Linnoissa on olemassa ilmiö “matkasellin jutut”. Matkasellin juttu on vähän kuin, että joo joo, niin varmaan. Tarkoittaa sitä, että vanki, joka täräytti ilmoille uskomattoman jutun, ilmiselvän valheen, niin tämä oli matkasellin juttu.
Matkaselli taas on paikka, jossa vankeja pidetään päivä tai pari, silloin kun heitä siirrettiin käräjille, toisiin vankiloihin tai kuka on menossa minnekin. Matkaselleissä, riippuen vankilasta, on usein muutamasta vangista useampaan vankia.
Matkasellissä vangit tutustuivat päivän tai parin aikana toisiinsa ja kuka sitä nyt haluaa olla pahainen rattijuoppo tai sakkolainen. Jokainen haluaisi esittää kovempaa ukkoa kuin olikaan. Jos kakkua on tullut muutama kuukausi jostakin umpihumalaisen pahaisesta kilikalista, jossa mentiin yöhämärissä polkupyörätelineellä Shellin ikkunasta läpi ja varastettiin niin monta sikspäkkiä kuin jaksettiin kainaloissa kantaa, niin matkasellissä juttu muuttui monivaiheiseksi ja nerokkaaksi mission imposibble-varkaudeksi.
Kadulla umpikännissä tehty pystyryöstö, jossa saaliina oli 10 euroa, muuttui matkasellissä Heat Ajojahdin kaltaiseksi spektakulääriseksi ryöstöksi. Saalistakin saatiin 20 000 euroa. Tai idioottimainen autovarkaus, jossa hörhö sai sattumalta koeajolle autoliikkeestä auton, jonka jätti palauttamatta. Ajeli autolla kunnes jäi kännissä kiinni ratsiassa varastetuksi ilmoitetulla autolla. Tuomio kolme kuukautta linnaa. Matkasellissä teko muuttuu taidokkaaksi scannerilla ja tietokoneella käyntiin saaduiksi sadan tonnin Bemareiksi. Autoakin oltiin viemässä myyntiin johonkin Baltiaan. Vihjailtiin tutuilla “Viron mafiasta”.
Matkasellin jutut ovat siis usein täysin puhtaita valheita. Joskus niissä voi olla osatotuutta, mutta jota on liioiteltu todella reippaalla kädellä. Yleensä kun vanki avaa suunsa, niin siihen pitääkin suhtautua todella suurella kriittisyydellä. Toisaalta, vangeista kyllä huomaa melko helposti kuka on puheukko, ja kuka on tositekijä.
Jotkut matkasellin jutut ovat oikeasti aika hauskoja, mutta niitä voisi verrata urbaaneihin legendoihin. Ainakin ennen vanhaan Kakolan hörhöt tapasivat ruokkia lintuja sellin ikkunasta. Kalteriin viritettiin saippuakotelosta tai tonnikalapurkista lintulauta, ja puluja ja lokkeja syötettiin rakkaudella. Muuan hörhö teki tempun ja sai vangittua pulun. Hörhöllä oli sellissä pingispallo, josta leikkasi pienen kypärän pulun päähän, jonka viritti rautalangalla pulun kaulan ali kiinni pulun päähän. Ettei kypärä tipu. Pulun jalkaan hörhö viritteli jäätelötikuista sukset. Jäätelötikkujen pää oli käyristetty kuten suksissa konsanaan. Kypärässä oli vielä teksti “Totti Karpela”, eli takavuosien Kakolan vihattu ja rakastettu vankilanjohtaja.
Legendan mukaan tämä kypärä päässä ja sukset jalassa ollut pulu oli kuvattu Turun torilla ja Turun Sanomat oli julkaissut kuvan lehdessä.
Jonkun hörhön sanottiin keksineen ns. lokkijäynän. Hörhö oli purkanut vankilan villasukat langaksi. Sen jälkeen sidottiin narun toiseen päähän ruisleivän pala ja toinen pää kalteriin kiinni. Kun lokki kävi nappaamassa leivän, niin naru antoi myöten 20 metriä. Kun naru loppui, niin leipäpala vain yksinkertaisesti hävisi lokin suusta. Hörhön kerrotaan nauraneen makeita nauruja lokkien ällistykselle, että mihin vittuun se leipä nyt hävisi suusta.
Ensikertalaisten vankien ällytyksistä on paljon erilaisia matkasellin juttuja. Klassinen on ns. tulomakkara. Kun vankilaan saapuu ensikertalainen vanki, joka ei tiedä talon tapoja, niin vanhat hörhöt saattavat joskus ihan vain hyvätahtoisesti ällyttää ensikertalaista ja nauraa partaansa. Ensikertalaiselta saatetaan viattomasti kysyä, että joko oot saanut tulomakkarat. Kun ensikertalainen kysyy, että mikä se on, niin hörhö selittää, että aina kun tulee vankilaan, niin uusi vanki saa paketin makkaraa kun käy kysymässä vartijoilta, tulomakkarat.
Ensikertalainen kävelee pamppujen kopille ja kysyy saako hänkin tulomakkarat. Hörhöt seuraavat kauempana ja nauravat partaansa. Legendan mukaan joku Kakolan pamppu oli tajunnut vitsin nimen ja antoi ensikertalaiselle paketin makkaraa. Makkarasta on useita versioita, tulojäätelö, tulotupakat jne.
Vankiloiden jutuista ei siis voi oikein ikinä tietää, että mikä niistä on totta, osatotta tai puhdasta legendaa. Hörhöillä kun ei ole muuta ajanvietettä kuin keksiä kaiken maailman juttuja aikansa kuluksi.
