Södertäljen väkivaltainen syksy on ravistellut koko kylää reilun puoleisesti. Ihmiset pelkäävät, ovat huolestuneita ja jotain pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä mitä. Ei edes poliisi. Mutta mitä ylipäätään joku voi tehdä asialle?
Nuorten kohdalla Södertäljen kunta on lisännyt erilaisia koulukyytejä reilusti. Lapsia ja nuoria kuskataan pikkubusseilla kouluihin ja harrastuksiin Södertäljen länsipuolen maahanmuuttajaghetoissa Ronnassa ja Genetassa.
SVT:n mukaan Ronnassa sijaitseva urheiluhalli sai vanhemmilta yhteydenottoja, että lapsia ei uskalleta päästää yksin liikenteeseen. Varsinkin kun yksi ammuskelu tapahtui aivan urheilukeskuksen vieressä. Tästä seurasi, että nuorille hankittiin bussikuljetukset.
Itse käväisin keskiviikkoiltana pyöräilemässä läpi Ronnan. Aikaisemmassa artikkelissa, jossa kerroin yrittäjien huolista mm. Södertäljessä, monet sanoivat, että Ronna on kuin autiokaupunki iltaisin. Tottahan se oli. Jalan tai pyörällä oli liikkeellä todella vähän porukkaa, ihan kuin olisi ollut niitä korona-aikojen ensimmäisiä viikkoja. Joitakin yksittäisiä ihmisiä liikkui, mutta ei sitä sellaista normaalia vilinää.
Yhä useampi kauppias lopettaa maahanmuuttajataustaisissa ongelmalähiöissä
Jotkut södertäljeläiset politiikot puhuvat asiasta ääneen. Mutta on selvää, että mitään helppoja ratkaisuja ei ole, koska poliitikot eivät yleensä tunne yhtään mitenkään alamaailman lainalaisuuksia.
Ollaan puhuttu yleisesti, että tappamisen kierre pitää saada loppumaan. Poliisin pitäisi identifioida ne henkilöt, joiden päistä maksetaan tapporahaa, ja tarjota heille henkilösuojaa. Ideana on se, että kun tappokohteet ovat piilossa, niin ei tapahdu murhiakaan.
Edelleen pitäisi mm. asianajajien kanssa, joilla on asiakkaina gangstereita, kysyä neuvoa. He tuntevat alamaailmaa ja voivat mahdollisesti antaa joitakin vastauksia. Yritetään ymmärtää, että miksi gangsterit ovat ajautuneet gangstereiksi.
Melko heikkoja eväitä yhteiskunnalla saada ampumien loppumaan.
Mikä on vastavaihtoehto?
Ensinnäkin, yhteiskunta ei tarjoa näille useimmiten kehitysmaista tulleille nuorille miehille yhtään mitään. He ovat yhteiskunnan näkökulmasta luku- ja kirjoitustaidottomia maskotteja, kuten ovatkin. Toisaalta nuorukaiset myös itse tietävät tämän, että he eivät ikinä tule saamaan minkäänlaista statusta, arvostusta ja pröystäilevää ruotsalaista elämäntyyliä samoilla spekseillä kuin valkoihoiset kantaruotsalaiset.
Siksipä ghettojen gangsterimaailma on ainut vaihtoehto. Se tarjoaa tätä kaikkea; statusta, rispektiä (arvostusta) ja ennen kaikkea pröystäilevää elämäntyyliä. Yksin housun vyöllä roikkuva ladattu pistooli tuo niin paljon statusta, että nuorukainen ei saa sellaista statusta ikinä mistään rakennusmiehen profiilista. Mitä väliä, jos kuoleekin johonkin koiran kusemaan pensaaseen päähän ammuttuna, onpahan ainakin saanut rispektiä ennen sitä.
Moni nuori oppii pröystäilevään elämäntyyliin jo melko nuorena. Heidät palkataan huumekuriireiksi ja muihin jengien pikkuhommiin. Köyhyys loppuu, ja arvoportaikossa nousee nopeasti ylöspäin, kunhan vain on lojaali. Vajaa parikymppinen jorkki voi tienata päivässä huumekaupoilla moninkertaisesti enemmän kuin keskiverto duunari. Kuka tällaisen jälkeen lähtee enää johonkin rakennuksille lautapojaksi kello viideltä aamulla? Kun gangsterielämässä aamuviideltä haetaan hiukopalaa Mäkkäriltä ja aamuyhdeksältä mennään nukkumaan, kun duunari menee kahvitauolle.
Yhteiskunta ei siis voi korottaa panoksia kovin helposti. Yksi keino voisi olla joku eläkkeen tapainen ”lahjus”. Saat yhteiskunnalta 40 000 kruunua (4 000 euroa) kuukaudessa, jos et ammuskele etkä tee rikoksia. Tämä ei tietenkään ole realistista. Mutta yhteiskunnalla ei ole muutakaan, sen jälkeen kun ilmiö on päässyt hiipimään sisään yhteiskuntaan.
