Mitä suuremmaksi kehitysmaista tulleiden tulijoiden määrä nousee sitä varmemmin alkaa kantaväestön nuorten sorto

Mitä suuremmaksi nousee kolmansista maista tulleiden tulijoiden määrä sitä systemaattisemman vainon kohteeksi kotimaiset nuorukaiset joutuvat. Esimerkiksi Espoossa on meneillään suuntaus, jossa tulijat hyökkäävät suomalaisten nuorten kimppuun pelkästään siksi, että uhrit ovat suomalaisia.

Ruotsissa on noussut valtava kohu tapauksesta, jossa ruotsalaista nuorukaista pahoinpideltiin ja rääkättiin tuntien ajan. Joukko afrikaanoja retuutti ruotsalaista nuorukaista ympäriinsä ja tältä vietiin vaatteetkin päältä. Lopulta päällekarkaajat kusivat uhrinsa suuhun. Afrikaanot kuvasivat tapahtuman ja lataisivat sen vieläpä nettiin kaikkien katsottavaksi.
Video löytyy netistä, mutta en itse viitsi julkaista sitä, sillä verenpaineet on muutenkin korkealla ja mustien ihmisten näkeminen nostaa paineita entisestään.
Tapahtuma ei ole mikään yksittäistapaus vaan se vaan sattui nousemaan julkisuuteen. Tällaisista alistusryöstöistä on tullut kaava. Ne eivät siis ole enää mitään yksittäistapauksia vaan ruotsalaiset nuorukaiset ja jopa ihan pikkulapset joutuvat jatkuvien systemaattisten ryöstöjen ja päällekarkausten uhreiksi.
Teon kuvaukset ovat aina samakaltaisia. Lauma kehitysmaista tulleita nuorukaisia ottaa kohteekseen yleensä nuoremman tai jollain tavalla heikomman henkilön, joka on yksin liikenteessä. On tapauksia, jossa marakattilauma on itse ollut 15-vuoden ikäluokkaa ja alistusryöstön kohteeksi on otettu jopa alle 10 vuotiaita lapsia. Uhri valikoidaan sillä perusteella, että hän näyttää ruotsalaiselta.
Ryöstön kulku menee monesti siten, että uhria ensin pahoinpidellään ja syljetään kasvoille. Uhri saatetaan pakottaa pikkuhiljaa riisumaan vaatteet päältä ja tapahtumaa kuvataan usean tekijän toimesta. Ryöstö etenee hitaasti. Tekijät ikään kuin nautiskelevat tapahtumasta ja uhrin kärsimyksistä. Jokaisen riisutun vaatekappaleen jälkeen saatetaan huutaa sellaista wouwou-huutoa, jollainen on monissa kehitysmaissa tapana jonkun jännittävän tapahtuman yhteydessä. Kannattaa huomata se, että ryöstö ei ole perinteinen nopea pystyryöstö tyyliin ”kädet ylös, tämä on ryöstö” vaan uhria todellakin alistetaan teon aikana ja teko itsessään saattaa kestä useita kymmeniä minuutteja.
Uhrilta viedään kaikki arvokas; puhelimet ja korvakuulokkeet, mahdollisesti rahat. Kannattaa huomata, että uhrilta viedään myös kengät ja vaatteet. Koulureppu kirjoineen kaadetaan yleensä katuojaan ja silmälasit särjetään.
Kun teko sitten on ohi niin uhri uhkaillaan hiljaiseksi ja alistamisesta kuvatut filmit jaetaan nuorten käyttämiin sosiaalisiin medioihin. Uhrin kaikki tuttavat ja kaverit näkevät alistusfilmin ja se aiheuttaa uhrille niin paljon häpeää, että hän vain yksinkertaisesti muuttuu ilmaksi. Uhri ei halua, että asia on kaikkien huulilla. Uhri ei kerro asiasta kuin poikkeustapauksissa vanhemmilleen. Ja vaikka kertoisikin niin vanhemmat eivät voi tehdä asian eteen yhtään mitään, sillä koska tekijät tulevat kehitysmaista niin asian ottaminen koulussa esiin on veitsenterällä tanssimista rasismisyytösten takia.
On olemassa satoja tapauksia, joissa alistusryöstäjät ja uhri käyvät samaa koulua. Uhri on erehtynyt kertomaan asiasta opettajalle. Tässä tapauksessa opettajisto kääntyy uhria vastaan ja asettautuu tekijöiden puolelle. Ilmaan laitetaan epäilys uhrin mahdollisesta rasismista. Tämä hiljentää kenet tahansa tehokkaasti.
Tällainen ilmiö syntyy mitä suuremmaksi jonkun tietyn alueen ja sen ympäristön kehitysmaista tulleiden tulijoiden määrä kasvaa. Niin kauan kuin kehitysmaiden tulijanuorukaiset ovat tiettyyn pisteeseen asti vähemmistönä niin homma saattaa sujua normaalisti. Kun kehitysmaiden nuorukaiset ovat vähemmistössä he saattavat olla normaaleja nuorukaisia ja leikkiä paikallisten lasten kanssa. Mutta kun väestön prosenttiosuus ylittää tietyn kulminaatiopisteen niin kehitysmaiden nuorukaiset liittoutuvat keskenään kantaväestöä vastaan. Alkaa kantaväestön lasten ja nuorukaisten sorto.
Vaikka asiasta ei ole mitään tutkimuksia niin ilmiön näkee esimerkiksi Tukholmassa kunhan vain viitsii pitää silmänsä auki. Esimerkiksi julkiseen liikenteeseen on syntynyt oma käyttäytymismallinsa, jossa ruotsalaiset nuorukaiset yrittävät liikkua mahdollisimman huomaamattomasti. Esimerkiksi vaikkapa Vällingbystä Sollentunaan menevä bussi numero 179, joka kukee Tenstan ja Rinkebyn läpi. Ruotsalaiselle yksin liikkeellä olevalle nuorukaiselle olisi puhdasta tyhmyyttä matkustaa vaikkapa Spångasta Sollentunaan tuolla bussilla. Hän joutuu mihin vuorokauden aikaan tahansa kiusaamisen kohteeksi Tensta-Rinkeby-välillä.
Ruotsalaiset nuorukaiset oppivat kulkemaan vaihtoehtoisia reittejä. He oppivat olemaan julkisissa kulkuvälineissä kuin ilmaa. Katsokaapa vaikka metrossa, jossa istuu yksinäinen ruotsalainen nuorukainen ja vaunuun astuu kolme tai useampia tulijoita. Ruotsalainen nuorukainen tässä tilanteessa vetää korvakuullokkeensa entistä syvemmälle korviin ja hän tekee kaikkensa, että häntä ei huomattaisi.

 
Nyt tällainen ilmiö on syntymässä Espooseen. Viime aikoina on tippunut vähän sieltä sun täältä tietoja, joissa kerrotaan kehitysmaista tulleiden nuorukaisten vainoavan suomalaisia nuoria. On erilaisia päällekarkauksia ja joitakin piirteitä alistusryöstökulttuurin synnystä on olemassa.
Tätä ilmiötä ei voi enää kitkeä, sillä kuten sanoin se syntyy automaattisesti kun kehitysmaista tulleiden prosenttiosuus ylittää tietyn kulminaatiopisteen. Ainoa keino mitä vanhemmat voivat tehdä on opastaa lapsia muutamilla seikoilla:

• Lapsen ei ikinä pidä kaveerata kehitysmaista tulleiden henkilöiden kanssa sellaisessa tilanteessa, että hän on itse vähemmistöasemassa. Tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, että suomalaisen nuorukaisen ei pidä oleskella vaikkapa nuorisotiloilla, kirjastoissa tms paikassa jossa on paljon nuoria ja jonne kokoontuu kehitysmaista tulleiden nuorukaisten laumoja.
• Suomalaiselle nuorelle pitää kertoa, että olemalla wanna-be eli eräänlainen mielistelijä, ei saavuta kiusaamattomuusasemaa vaan sillä hakeutuu satavarmasti kiusatun asemaan.

Kaiken kaikkiaan lapselle tärkeintä on oppia olemaan kovapäinen, sillä uhreiksi joutuu aina ne heikoimmat, jotka eivät osaa sanoa mitään vastaan.