Kun kymmenisen vuotta sitten aloin seuraamaan uusruotsalaisten islamistien sosiaalisen median tilejä, huomasin kuinka syvä viha sieltä purskahti ruotsalaisia kohtaan. Ajattelin, että tätä ei voi tapahtua Suomessa. Olin väärässä.

Viime päivinä mediat ovat kirjoittaneet opettajista, joiden mukaan kehitysmaista tulevat nuoret koululaiset eivät välttämättä osaa suomea ollenkaan, vaikka olisivat syntyneet ja varttuneet Suomessa. Monet nuoret eivät myöskään halua puhua suomea, vaikka ehkä jollakin tasolla osaisivat.

Kyse on aivan samasta ilmiöstä joka on ollut olemassa Ruotsissa ja Tanskassa jo vuosikymmeniä. Keski-Euroopassa jo puoli vuosisataa. Nyt se on rantautunut Suomeen ja Suomessa ollaan ihan yhtä suu ymmyrkäisenä kuin Ruotsissa, että mistä ihmeestä on kyse. Eikö olla kotoutettu kehitysmaalaisia tarpeeksi?

Kehitysmaista tuleva väestö vihaa sydämensä pohjasta länsimaalaisia vääräuskoisia

Selitys tälle vihalle on hyvin yksinkertainen ja yksiselitteinen; mitä islamilaisemmasta ja kunniakulttuurisemmasta kehitysmaasta henkilö tulee, sitä enempi hän vihaa länsimaalaisia. Parhaimmillaan aikuiset ihmiset saattavat jollakin tasolla sietää länsimaalaisia. Tämäkin yleensä silloin, jos islamisti kokee hyötyvänsä länsimaalaisesta. Vähän kuin kaksi aikuista kissaa, jotka väkisin laitetaan asumaan samaan elinpiiriin. Parhaimmillaan ne voivat sietää toisiaan juuri sen verran, että konfliktia ei synny. Päällisin puolin tilanne vaikuttaa rauhanomaiselta, mutta katit vihaavat toisiaan ja väkivaltaisia hyökkäyksiä ei tapahdu pelkästään siksi, että kissat eivät pitkän päälle jaksa tapella päivät pitkät.

Jos kehitysmaista tullut tulija hylkää islamin, tai ainakin maallistuu radikaalisti, niin tilanne muuttuu saman tien paremmaksi. Henkilöllä ei ole enää islamin ylivertaisuuskuvitelmia vaan hän näkee uuden asuinyhteiskuntansa sellaisena kuin se on. Hän kokee omat mahdollisuutensa hyvinä ja ymmärtää, että kun asettuu itse omatoimisesti osaksi uutta yhteiskuntaa niine vaatimuksine, joita yhteiskunnalla on ihan kantaväestökin kohtaan, niin useimmat ongelmat katoavat sen siliän tien.

Mikään määrä kantaväestön puuhakerhoja ja kotouttamisapurahoja ei riitä kotouttamaan islamisteja, sillä islam on heidän kotouttamisen este.

Henkilöesimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Vaikkapa uusturkulainen vasemmistopoliitikko Paco Diop. Hän saapui Suomeen ei-kenenkään kutsumana, ilman mitään turvapaikantarvetta tai muuta apupaikkaa, ja alkoi esittämään vaatimuksia miten kantaväestön on pyrittävä sopeutumaan hänen islaminsa tapoihin. Jos tätä ei tapahdu, se on rasismia.

Sosiaallinen media roihahtaa ramadanin aikaan täyteen jos minkälaista islamistia toitottamaan näitä samoja asioita, eli vaatimuksia, miten kantaväestön on sopeuduttava islamiin.

Alla kuvakaappaus yhdestä islamistinaisesta, joka vihaa suomalaisia niin, että daamin järki sumenee. Sumentumista aiheuttaa myös islamistien silmitön viha juutalaisia vastaan, eikä kyseinen islamisti aina osaa erottaa valkoihoista suomalaista Israelissa asuvasta tummahipiäisestä juutalaisesta. Lisäksi tuo jengi suunnittelee muiden islamistien kanssa suomalaisten islamkriitikkojen maalittamista, mm. mahdollisia soittoja työpaikoille, vanhemmille, sukulaisille jne. Muita harhoja ovat mm. suomalaisten osallistuminen johonkin moskeija-iskuun. Tämä jengi siis pyrkii ainakin etsimään keinoja, joilla islamismista tulee hyväksyttyä valtavirta, joko hyvällä tai pienen itkun kautta.

Islamisti ei siis ensisijaisesti koe olevansa suomalainen tai ruotsalainen, vaan muslimi. Seuraavaksi hän on lojaali kalifaatille ja ummahille. Mutta ei koskaan vääräuskoisten länsimaalaisten haram-laeille, sillä sharia-laki on se, mitä he kunnioittavat.