Epäisänmaallisuudesta toimittajat Oskari Onninen ja Iida Sofia antoivat juuri oikein malliesimerkin. Heidän mukaansa ihmisten ei tarvitse kuolla isänmaata puolustaessaan, vaan on täysin hyväksyttävää muuttaa vaikka maasta pois sodan syttyessä. Tällainen ajattelu perustuu vihervasemmistolaiseen ideologiaan, jossa ihmisillä on lähinnä oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Tämä on kuitenkin äärimmäisen epäisänmaallista ajattelua, sillä jos kaikki ihmiset ajattelisi näin meillä ei olisi minkäänlaista maanpuolustustahtoa ja olisimme pelkkä suupala Venäjälle.
Vaikka epäisänmaallinen ajattelutapa on vuosikymmenien kuluessa lisääntynyt, onneksi tällainen ajattelu on vielä harvinaista Suomessa. Mutta jos/kun mädätys vain pahenee vuosi vuodelta, ei voi tietää mitä on tulevaisuudessa edessä. Onneksi Ukrainan sodan myötä maanpuolustustahto on noussut sentään väliaikaisesti.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, että 30 vuotta sitten kaikki puolueet olivat varsin isänmaallisia, mutta epäisänmaallisuus on hiipinyt niihin pikku hiljaa. Vihervasemmiston mukaan persuja ei pitäisi olla olemassakaan. Itse olen tästä samaa mieltä, sillä kaikkien puolueiden pitäisi ajaa kansallismielistä politiikkaa. Tällainen pieni maa on maailmassa kuin lastu laineella ja yleensä vain suurvaltojen pelinappulana. Jos suomalaiset eivät aja Suomen asiaa ketä sitä sitten ajaa?
Suomea on hyvä verrata maihin, joissa harjoitetaan isänmaallista politiikka kuten Viroon. Virolaisten isänmaallisuudesta johtuen sinne ei tule juuri haittamaahanmuuttoa. Siellä ei ole samanlaista ilmastokiihkoilua kuin Suomessa, vaan Viro vain lisää päästöjään, vaikka virolaisten hiilijanajälki per/capita on suurempi kuin suomalaisten. Viro ei myöskään noudata omaksi vahingokseen orjallisesti EU:n sääntöjä kuten Suomi tekee. Ei ole varmasti sattumaa, että Viron käyrä on jyrkästi ylöspäin kun taas Suomen alas. Sekään ei varmasti ole sattumaa, että epäisänmaallisuuden lisääntymisen myös Suomen käyrä on alkanut osoittamaan entistä enemmän alaspäin.
Koska isä rakastaa niin paljon vaimoaan ja lapsiaan, siksi hän pystyy huolehtimaan perheestä. Voimakkaasta tunnesiteestä huolimatta kaikkien perhe-elämä ei onnistu, vaan on isoja perheriitoja, lapset joudutaan ottamaan huostaan jne. Kaikkein isänmaalisimmassakin maissa ihmisillä on paljon suurempi tunneside perheeseensä kuin omaan kansaansa, siksi politiikassa oma etu menee niin herkästi yhteisten asioiden hoitamisen edelle. Tämän takia poliitikkojen isänmaanrakkaus on ehdoton edellytys sille, että homma voisi toimia edes jotenkin.
Isänmaanrakkauden sijaan vihervasemmistossa tunnetaan itseinhoa omaa kansaansa kohtaan, koska heidän ideologiassaan valkoiset ovat kaiken pahan alku ja juuri. Heidän mukaansa valkoiset ovat sortaneet kehitysmaalaisia koko historian ajan sortavat edelleen. Vaikka Suomella ei ole ollut siirtomaita vihervasemmiston mukaan silti olemme vastuussa kolonialismin synneistä. Tätä taustaa vasten ei lainkaan yllättävää, ettei vihervasemmistohallitus halua luopua mahdollisuudesta hakea turvapaikkaa, vaikka Venäjä yrittäisi horjuttaa Suomea turvapaikanhakijoiden vyöryllä. Jos tuntee omaa kansaansa kohti näin suurta itseinhoa, onko mikään ihme, että juuri vihervasemmisto hallituksen aikana homma on mennyt entistä enemmän perseelleen?
Isänmaallisuutta tarvittaisiin varsinkin nyt kun Suomi on valtavissa taloudellisessa ongelmissa, koska valtio velkaantuu hurjaa vauhtia, eikä sille näy loppua. Tämä ei ole kokonaan poliitiikkojen vika, sillä se johtuu myös väestön ikääntymisestä ja glopalisaatiosta joka vie työpaikkoja Suomesta. Mutta nyt ehdoton edellytys olisi, että Suomen pitäisi keskittyä valtion ydintoimintoihin ja jättää toissijaiset menot, kuten maailmanparantaminen vähemmälle. Yllättäen hallitus on vain nostamassa kehitysapua ja lisäämässä haittamaahanmuuttoa. Toiseksi koska vihervasemmisto kokee, että ihmisellä on lähinnä oikeuksia, ei velvollisuuksia he ovat nostamassa omia palkkioitaan ja avustajiensa määrää. Velkaantumista johtuen kansalaisilta on yksinkertaisesti pakko leikata ja tällaisia leikkauksia on poliittisesti hyvin vaikea toteuttaa, siksi olisi erittäin tärkeää, että ihmiset kokisivat ne oikeudenmukaiseksi. Se on kuitenkin täysin mahdotonta, jos kansalaisilta leikataan samaan aikaa kun rahaa jaetaan maailmalle ja omiin palkkioihin, siksi on erittäin vaikea uskoa, että Suomi nousisi tästä suosta.
