11 thoughts on “Maestro, musiikkia ja laittoi Peer Guntia”
Soitanta kohdallaan mutta laulaja raakkuu.
Ei nyt varsinaisesti raaku, tuohan on vain karskin karheaa metalli-ilmaisua.
Nuotteja olisi voinut olla muutama enemmän.
Kyllähän Peer Günt rockaa, mutta kysymykseen mikä on Suomen parasta rockia on vastaus tämä:
Tämä bändi toimii now and forever! Muistuu elävästi yks bändin keikka Oulussa Madetojansalissa mieleen… oisko ollut joskus 1987 tai -88. Saatiin siinä roudattua kamat lavalle ja keikan alettua aloin siinä sitten hoitaa järkkärin virkaa… siitä sitä seisottiin lavan ja katsomon välissä. Prkl… vieläkin piipaa korvissa. Tämä keikka on jäänyt mieleen sen vuoksi, että Madetojansali on ns. konserttisali jossa ihmiset istuvat penkeissään niin kuin jossain elokuvateatterissa… humppa konserteissa varmaan hyvä paikka mutta rock keikoille not so good.
Humppakonserteissahan nimenomaan tarvitaan yleisölle tilava tanssilattia.
Rock-konserteissa parempi, että kaikilla on lattiassa kiinni oleva tuoli.
Tämän bändin musiikin avulla olen kestänyt elämäni paskamaiset hetket ja riehaantunut entistä enemmän riemukkaista päivistä
Vastasin vaikka kehumiseksi meni.
Peer gynt potkii kyllä hyvin hereille aamu-unisen!!
Niin monet bändit ovat tehneet hyviä kappaleita, että todella vaikeaa tai mahdotonta sanoa, mikä on paras? Sama yhtye on voinut tehdä täyttä paskaa, kuin myös huippu hyviä kappaleita.
Olihan siinä asennetta ja meininkiä, olihan siinä.
Mutta originaali oli kerta kaikkiaan vain niin erinomainen, ettei sitä voi ylittää:
herkkä Albert Järvinen kosketteli kitaraansa ensirakastajan ottein ja sai sen laulamaan nautinnosta.
Hyperaktiivinen Remu Aaltonen hakkasi rumpuja niin että tukka lähti!
Cisse Häkkinen wumpscutti ryhmälle jykevän komppipohjan.
Se oli…se oli jotain ylimaailmallista, kerta kaikkiaan…!
Soitanta kohdallaan mutta laulaja raakkuu.
Ei nyt varsinaisesti raaku, tuohan on vain karskin karheaa metalli-ilmaisua.
Nuotteja olisi voinut olla muutama enemmän.
Kyllähän Peer Günt rockaa, mutta kysymykseen mikä on Suomen parasta rockia on vastaus tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=k2Mh9Fsrn8w
Kerrassaan ylittämätön suoritus.
Rok-rok
https://youtu.be/y4RcnMwiU4M
NO NYT!
On se.
Tämä bändi toimii now and forever! Muistuu elävästi yks bändin keikka Oulussa Madetojansalissa mieleen… oisko ollut joskus 1987 tai -88. Saatiin siinä roudattua kamat lavalle ja keikan alettua aloin siinä sitten hoitaa järkkärin virkaa… siitä sitä seisottiin lavan ja katsomon välissä. Prkl… vieläkin piipaa korvissa. Tämä keikka on jäänyt mieleen sen vuoksi, että Madetojansali on ns. konserttisali jossa ihmiset istuvat penkeissään niin kuin jossain elokuvateatterissa… humppa konserteissa varmaan hyvä paikka mutta rock keikoille not so good.
Humppakonserteissahan nimenomaan tarvitaan yleisölle tilava tanssilattia.
Rock-konserteissa parempi, että kaikilla on lattiassa kiinni oleva tuoli.
Tämän bändin musiikin avulla olen kestänyt elämäni paskamaiset hetket ja riehaantunut entistä enemmän riemukkaista päivistä
Vastasin vaikka kehumiseksi meni.
Peer gynt potkii kyllä hyvin hereille aamu-unisen!!
Niin monet bändit ovat tehneet hyviä kappaleita, että todella vaikeaa tai mahdotonta sanoa, mikä on paras? Sama yhtye on voinut tehdä täyttä paskaa, kuin myös huippu hyviä kappaleita.
Tässä nostalgisia tunnelmia:https://www.youtube.com/watch?v=9cBHTDTSnMM
Vanha cover-klassikko etenee kuin höyryjuna:
https://www.youtube.com/watch?v=pcHU3VoXU4M
Olihan siinä asennetta ja meininkiä, olihan siinä.
Mutta originaali oli kerta kaikkiaan vain niin erinomainen, ettei sitä voi ylittää:
herkkä Albert Järvinen kosketteli kitaraansa ensirakastajan ottein ja sai sen laulamaan nautinnosta.
Hyperaktiivinen Remu Aaltonen hakkasi rumpuja niin että tukka lähti!
Cisse Häkkinen wumpscutti ryhmälle jykevän komppipohjan.
Se oli…se oli jotain ylimaailmallista, kerta kaikkiaan…!