Virossa muistetaan tänään Stalinin vuoden 1949 massakyydityksiä

Virossa muistetaan tänään vuoden 1949 Stalinin vainojen maaliskuun kyydityksiä. Kymmeniä tuhansia virolaisia pakkosiirrettiin karjavaunuissa Siperiaan.

Vuoden 1949 talvi oli Virossa Stalinin vainojen pahinta aikaa. Kymmeniä tuhansia ihmisiä pakattiin karjavaunuihin  muutamissa eri suurkyydityksissä. Maaliskuun 25. päivän kyyditys vuonna 1949 oli pahin. Kymmeniä tuhansia naisia, lapsia, jonkin verran miehiäkin – niitä joita ei siihen mennessä oltu vielä teloitettu – pakattiin päivän aikana juniin matkalle Siperiaan.

Miehittäjä oli jo koko talven vanginnut ihmisiä. Yleensä nouto tapahtui aamuyöstä. Talojen ovet potkittiin auki ja miliisit ja sotilaat astelivat sisään. Oli lähdön aika. Ihmisille annettiin tunti pari aikaa pakata tavaroita, mutta lähtöä ei voinut välttää. Kun perhe oli valmis matkalle, asteli taloon kommunistipuolueen tavarantarkastajat, jotka takavarikoivat omaisuuden valtiolle ja puolueelle.

 

Neuvostosuunnitelma

25. päivän kyyditystä oltiin suunniteltu huolellisesti. Toiminta oli jaettu aluekomiteoihin ja kunnallisiin komiteoihin. Paikalliset NKVD:t eli kansankomissaarit olivat tehneet listoja kyyditettävistä. Juuri ennen noutojen toteuttamista komissaarit sulkivat kaiken radioliikenteen ja lähettivät radioitse käskyn alemmille toimeenpaneville tahoille keitä haetaan. Kaikki kynnelle kykenevät kommunistisen puolueen toimihenkilöt olivat liikkeellä. Neuvostoliitosta oli tullut tuhansia autolastillisia toimeenpanevia viranomaisia.

Historian mukaan jonkinlaisia yleisiä kriteereitä vangitsemiselle oli. Mutta suurin osa operaatiosta perustui siihen, että Neuvostoliitolla oli sosialistinen suunnitelmatalous. Moni 70-80-luvulla kouluja käynyt saattaa muistaa oppitunnilta Neuvostoliiton viisivuotis-suunnitelman.

Suunnitelmatalouteen kuului myös tietty määrä kansanvihollisia. Viholliskiintiö toisin sanoen. Moskovasta oltiin määrätty, että 7 500 perhettä pitää karkoittaa ja yhteensä 22 500 ihmistä.

Kyyditettäville oli olemassa myös varakyyditettävät. Jos sattui niin, että perhe ei ollut noutohetkellä kotona, otettiin listalla seuraavana oleva varakyyditettäväperhe. Alkuperäinen kyyditettävä saattoi siten säästyä. Periaatteessa kuitenkin kuka tahansa, riippumatta henkilön taustasta, mielipiteestä tms. seikoista, saattoi joutua kyyditettäväksi.

Noudot tapahtuivat ympäri Viroa. Kyyditetyt kerättiin kuntakeskuksiin, joissa ihmiset lastattiin juniin. Vastaavia kyydityksiä tapahtui kaikissa muissakin Baltian maissa.

Matka Siperiaan

Alkoi viikkoja kestänyt matka Siperiaan. Ihmiset lastattiin karjavaunuihin, joissa he olivat matkan aikana täysin oman onnensa nojassa lukkojen takana. Ainoa mahdollisuus selvitä matkasta oli se, että jos oli osannut ottaa lähdön hetkellä mukaan ruokaa.

Tallinnan juna-asemilla tapahtui sellainen ilmiö, että junissa olleet vangit kirjoittivat kirjeitä omaisilleen ja heittelivät niitä junavaunujen lautojen raoista ratapihalle. Täältä jotkut ystävälliset ihmiset keräsivät kirjeitä ja toimittivat niitä omaisille minkä kykenivät.

Marraskuun aikana kaiken kaikkiaan noin 30 000 ihmistä kyyditettiin. Viron väkiluku oli tuolloin jotain 800 000 asukasta.

 

Pelko

Kyyditykset aiheuttivat sen, että Viroon astui hiljainen maan yllä leijuva pelko. Se musersi alleen kaiken. Kun muutama prosentti ihmisistä noin vain katoaa, lakkaa olemasta ja häviää, niin se aiheuttaa jäljelle jääneisiin hirvittävän pelon. Olenko minä ja omaiseni seuraavat katoajat.

Ihmiset tajusivat, että kuka tahansa mistä tahansa syystä saattaa joutua junaan. Samalla ymmärrettiin myös se, että Neuvostoliitto ei välitä Virosta tippaakaan. Kansallinen itsetunto nujerrettiin vuosikymmeniksi.

 

Leiriltä vapautumisia

Stalinin kuoleman jälkeen vuodesta 1953 alkaen osa virolaisista pääsi Siperian leireiltä. Osa ei saanut lupaa palata kotikylälleen ja he joutuivat jäämään asumaan ikään kuin maanpakoon.

Suurempia määriä Siperiasta vapautui alkaen 1956, mutta tässäkin vapautumista piti anoa. Omaisten piti kirjoittaa vetoomus vapautuksen puolesta. Tämä toimenpide oli kuitenkin epävarma, sillä käsittelyajat olivat vuosia. Yleensä vapautuksen ehtona oli, että henkilö ei saanut muuttaa Tallinnaan.

Lähes jokaisessa virolaisessa suvussa on joku, joka joutui junaan. 1950-80-luvun välisenä aikana asioista ei uskallettu puhua. Ensimmäisen kerran niistä alettiin puhumaankin vasta 80-luvun lopussa. Nykyään tätä muistopäivää vietetään 25. maaliskuuta ja sinä päivänä Tallinnan ylle laskeutuu joku merkillinen sanaton hartaus.

Nykypäivä

Viro ja muut Baltian maat ovat väkilukuun suhteutettuna auttaneet Ukrainaa eniten. Nämä maat saivat vasta nyt katkottua lopullisesti ikeensä miehittäjäryssään ja ymmärtävät mikä kohtalo Ukrainalla on edessä, jos miehittäjä pääsee maahan.

Virossa ymmärretään todella tarkkaan mitä tarkoittaa Neuvostoliitto, jota nykyään Venäjäksi kutsutaan. Se tarkoittaa örkkiluolaa, joiden ainoa tarkoitus on tuhota muita ihmisiä.

– – –

Jos Suomi olisi kokenut sodan aikaan sen, että venäläiset olisivat päässeet vapaasti maahan, niin koko Suomi ja sen kansa olisi hävitetty viimeistä henkeä myöten.

Subscribe
Notify of
guest
1 Kommentti
Vanhimmat
Uusimmat Peukutetuimmat
Inline Feedbacks
View all comments
trackback

wiki backlinks service

uevbjknys eppgn csqowcq gysj bijfwqlnvgixphn