Niin… olen tässä vähän miettinyt… Minullahan on jo vuosikymmeniä sitten saatu ”vapautettu kaikesta palveluksesta” lappu täysin yhteistyökyvyttömänä ja hankalana henkilönä. Vaikka vänskän nappulat ehdinkin saada. Mutta mutta… konfliktia ajatellen… omana aikakutenani varusmiehiä oli noin 250-260 tuhatta vuodessa. Ne ikäluokat alkavat olla jo elämänsä ehtoossa kanssani. Heistä ei ole kuin ehkä rahtitavaran lajittelijoiksi ja vain silloin kun ei trvitse ottaa pakollisia päiväunia, syöä kellontarkasti, ottaalääkkeet/pistää, olla päivittäisessä tiputuksessa tai vaihtaa vaippoja. Eli ikäluokat enne -75 voitaneen laskea nollaksi. Jäljellä on tämä reilut kymmenen vuotta koulutetut 150 tuhatta vuodessa naisineen. Joista naisista varmasti Poikkeuksellisen moni haluaa raskaaksi kun pitäisi alkaa hommiin. Kivahan se on ollut poikia komentaa mutta tosipaikan tullen se ei enää olekkaan niin kivaa.

Mutta kun nyt tuo vapaudut paleluksesta kortti on niin mihnkäs sitä sitten muuttaisi? Ruâtsiiko? Sinne minne mustajalat ja arkajalat muuttavat Suomesta. Sielä on melkoinen tungos. No, Tanska ei ota ketään ja eihn sitä kieltä edes voi oppia. Eli ei kun Saksaan.

Mutta… kun olet uudessa ympäristössä ja uudessa kylässä niin aina kun tapahtuu jotain pahaa, sinua epäillään eniten ja jos joku pitäsi ilmiantaa sabotaasista niin se olet aina sinä. Koska sinulla ei ole siteitä kyseiseen yhteisöön.

Ehkä kuitenkin paras selviytymismahdollisuus on omassa elinympäristössä. Keitellä pontikkaa ja jos vieraan vallan kaverit tulee ovelle niin tarjota niille kunnon tujaukset. Ja antaa matkaevääksikin.

Omakotitaloissa käännettäisiin numikoita ryytimaiksi ja kasvatettaisii itse tarvittavia eineksiä. marjauskia ehtii tänäkin syksynä istuttamaan samoin kuin päärynä-, persikka-, ja viinitaimia. Kun on sienien ja marjojen lisäksi jotain muuta niin raparperin kanssa niistä saa ravitsevaa einestä jolla kyllä pärjä.