Suomalaiset käyttävät rahapeleihin arviolta yli kaksi miljardia euroa vuodessa, mutta yhä suurempi osa tästä summasta valuu ulkomaisille nettikasinoille – eikä Suomi saa siitä senttiäkään verotuloina.

Vaikka kotimainen Veikkaus on ollut pitkään ainoa laillinen toimija, on verkossa pelaaminen avannut oven sadoille ulkomaisille kasinoille, jotka toimivat lisensseillä esimerkiksi Maltalta tai Curacaolta käsin. Suomen uuden lisenssijärjestelmän on määrä muuttaa tilannetta vuonna 2026, mutta kysymys kuuluu, miksi tätä ei tehty aikaisemmin. Ja kuinka suuri on jo aiheutunut vahinko? Tässä artikkelissa tarkastelemme rahavirtoja, pelialan vaikutusta kansantalouteen ja sitä, miten Suomi voisi viimein saada osansa tästä digitaalisesta rahapelibuumista.

Ulkomaille valuvat miljardit

Rahapelaaminen on Suomessa arkipäivää. Arviot vaihtelevat, mutta useimpien asiantuntijoiden mukaan suomalaiset käyttävät vuosittain jopa yli 2,5 miljardia euroa erilaisiin rahapeleihin. Tästä summasta huomattava osa – joidenkin arvioiden mukaan jopa yli puolet – siirtyy suoraan ulkomaille toimivien nettikasinoiden taskuihin. Näillä toimijoilla ei ole velvoitteita maksaa veroa Suomeen, eivätkä ne toimi suomalaisen sääntelyn piirissä. Tämä tarkoittaa, että valtiolle ei kerry euroakaan pelituloista, vaikka pelaaja olisi suomalainen ja raha suomalaisesta pankista. Tämä yksityiskohta jää usein huomiotta julkisessa keskustelussa, jossa keskitytään yhä lähinnä kotimaisen Veikkauksen asemaan.

Toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa, Suomessa ollaan vasta tekemässä konkreettisia toimia tilanteen korjaamiseksi. Virossa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa on jo vuosien ajan ollut käytössä lisenssijärjestelmä, joka paitsi tuo rahapelitoimijat verotuksen ja valvonnan piiriin, myös mahdollistaa kuluttajalle turvallisemman ja avoimemman pelikokemuksen. Suomi on jäänyt kehityksestä jälkeen, ja tuloksena ovat satojen miljoonien eurojen veromenetykset, joita ei enää jälkikäteen saada takaisin. Linkin takaa löydät uudet kasinot 2025, jos haluat jo nyt tutustua kasinoihin, jotka suuntaavat palveluitaan suomalaisille pelaajille.

Lisenssijärjestelmä 2026

Vuonna 2026 Suomi aikoo siirtyä lisenssipohjaiseen rahapelimalliin, jossa ulkomaiset peliyhtiöt voivat hakea virallista pelilisenssiä ja sitoutua maksamaan veroja sekä noudattamaan kansallista lainsäädäntöä. Tämä on merkittävä askel oikeaan suuntaan, mutta kriittinen kysymys kuuluu: miksi tätä päätöstä jarrutettiin niin pitkään? Hallitus toisensa jälkeen on vältellyt rahapelimonopolin purkamista, osin poliittisista syistä, osin virheelliseen turvallisuuskäsitykseen vedoten. Samaan aikaan kansainväliset pelifirmat ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan Suomessa lähes esteettä, ilman että ne maksavat senttiäkään yhteiseen kassaan.

Uusi järjestelmä lupaa enemmän kilpailua, parempaa kuluttajansuojaa ja mahdollisuuden seurata rahavirtoja läpinäkyvästi. Mutta siihen sisältyy myös riskejä. Mikäli lisenssijärjestelmä rakennetaan löyhäksi, tai jos valvontaa ei pystytä tehokkaasti toteuttamaan, saatetaan luoda järjestelmä, joka toistaa vanhat ongelmat uusissa vaatteissa. Toisin sanoen, jos Suomi ei saa lisenssimaksuista ja veroista kunnon tuottoja, uudistuksen hyöty voi jäädä lähinnä näennäiseksi.

Mitä menetetään, kun verot jäävät keräämättä?

Verotulojen menettäminen ei ole vain numero Excelissä – sillä on konkreettisia seurauksia kansantaloudelle ja julkisille palveluille. Kun arviolta 500–700 miljoonaa euroa pelataan vuosittain ulkomaille ilman että siitä kertyy euroakaan verotuloja, menetetään merkittävä mahdollisuus rahoittaa terveydenhuoltoa, koulutusta tai vaikkapa nuorten mielenterveyspalveluja. Onkin syytä kysyä, miksi suomalainen veronmaksaja hyväksyy tilanteen, jossa ulkomaiset peliyhtiöt tahkoavat voittoa suomalaisilla rahoilla – ilman että Suomi saa siitä mitään takaisin.

Muiden maiden mallit osoittavat, että lisenssipohjainen järjestelmä voi tuottaa merkittäviä tuloja valtiolle. Esimerkiksi Ruotsi keräsi heti järjestelmänsä alkuvuosina kymmeniä miljoonia euroja lisenssimaksuina ja peliveroina. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan myös periaatteesta. Jos Suomessa pelataan, myös voittojen pitäisi hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa. Tätä tavoitetta ei ole kyetty toteuttamaan nykyisessä järjestelmässä, jossa Veikkauksen asema on samaan aikaan liian vahva mutta kilpailukyvyltään heikentynyt.

Pelaajan näkökulma

Vaikka kotimainen Veikkaus on pitkään ollut monopoliasemassa, yhä useampi suomalainen on äänestänyt jaloillaan ja siirtynyt ulkomaisten nettikasinoiden asiakkaaksi. Syitä on monia. Ensinnäkin ulkomaiset kasinot tarjoavat bonuksia, ilmaiskierroksia, cashbackeja ja kampanjoita, joita suomalaiset eivät ole saaneet nauttia vuosiin kotimaisten palvelujen piirissä. Toiseksi ulkomaiset pelisivustot panostavat käyttäjäkokemukseen, nopeisiin rahansiirtoihin ja mobiiliystävällisyyteen, joissa kotimainen tarjonta on usein auttamattoman vanhanaikaista.

Erityisesti niin kutsutut pikakasinot – eli kasinot ilman rekisteröitymistä – ovat nousseet suureen suosioon, sillä ne mahdollistavat nopeat talletukset, välittömät voitonmaksut ja yksinkertaisen pelikokemuksen. Monelle pelaajalle tämä kaikki tuntuu reilummalta ja läpinäkyvämmältä kuin kotimainen vaihtoehto, jossa pelien palautusprosentit ovat usein matalampia ja mahdollisuudet suurempiin voittoihin vähäisemmät.

Pelaajien valintoja ei voi vähätellä. He ovat tehneet selväksi, mitä he arvostavat: helppoutta, avoimuutta ja parempia ehtoja. Jos kotimaiset pelitoimijat ja tuleva lisenssijärjestelmä eivät pysty vastaamaan näihin odotuksiin, vaarana on, että pelaajat jatkavat ulkomaisten kasinoiden suosimista, vaikka lisenssijärjestelmä olisi nimellisesti voimassa.

Onko Suomella vielä toivoa?

Kaikesta kritiikistä huolimatta horisontissa näkyy toivon merkkejä. Suomessa toimii jo nyt osaavia pelialan kehittäjiä ja teknologiayrityksiä, jotka voisivat helposti rakentaa kilpailukykyisiä nettikasinoalustoja, jos kotimarkkinoille annettaisiin mahdollisuus. Uusi lisenssijärjestelmä voi avata ovia paitsi verotuloille, myös uudelle vientialalle, joka työllistää suomalaisia koodareita, suunnittelijoita ja asiakaspalvelijoita.

Suomi tunnetaan jo valmiiksi peliteollisuudestaan. Esimerkiksi Rovio ja Supercell ovat globaaleja menestystarinoita. Miksei myös rahapeliala voisi olla osa tätä tarinaa? Jos lisenssijärjestelmä houkuttelee myös suomalaisia yrityksiä perustamaan omia kasinoita, on mahdollista, että osa rahasta jääkin Suomeen ja syntyy kokonaan uusi teollisuudenhaara, jonka potentiaalia ei ole vielä kunnolla arvioitu. Etenkin vastuullisuuteen panostavat suomalaiset toimijat voisivat olla esimerkkinä koko Euroopalle.

Toivoa on, mutta se edellyttää poliittista tahtoa, järkevää sääntelyä ja kykyä tunnistaa mahdollisuudet ajoissa. Suomi ei saa jäädä taas viimeiseksi.

Johtopäätös

Keskustelu rahapelaamisesta on perinteisesti keskittynyt haittoihin – eikä syyttä. Rahapelimarkkinat ovat valtava taloudellinen ilmiö, jonka rahavirtoja ei voida enää jättää huomiotta. Kun miljardit valuvat ulkomaille, Suomi jää sivustakatsojaksi omassa pelissään. Uusi lisenssijärjestelmä voi kääntää suunnan, mutta vain jos se toteutetaan kunnianhimoisesti ja viisaasti.

Pelaajat eivät katoa, vaikka lainsäädäntö muuttuisi. Mutta heidän rahansa voivat joko valua Karibialle tai ne voivat jäädä rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa. Valinta ei ole enää yksittäisten pelaajien, vaan poliitikkojen, viranomaisten ja pelialan itsensä. Nyt on aika tehdä päätöksiä, jotka ottavat todesta sekä taloudelliset realiteetit että yhteiskunnallisen vastuun.