Olen usein miettinyt mitä mahtavat ajatella monikulttuurisuuden kannattajat. Unohdetaan heti alkuun poliitikkojen liturgiat, sillä ne ovat pelkkää jargoniaa; puhuvaa päätä. Keskitytään siihen, että mitä mietii sellainen ”perussuvakko” ja turvapaikka-aktivisti.

Nimittäin, varsinkin Suomessa on todella helppoa olla monikulttuurisuuden kannattaja. Miksi? Siksi, että kannattaja ei useimmiten ole koskaan tekemisissä sen todellisen monikulttuurisuuden kanssa. Todella helppo olla jyväskyläläinen, porilainen, saarijärveläinen, kyyjärvinen tai kemiläinen monikulttuurisuuden kannattaja. Koska siellä nyt ei oikeasti ikinä kohtaa sitä todellista monikulttuurisuutta. Tämä maalaisten monikulttuurisuuden fanitus onkin lähinnä eräänlaista fantasiaa; haavemaailmaa, jossa haaveillaan millaista se monikulttuurisuus on. Se on mielen utopia monikulttuurisuudesta. Se ei ota huomioon mitä monikulttuurisuus ”suuressa maailmassa” todellisuudessa on.

Itse kutsun tätä fantasiointia kyyjärveläisyydeksi. On helppo olla jollain pikkukylällä monikulttuurisuuden kannattaja, sillä se monikulttuurisuus siellä on jotain aivan erilaista kuin se on todellisissa monikulttuurisuuden pesäkkeissä: Keski-Euroopassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Siis siellä, missä se monikulttuurisuus oikeasti hyppää silmille joka sekunti kaikissa arkisissa asioissa.

Kyyjärveläisyys on suurin piirtein jotain sellaista, että pidetään kylän vastaanottokeskuksen miehille makkaranpaistoiltamat. Siellä sitten tutustutaan ujosti uusiin miehiin ja sönkötetään molemminpuolisella tönkköenglannilla jotain jonninjoutavaa ”What is your countris best food?”. Sotapakolaiset tarjoilevat paikallisille jotain oman maan favorittia, tyyliin kusessa paistettua ketunraatoa kera TODELLA MAUKKAASTI keitetyn riisin.”Eipä olla ikinä Suomessa keitetty riisiä niin makoisaksi kuin Mulitaniasta tulleet miehet sen keittävät! Sanon minä vaan sen!” Suomalaiset vähän häpeillen yrittävät maistattaa tulevilla suomalaisilla karjalanpiirakoita, poron käristystä, mämmiä ja muita suomalaisia ruokia. Mutta eiväthän ne oli niin tulisia ja maukkaita kuin kehitysmaasta tullut kusinen ketunraato.

Tönkkäenglanti-iltamat jatkuvat ja nyt esitellään ”My name is Kaisa-Olavi, what is your name?” ”My name is Rahmatullah Ahmad”. On niillä vaan hienoja nimiä. Tutustumistilaisuuksissa, eli kaksipuolisissa kotoutumissa alkavat uudet suhteet. Pääasiassa suomalainen kehopositiivinen nainen ja Filisteasta tullut mies. Jonka vaimo ja lapset ovat jääneet sodan keskelle Filisteaan. Siellä heillä on turvallisempaa. Ei kuitenkaan synny sellaisia suhteita, joissa on kehopositiivnen suomalainen mies ja mulitanialainen nainen laittavat tulisen suhteen alulle.

Siis jos kehopositiiviset rekkakuskimiehet eivät kiinnosta suvakkoja niin tuskinpa se kiinnostaa antikehopositiivisia suvakkojen piirissä eläviä harvoja sotapakolaisnaisia. Vitut siitä, että kuskaavat ruokaa typerillä rekoillaan ympäri maata.

Tämä on siis sitä kyyjärveläisyyttä. Se on eräänlaista monikulttuurisuutta.

Sitten on sitä hieman toisenlaista monikulttuurisuutta, jota kokee vaikkapa täällä Tukholmassa.

Kun elää muutaman vuoden kaupungissa niin hoksaa, että ruotsalaiset puhuvat usein sellaisesta käsitteestä kuin ”kaosblatte”. Suomeksi kaos on kaaos ja blatte on ähly. Eli kaaosähly. Se tarkoittaa jotain sellaista, että mitä useampi kolmansista maista tullut tulija on samassa tilassa, niin se tila alkaa muistuttamaan ruotsalaisen mielestä kaaosta. Meteli on hirvittävä. Kaikki huutavat yhteen ääneen. Yleisesti meininki muistuttaa vanhaa vitsiä lokkiparvesta, joka kirkuu ja huutaa, vie toisten tavarat ja sekaantuu kaikkeen. Käytännössä tämä aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia ruotsalaisille. Olletikin, että suurkaupunkiin mahtuu meteliä, niin blattekaaos on ihan omalla levelillä sen kaaoksen suhteen.

Lainaanpa tähän omaa aikaisempaa juttuani otsikolla ”Miten minusta tuli rasisti”. Siinä kuvasin asiaa seuraavasti:

”Pikkuhiljaa se monikulttuurisuus alkoi ensin ärsyttämään, sitten vituttamaan. Ärsytyskynnyksen nousu johtui monesti pienistä asioista. Kuten esimerkiksi järjetön älämölö, mikä syntyy kun metroon tai bussiin nousee kolme tai useampi kolmansista tullutta miestä. Niin ikään liikennekäyttäytyminen muuttuu. Järvassa ei ole esimerkiksi sellaista liikennesääntöä kuin, että oikealta tulevaa on väistettävä. Se ajaa risteykseen ensin, joka uskaltaa.

Ärsytystä lisäsi se, että kaikkialla oli kehitysmaista tulleita miehiä. Joka helvetin kulmassa ja nurkkauksessa notkuu röökaavia joutomiehiä. Mutta sitten taas naisia ei näy missään. Baarit ovat täynnä ruskeita ja mustia miehiä, mutta ei yhtään naista. Joutomiehet huutelevat valkoisille naisille hävyttömyyksiä, mutta jos itse haluaisi huudella ruskeille naisille niin niitä ei näy missään. Ja jos näkyykin, niin niillä on säkki päässä. Ei sellaiselle tee mieli iskeä silmää tai kysyä ”Käyksää täällä usein?”.

Ongelma ei tietenkään ole se, että missään ei näy ruskeita naisia, joille olisin voinut huudella hävyttömyyksiä kuten joutomiehet valkoisille naisille, vaan se, että joutomiehet huutelevat hävyttömyyksiä valkoisille naisille. Siihen ei oikein itse voi puuttua mitenkään. Eikä ongelma ole se, että ”ne vievät meidän naiset”. Jos joku haluaa nussia mustaa miestä, niin siitä vaan.”

Kirjoitin niin ikään:

”Mitä enemmän monikulttuurisuus tuli tutuksi, sitä enemmän huomasin kuinka kehitysmaista tulleet miehet käyttävät todella röyhkeästi kantaväestöä ja ruotsalaista systeemiä kohtaan. Ruotsalaisia miehiä pidetään lampaina. Se myös näytetään eleillä ja käytöksellä.

Sain kokea tämän usein itsekin. Nimittäin olenhan ulkonäöltäni kuin kuka tahansa ruotsalainen mies. Minua kohtaan oltiin ivallisia ja vähätteleviä. Sellaista hienoa vittuilua. Mutta kehitysmaiden miesten asenne muuttuu sillä samalla hetkellä kun avaan suuni. Kun puhun ruotsia, he ymmärtävät murteestani, että en ole ruotsalainen vaan suomalainen. Sillä hetkellä halveksiva asenne muuttuu kaverilliseksi. Tai ei ehkä kaverilliseksi vaan joksikin sellaiseksi, mitä uusruotsalaiset tarkoittavat sanalla ”brosha”. He kokevat, että suomalaiset eivät maahanmuuttajina ole kuten ruotsalaiset miehet. Jotka antavat tulijoille ilmaista rahaa ja naisensa. Lampaita, jotka eivät osaa puolustaa siskojaan ja äitejään. Brosha on jotain sellaista, että ne kuvittelevat, että kuppaan ruotsalaista yhteiskuntaa kuten he.

Lainaan vielä itseäni:

”Näin siis pikkuhiljaa pienestä ärsytyksestä, rypystä otsassa, kasvoi lähes sydänkohtaukseen johtanut vitutus. Viimeiset ajat Tukholmassa olivat pahimmat. Lopetin kulkemisen julkisilla kulkuvälineillä, busseilla ja metrolla. Minua vitutti aivan suunnattomasti se joka puolella mölyävä marakattilauma. Menin autolla sinne minne piti mennä. Jos menin cityyn kaljalle niin varasin sen verran rahaa, että pääsen taksilla kotiin, ettei tarvinnut kulkea julkisilla. Lopulta ruotsalaisen taksikuskin löytäminen oli niin vaikeaa, että lopetin senkin ja jatkoin kalsarikänneillä. Kerran jopa kävelin Tukholmasta Kistaan 8 km aamuyöstä, koska en vaan halunnut mitään mustaa miestä taksikuskiksi.

Kävin usein kaljalla lähibaarissa, Lordissa, mutta lopetin senkin. Yksinkertaisesti mieleni teki vääntää niskat nurin niiltä pelikoneita potkivilta ns. sotaa, vainoa ja kidutusta paenneilta miehiltä. En sietänyt enää milliäkään sitä ainaista saatanan mölinää. En sietänyt nähdä niitä sosiaalitoimistosta tulevia miehiä, jotka tunkivat sen 12 000 kruunun kuukausirahan pelikoneisiin. Sain rytmihäiriöitä, sillä minua vitutti niin paljon. Nuo ruskeat ja mustat joutomiehet olivat päässeet tunkeutumaan yhteiskuntaan. Eikä kukaan näyttänyt sanoavan eriäviä mielipiteitä. Jos joskus yritin jossain sanoa jotain, niin alkoi se saatanan rasistijankutus.”

Lukijan pitäisi nyt ymmärtää, että sillä kyyjärveläisyydellä monikulttuurisuudella on ihan eri merkitys kuin tukholmalaisella monikulttuurisuudella. Pikkukylän muutamat miehet eivät ole oikeastaan mikään ongelma yhtään kenellekään. Mutta kun heitä kertyy vaikkapa Tukholmaan Järvan alueelle 90 000 ihmistä, niin kyse on jo ihan muusta kuin monikulttuurisuudesta. Mikä funktio muka on se, että Tukholman kaupungin yhteen perukkaan on perustettu eräänlainen kehitysmaakyläalue?