Heti sotien jälkeen Suomessa oli täysi epäusko, että miten helvetissä Karjala voitiin menettää Neuvostoliitolle. Tuon ajan populaarikulttuuri otti asiaan kiivasati kantaa.
Nykyajassa Eemelin ja Esa Pakarisen esittämä Säkkijärven polkka kuulostaa muistona historiasta. Historiaahan se onkin. Sota oli loppunut ja suurin osa suomalaista oli sitä mieltä, että pääasia oli, että sota saatiin loppumaan. Eemelin ja Pakarisen laulussa on upotettu Karjalan menetys melko hienosti. Muutamat värssyt:
”On kauniina muistona Karjalan maa
Mutta vieläkin syömmestä soinnahtaa
Kun soittajan sormista kuulla saa
Säkkijärven polkkaa.”
”Kun rakkaimmat rannat on jääneet taa
Niin vieraissa kulkija lohdun saa.
Kun kuuntelee soittoa kaihoisaa:
Säkkijärven polkkaa”
Nykymittakaavassa tämä ei kuulosta miltään, mutta 1945 Suomi oli menettänyt kymmenesosan maastaan viisi vuotta kestäneen sodan jälkeen. Talvisodan loputtua Suomi suruliputti, koska Karjala menetttiin. Vuonna 1945 jatkosodan loppuminen oli sellainen tekijä Suomelle, että kansakunta päätti nousta kansakuntien joukkoon.
