Suomalaiset mediat julkaisivat sunnuntain aikana uutisartikkelin, jonka mukaan koululaisten kiusaaminen on yleisempää kuin koskaan.
Kiusaaminen oli kyselyn mukaan hieman laskussa, mutta on taas lähtenyt nousuun.
Artikkelista tuli mieleen muutaman vuoden takainen juttu Pt-mediassa, jossa eräs suomalaistaustainen nainen kertoi kokemuksiaan tukholmalaisessa monikulttuurisessa yläkoulussa opettajana. Opettajan kokemuksia ei tietenkään suoraan voi verrata suomalaisiin kouluihin, koska esimerkiksi maaseudulla ei ole tulijoita.
⊗ ⊗ ⊗ ⊗ ⊗ ⊗ ⊗ ⊗
Muuan entinen opettaja kertoo Pt-medialle, että on aivan tavallista, että kun koulun tai luokan oppilaista 7-10 % alkaa olemaan kolmansista maista tulleita tulijoita, niin pojat alkavat terrorisoimaan ruotsalaisia nuoria, etenkin tyttöjä. Terrorin aste nousee sitä mukaa kun prosenttiosuus kasvaa.
– Jutun kuvio on arkipäivää kaikissa kouluissa. Tämä sama ilmiö tapahtuu joka ainoassa koulussa. Kaikki kolmansista maista tulleet nuoret eivät tietenkään osallistu terroriin, mutta ne, jotka osallistuvat, ne jollakin maagisella otteella alistavat koko luokan alamaisikseen. Näille nuorukaisille ruotsalaiset tytöt ovat vain ja ainoastaan huoria. Pojilla ei ole minkäänlaista toisen ihmisen kunnioitusta ruotsalaisia tyttöjä kohtaan. Pojat voivat esimerkiksi ryhmätyöskentelyssä hetken näytellä “normaalia”, mutta lopulta se aina johtaa itkuun. Islamilaisesta kulttuurista tuleville pojille opetetaan niin jo kotona. Heidän isänsä, isoveljensä ja setänsä pitävät ruotsalaisia naisia huorina, joten miten nuoremmat pojat voisivat suhtautua asiaan toisin. Kaikki ruotsalaiset vauvasta mummoon ovat huoria, jos heillä ei ole huivia.
– Näiden muslimipoikien siskot ovat hunnutettuja nilkoista päälakeen jo ala-asteen ensimmäiseltä luokalta. Kotona opetetaan, että hunnutetut tytöt pitää jättää rauhaan. Hunnutetut tytöt ottavat osaa tähän terroriin hieman jälkikäteen, mutta ovat samalla tavalla osallisia siihen mitä suuremmaksi koulun tai luokan islamilaisista maista tulevien oppilaiden määrä kasvaa.
Opettajan mukaan tilanne kouluissa on vaikea, eikä kehitystä voi enää muuttaa kun se on lähtenyt käyntiin.
– Ensinnäkin lapsien vanhemmat eivät useimmiten ymmärrä ruotsin kieltä, toisaalta vaikka kielitaitoa olisi jonkin verran, niin kulttuuriymmärrys on vielä vajavaisempaa. Yritäppä siinä tilanteessa sanoa vanhemmille asiasta. Isä ottaa vastarinta-asenteen kun tuollainen huiviton nuori ruotsalainen opettajanainen yrittää saada tolkkua asioihin. Tilanteet päättyvät aina kaaokseen. En muista yhtään tapausta, jossa tulijan isä olisi edes jollain tavalla ollut vastaanottavainen sen suhteen, että heidän poikansa on kiusannut, tai jopa lain hengessä seksuaalisesti ahdistellut ruotsalaista tyttöä. Lopulta opettajat antavat periksi, eikä heitä kiinnosta asia. He ymmärtävät, että ei asioihin voi vaikuttaa, joten ihan turha olla sen takia pahalla mielellä aamusta iltaan.
Kyseinen opettaja toimi opettajan eräässä koulussa, jossa maahantulijanuorten osuus oli aika tavallinen, 20-40 %.
– Kukaan ei uskaltanut sanoa tulijanuorukaisille mitään, vielä vähempi viedä asioita eteenpäin. Koko touhu oli täyttä kaaosta, siksi tulijoita sanotaan “kaaosblatteiksi”, kaaos_ählyiksi. Koko opetustoimi oli kuin olisi paimentanut laitumella olevaa villiä sonnilaumaa. Opettajat yrittivät pitää sonnilaumaa aisoissa olemalla hissukseen ja hiippailemalla näkymättömästi. Mikä tahansa risahdus sai tuon sonnilauman pillastumaan ja sen jälkeen loppupäivä kerättiinkin laumaa kasaan ja yritettiin saada se rauhalliseksi.
– Tällaisessa tilanteessa jokainen voi ymmärtää, että ne, jotka haluaisivat oppia jotain, jäävät koko opetustoimen ulkopuolelle.
– Kadotin täysin uskoni touhuun ja lopulta hakeuduin sairaslomalle sairasloman perään. En yksinkertaisesti enää viitsinyt mennä koko koululle, minulle oli aivan sama miten siellä toimittiin jatkossa. Koulusta tuli vastenmielinen paikka ja ahdistuin vain entistä enemmän ajatuksesta, että sinne pitäisi palata sen mölyävän apinalauman keskelle.
– Lopulta irtisanouduin ja hakeuduin aivan toiselle alalle. Sinä aikana kun ehdin olla töissä, viitisen vuotta, niin vaihtuvuus oli hirvittävää. Joillakin pinna kesti vain muutamia viikkoja. Varsinkin erilaiset sijaiset märisivät lähes joka päivä ja useimmat heistä hakeutuivatkin sairaslomalle. Ja sitä kautta uuteen ammattiin.
