Vuoden ajan Venäjä on nyt yrittänyt romahduttaa Ukrainaa, mutta kaikista odotuksista huolimatta se ei ole pystynyt sitä tekemään. Päinvastoin, Ukraina on osoittanut, että se tulee taistelemaan loppuun asti.
Kun Venäjä hyökkäsi vuosi sitten Ukrainaan, niin moni oli aika varma, että suuri ja mahtava puna-armeija kävelee melko helposti Ukrainan yli ja ottaa sen hallintaansa. Itsekin ajattelin, että Ukrainalla ei ole mahdollisuuksia vastata Venäjän invaasioon.
Toisin kävi. Melko nopeasti selvisi se, että Venäjä ei olekaan mikään sotilassuurvalta, vaan melko huonosti varustettu ja johdettu rosvojoukko. Tietenkään sitä ei pidä aliarvioida, mutta siihen asti Venäjän armeijasta oli kuva ”maailman toiseksi vahvimpana sotilasmahtina” ja nyt tämä kuva romahti. Monet huomasivat, että Venäjän ylläpitämä kuva modernista armeijasta oli melko pitkälle vain luotuja mielikuvia.
Sodan kulku voidaan laskea muutamaan eri jaksoon. Ensin oli viime kevään miehitysyritykset Kiovan suunnalla. Venäjä pääsi etenemään nopeasti maanteitä pitkin syvälle Ukrainan sisäosiin. Kaikki tuhottiin mitä pystyttiin tuhoamaan. Kun Ukraina sai rivit kuntoon, niin alkoi vihollisen työntäminen takaisinpäin. Lopulta venäläisjoukot perääntyivätkin Kiovan ympäristöstä ja Ukrainan pohjoisosista kokonaan rajan taakse.
Sen jälkeen oli eräänlainen suvantokausi kun rintamalinjoja haettiin uudestaan. Tästä seurasi syksyn aikana Harkovan vapautus, jossa ukrainalaiset joukot ajoivat venäläiset pois suurelta alueelta Harkovan itäpuolelta. Tästä kohta eteläisellä rintamalla tapahtui Hersonin vapautus ja Dnepr-joen länsipuoli oli venäläisistä vapaata aluetta.
Nyt viime kuukausien ajan rintamalinja on jämähtänyt eikä se ole konkreettisesti muuttunut suuntaan tai toiseen. Suurimpien taistelujen keskuksesi on muodostunut Bakhmutin ympäristön ja Donetskin kaupungin väliin sijoittuva alue. Myös Donetskista lounaaseen sijaitseva rintamalinja on kovan tulituksen alla.
Venäjä on menettänyt vuoden aikana 150 000 sotilasta, Ukrainan joukkojen tappioista ei ole tietoa, mutta on selvää, että ukrainalaisetkin ovat kokeneet tappioita.
Venäjän koko sodan toimia kuvaa muutama asia: venäläiset hyökkäävät surutta siviilejä vastaan ja monet kaupungit ja kylät on pommitettu täysin raunioiksi. Venäjän pyrkimyksenä on ollut koko sodan ajan murtaa siviilien vastarinta, ja sitä myöten pyrkiä romahduttamaan koko Ukraina.
Siviilejä vastaan on käytetty tykki- ja ohjusiskuja, siviilien asuinalueelle on ammuttu termiittipommeja ja eikä vähimpänä, venäläiset sotilaat ovat hyökänneet täysimittaisia hyökkäyksiä siviilejä vastaan. Lisäksi x-määrä lapsia ja naisia on otettu vangeiksi ja heidät on pakkosiirretty tuntemattomiin paikkoihin Venäjälle. Luultavasti jossain vaiheessa selviää, että venäläisillä on omia keskitysleirejä ukrainalaisille.
Vaikka sota saataisiinkin loppumaan ja venäläiset joukot perääntyisivät Ukrainasta, niin sodan seuraukset tulevat jatkumaan pitkään. Kuten sanottu, niin tässä vaiheessa emme vielä tiedä millaisista ihmismääristä puhutaan, joita ollaan pakkosiirretty Venäjälle. Tällainen on kuitenkin ollut Venäjän tapa vuosisatoja. Stalinin aikaan miljoonia ihmisiä siirreltiin ristiin rastiin, teloitettiin ja rääkättiin muuten vaan. Mikään ei ole muuttunut neukkuajoista. Sama vanha ryssä se on kuin ennenkin.
Saako Ukraina ajettua venäläiset pois mailtaan? Kysymys selviää kevään mittaan. Lännestä lähtevät panssarivaunut saadaan joidenkin viikkojen sisällä toimintakuntoon rintamalle ja tämä voi muuttaa sodan kulkua. Ilman näitä panssareita ukrainalla on kuitenkin melko epätoivoinen yritys saada linjoihin kaivautuneet venäläiset pois. Yleisesti sanotaan, että hyökkäävällä osapuolella pitää olla vähintään kolminkertainen ylivoima, jotta toinen osapuoli saadaan perääntymään.
