Ruotsissa on tietyin väliajoin erilaisia buumeja, jotka pyörivät maahanmuuttoasioiden ympärillä. On ollut apaattista pakolaislasta, yksintulleita ja 10-luvun puolessa välissä oli buumi nimeltä “moskeijoiden tuhopoltto”.
Moskeijoiden tuhopolttobuumi oli kuitenkin yhtä huuhaata kuin muutkin buumit. Sillä oli selvä alku, nousu ja sitten se hiipui. Mutta vouhka oli kovaa kiivaimmassa vaiheessa.
Homma lähti rullaamaan vuoden 2014 joulupäivänä, kun Eskilstunassa paloi pahanpäiväisesti moskeija. Moskeijan imaamit alkoivat pommittaa julkisuuteen varmana nähtyä “palopommimiestä”. Koko valtakunta usko tämän totena faktana ja yhtäkkiä kaikki kynnelle kykenevät mediat etsivät tuota palopommimiestä.
Tarinan mukaan moskeijassa oli ollut joulupäivänä iltapäivällä normaali rukoustuokio. Paikalla oli paljon aikuisia ja lapsia. Sitten joku ulkopuolinen oli heittänyt palopommin moskeijan ovesta sisälle ja palo syttyi räjähdysmäisesti. Kerrostalon alakerran liikehuoneistossa ollut moskeija tuhoutui sisältä täysin. Palo oli valtava.
Heti palon jälkeen alkoikin sitten saatananmoinen hoosianna. Sitä veisattiin korkealta, kovaa ja ennen kaikkea hartaasti. Pääministeri Löfven piti valtakunnanpuheen, jossa paheksuttiin valtavasti rasismia ja tällaista polttopulloiskua. Uuden vuoden puheissa kaikki puoluejohtajat olivat kauhuissaan siitä, että mihin Ruotsi oli menossa; polttopulloja viskottiin päntöimenään ja raukkaparat muslimit saivat olla kuoleman pelossa moskeijoissaan, että milloin nalli napsahtaa.
Kun palo saatiin sammuttamaan, niin syntyi ilmiö “rakkauspommitus”. Tuhannet ihmiset kävivät liimaamassa pahvista värkättyjä sydämiä moskeijan seinään osoittaakseen tukea muslimeille rasismia vastaan. Syntyi monenlaisia someilmiöitä; palomiehet rasismia vastaan, taksikuskit rasismia vastaan, seiväshyppääjät rasismia vastaan, torvensoittajat rasismia vastaan jne. Kaikki kynnelle kykenevät tahot toivat julki paheksuntansa rasismia vastaan.
Tammikuussa 2015 sattui ja tapahtui. Kymmenet moskeijat ympäri valtakuntaa kertoivat, että heidänkin moskeija oli yritetty polttaa. Monenlaista imaamia ilmestyi julkisuuteen kertomaan parta päristen, että miten hekin olivat kokeneet rasismia ja moskeija oli yritetty polttaa. Muutaman päivän välein joku pyjamaan ja sandaaleihin pukeutunut mies pääsi SVT:n pääuutisiin tarinoimaan, miten heidänkin moskeija oli yritetty polttaa.
– – –
Pikku hiljaa näihin alituisiin uutisiin moskeijoiden tuhopoltoista kyllästyttiin, sillä yksi toisensa perään ne osoittautuivat vähän… hmm… sepitetyiksi. Eskilstunan moskeijapaloonkaan ei saatu selitystä, mutta se jäi ihmisten mieliin tuhopolttona.
Vasta vuoden päästä poliisi ja palolaitos tulivat julkisuuteen tutkimustulostensa kanssa: ei ollut mitään tuhopolttoa ja vielä vähemmän polttopullomiestä. Palo oli syttynyt moskeijan toisessa huoneessa olleesta vaatemytystä, johon vierailijat olivat kasanneet takkejaan. Poliisin ja palolaitoksen päätelmä oli, että moskeijassa olleet lapset olivat leikkineet tikuilla ja sytyttäneet tulipalon vahingossa.
Moskeijan imaami oli kuitenkin varma, että oli nähnyt polttopullomiehen. Mutta niin oli varma poliisin teknisen tutkinnankin tulos.
Siihenpä se moskeijoiden polttopullobuumi sitten kupsahti eikä moskeijoita ole sen koommin yritetty polttaa.
