Muutaman vuoden takainen murhatapaus, ns. tapaus Yara oli monikulttuurisuuden hullujen vuosien yksi huipentuma. Tapaus nousee aina silloin tällöin julkisuuteen ja jälkikäteen jutusta huomaa miten media, ja tässä tapauksessa myös kunta eli jonkinlaisessa psykoosissa.
Juttu sijoittuu Karlskronan kuntaan ja erääseen kouluun, jossa rehtorina toimi muuan Johan Johansson. Rehtori oli mukavana miehenä pidetty suosittu opettaja. Vuonna 2013 lähettivät Gazassa asuvat palestiinovanhemmat ankkurilapsena kahdeksanvuotiaan Yara-tyttärensä Ruotsiin.
Tyttö muutti asumaan setänsä luokse, joka oli jo tuolloin oleskellut jonkin aikaa Ruotsissa. Tyttö sijoitettiin Tullin kouluun, jonka rehtori oli siis Johansson.
Kun tyttö oli ollut Ruotsissa kuukauden, niin hänestä tehtiin ensimmäinen lastensuojeluilmoitus. Sedällä, jonka luona Yara asui, oli myös vaimonsa kanssa kaksi vuotias lapsi ja yksi ihan pikku vauva. Kaksivuotias lapsi ja Yara, joka oli tuolloin siis kahdeksanvuotias, löydettiin kaksistaan rappukäytävästä. Kaksivuotias likaisissa vaipoissa. Paikalle saapunut poliisi teki asiasta ensimmäisen ilmoituksen.
Yara-tyttöä kohdeltiin setänsä perheessä kaltoin. Tyttö ei saanut mm. ruokaa ja hän jäi kiinni ruuan näpistelystä. Myös koulussa huomattiin, että kaikki ei ole kunnossa ja rehtori Johansson teki myös asiasta ilmoituksen sosiaalitoimelle.
Tyttöä myös pahoinpideltiin. Lopulta niin pahoin, että tyttö kuoli pahoinpitelyssä saamiinsa vammoihin vappuaattona 2014. Myöhemmin tytön sedän vaimo tuomittiin murhasta elinkautiseen ja setä 14 vuoden vankeuteen.
Kun tytön murha tuli yleiseen tietoon, niin siihen tarvittiin syyllinen. Media oli tuolloin vuonna 2014 pahimmassa monikulttuurikiimassaan ja mikä tahansa asia saattoi olla rasismia. Kuka tahansa missä tahansa saattoi joutua ihan syyttä suotta median rasismipyöritykseen eikä ollut mitään väliä, että mistä loppujen lopuksi oli kyse. Pääasia oli, että saatiin huutaa naamat punaisena hoosiannaa; rasismia, rasismia ja rasismia.
Karlskronan kunta piti tytön murhan tiimoilta tiedotustilaisuuden, jossa rehtori Johansson syötettiin valtamedian toimittelijan torakoille. Johanssonista toisin sanoen tehtiin syntipukki; kerrottiin, että tytön kuolema johtui Johanssonin huolimattomuudesta, joka taas johtui rasismista.
Nyt alkoi sellainen pyöritys, että monikaan tavallinen ihminen ei varmastikaan selviäisi siitä, ei selvinnyt Johanssonkaan. Jokainen kynnelle kykenevä media kirkui etusivuillaan Johanssonista, joka tahallaan rasistista huolimattomuuttaan antoi viattoman sotaa, vainoa ja kidutusta paenneen tytön tulla murhatuksi. Mediaa ei kiinnostanut tytön setä ja tämän vaimo, jotka otettiin kiinni heti tytön kuoleman jälkeen epäiltynä murhasta.
Mediaa kiinnosti vain Johansson: viattomia sotapakolaisia vihaava rasisti. Vaikka Johanssonilla ei ollut mitään tekemistä murhan kanssa. Vielä vähemmän hän oli mikään rasisti. Jälkeen päin kyllä selvisi, että Johansson oli tosiasiassa hoitanut Yaran tapausta erittäin hyvin. Hän oli toiminut juuri niin kuten hyvän rehtorin piti ja mies oli tehnyt sosiaalitoimelle asianmukaiset ilmoitukset tytön huonosta voinnista. Mitä Johansson olisi muka voinut tehdä enemmän?
Mutta kun kyse ei ollut itse Johanssonista, vaan Ruotsin median psykoosista, vuodet 2011-2016 olivat niitä pahimpia sekopäisyyden vuosia.
Johansson ei kestänyt mediaprässiä. Joka lehdessä oli hänen kuvansa, joita säestettiin syytöksillä. Johansson ajautui sellaiseen ratkaisuun, että päätti päättää päivänsä. Hän ajoi autollaan kallioleikkaukseen kesällä 2014, eli muutama kuukausi tytön murhan jälkeen. Johansson jäi kuitenkin henkiin. Kaiken tuon päälle Johansson sai tästä itsemurhayrityksestä pahan aivovamman ja halvaantui siten, että joutuu liikkumaan loppuelämänsä pyörätuolilla.
Kun Johanssonin itsemurhayritys tuli yleiseen tietoon, niin media jotenkin ikään kuin havahtui. Torakat katselivat vähän hölmistyneenä ympärilleen, ja jotkut ehkä vähän häpeissäänkin, että mitä oikein tapahtui. Nyt pikkuhiljaa Johanssonista kirjoitettiin ihan eri sävyyn. Mediat toki eivät edelleenkään kirjoittaneet ihan täyttä totuutta, monet kirjoittivat siihen suuntaan, että Johansson ei kestänyt tytön murhaa ja siksi yritti itsemurhaa. Mediat jättivät kertomatta sen, että Johansson ei kestänyt mediaprässiä ja sitä, että kunta käänsi hänelle selkänsä.
Jotkut mediat kyllä julkaisivat lopulta Johanssonin vaimon haastatteluja, joissa vaimo kertoi asian oikean laidan. Johansson oli syntyjään opettaja ja tykkäsi työstään. Hän oli ollut pitkään rehtorina. Kun tytön murhan jälkeen Johansson erotettiin rehtorin virasta ja leimattiin kunnan tiedotustilaisuudessa syylliseksi tytön murhaan, ja sen jälkeen media jatkoi tätä samaa teemaa, niin Johansson ei vaan kestänyt tätä. Mies masentui syvästi, josta seurasi itsemurhayritys.
– – –
Noista ajoista mediat ovat hieman hillinneet itseään, mutta toki tuo tavallisten ihmisten hirttäminen monikulttuurisuuden alttarilla jatkui tuonkin jälkeen.
