Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia meistä ja meidän hyvinvoinnistamme. Itse en toki ajattele näin vaan vastuu kuuluu meistä jokaiselle itsestämme ja tekemisistämme. Arvot, jotka minun sukupolvelleni olivat tärkeitä, koostuivat lähinnä näistä seuraavista; koti, uskonto ja isänmaa. Toki nämä lienevät jo pitkälle unohtuneen.
Kotia, uskontoa ja isänmaata hyvin harva tulevat ajatelleeksi, miten paljon noihin sanoihin liittyy voimaa. Sen toki ovat huomanneet vihervasemmistolaiset ääriliikkeet. Kerron mitä tällä tarkoitan. Nämä kolme kivenkovaa arvoa kun saadaan murrettua, niin siinä vaiheessa ihmistä on helppo manipuloida haluttuun suuntaan.
Selitän lyhyesti, mitä koti/ perhe tarkoittaa minulle. Se tarkoittaa turvallisinta paikkaa maailmassa missä asuvat kanssani isä, äiti, veljet ja siskot. Nykyään koti/ perhe sanat voivat tarkoittaa aivan jotain muuta mitä ne tarkoittivat minulle ja myös hyvin monelle ikäiselleni. Vihervasemmisto vääntää, kääntää ja säätää tämän perhekäsityksen aivan eri ulottuvuuksiin.
Entä sitten uskonto? En ole mikään tosi uskovaisen peilikuva vaan aivan samanlainen kirkollisveroja maksava kristitty kuin valtaosa Suomen kansalaisista. En väitä, että kirkossa tulee käytyä joka sunnuntai, vaan silloin, kun on ihan pakko, kuten häät, hautajaiset, kastejuhla, tai ripiltä pääsy. Harva meistä on mikään harras uskovainen, mutta me kaikki omaamme kristilliset arvot.
Mitä tällä sitten tarkoitan? Esimerkiksi, että suurin osa kuitenkin uskoo, että meidän elämälle on jokin tarkoitus. Miten sitten vihervasemmisto ajattelee?
Olet syntynyt tänne vain sattumalta ja on oikeastaan aivan sama mitä teet, jätät tekemättä tai milloin kuolet, sillä ei ole mitään merkitystä.
Entä sitten isänmaa? Se on meidän oma maa-alueemme, missä saamme elää rauhassa ja pyrkiä tekemään siitä mahdollisimman hyvän paikan elää meille. Vihervasemmisto ei näin ajattele vaan rajoja ei pitäisi olla ollenkaan heidän mielestä. Sillä rajat lokeroivat ihmisiä ja kulttuureja.
Mitä tällä edellä kertomallani yritän selittää? Jos meiltä viedään nämä kolme vahvaa käsitystä ja arvoa, niin mitä jää mihin uskoa ja luottaa. Vaihtoehdon tarjoaa vihervasemmistolainen maailmankatsomus. Toki eihän sekään niin auvoista tunnu olevan jos kerran kukkaa pitäisi saada pössytellä ihan vapaasti missä ja milloin vaan ilman seuraamuksia. On vaikea ymmärtää heidän ajatuksenjuoksuaan, kaikille kaikkea ja kenenkään ei tarvitse tehdä mitään jos ei taho.
Vielä lopuksi tarina peräkammarin pojasta, joka taisi olla tietämättään vihervasemmistolainen. Peräkammarin poikaa, josta äiti oli huolehtinut koko ikänsä kohtasi suuri suru, sillä äiti nukkui pois 90 vuoden iässä. Poika, joka juuri oli täyttänyt 70 vuotta, tokaisi äitinsä haudalla, että kyllä niitä mukuloita maailmaan tehdään, muttei niistä sitten kuitenkaan huolehdita.
