaa Rinkebyhyn, niin hyvin monen uusruotsalaisen nuoren haave on gangsterin elämä. Oikeat gangsterit “adoptoivat” hyvinkin nuoria jorkkea omiin piireihinsä. Varhaisteinit imevät itseensä gangsteri-ihanteet ja gangsterikulttuuri on perustavanlaatuinen osa uusruotsalaista nuorisokulttuuria. Kun 13-vuotias jorkki pääsee joksikin pikku osaseksi isojen gangsterien jengiä, niin siihen väliin jotkut sosiaalitädin opastukset ja koulun infotunnit kaidasta tiestä kuulostavat uusruotsalaisten nuorukaisten korvissa aivan naurettavilta.
Onko Suomella sitten jotain mahdollisuuksia tehdä toisin kuin Ruotsissa tai Tanskassa ollaan tehty?
Olisi ollut, mutta ei ole enää.
