Jotkut päivät Ruotsissa tuntuvat siltä kuin asuisi Suomessa. Keskiviikko oli taas yksi sellainen.

Aamulla istuin puolityhjässä metrossa matkalla töihin. Viereisellä penkillä istunut mies puhui puhelimeen umpiselvää suomea. Seuraavalla asemalla miehen seuraan istui toinen mies, joka puhui niin ikään suomea leveällä savolaispoljennolla. Sanoin miehille, että täällähän on suomalaisia. Vaihdettiin muutama sana ja selvisi, että äijät olivat jotain putkihitsareita.

Kun jäin pois Rådmansgatanin metroasemalla, niin siellä oli lipuntarkastus. Henkilö, joka tarkasti lippuni, puhui ruotsia suomalaispoljennolla. Vastasin miehelle suomeksi ja selvisi, että hän tosiaan oli suomalainen.

Ruokatunnilla kävin ostamassa 7eleven-kioskilta askin norttia. Kantamyyjä tietää jo mitä tupakkaa poltan ja lämäsi askin tiskille ennen kuin ehdin edes sanoa. Emme ole yleensä puhuneet mitään syvällisempää, mutta nyt hän sanoi minulle ruotsiksi, että hänen vanhempansa ovat suomalaisia. Enkä ole ikinä sanonut naiselle, että olen suomalainen.

Selvisi, että hän ymmärtää jonkun verran suomea, mutta ei osaa puhua sitä kovin hyvin. Nainen on tietenkin tunnistanut meikäläisen puheen poljennosta jo aikoja sitten, että olen suomalainen. Otti nyt vain asian esille.

Päivän päätteeksi ajattelin tukea after workkia Sveavägenin kantabaarissa. Baarin kymmenestä asiakkaasta puolet puhui suomea keskenään tai puhelimiin.

Kun itse istuin pöydässä ja puhuin suomea puhelimeen, edessä tyhjä tuoppi, niin tarjoilijanainen haki tyhjän tuopin ja sanoi umpisuomella, että pannaanko vielä yksi tuoppi.

Tässä vaiheessa aloin jo itse nauramaan, että helvettiläinen.

Lähtiessä baarista polttelin vielä tupakan ravintolan edessä ja mies kysyi tulta tupakkaan. Mies puhui mielestäni ruotsia suomalaisittain ja sanoin suomeksi, että eiköhän tulta löydy. Äijä totta tosiaan oli suomalainen.

Turhaan ei Tukholmaa kutsuta Helsingin suurimmaksi lähiöksi.

Kun vähän oppii ruotsia, niin suomalaiset tunnistaa helposti puheesta. Vähän sama asia kuin vaikkapa virolainen, joka puhuu hyvää suomea. Puheesta kuitenkin paistaa läpi se virolaispoljento. Suomalaisten ruotsi on vähän… hmm karkeampaa kuin kantaruotsalaisen puhe, joka on selvästi ”pehmeämpää”.

Mutta näillä mennään taas.