Viime päivien Suomen henkirikokset ovat puhuttaneet ja moni on päässyt kuittaamaan sen ikivanhan ”suomalaiset tappaa enemmän kuin ruotsalaiset”. Mikä onkin osatotuus, mutta mikä on koko totuus.
Tilastollisesti on faktaa, että Suomessa tehdään jonkin verran enemmän henkirikoksia kuin Ruotsissa, kun teot suhteutetaan väkilukuun. On joitakin vuosia, jolloin ruotsalaiset henkirikokset ovat tilastollisesti melko samoissa lukemissa kuin Suomessa, mutta sitten on vuosia, jolloin Suomi aivan selvästi johtaa.
Suomen ja Ruotsin välisillä henkirikoksilla on kuitenkin aivan perustavanlaatuinen ero. Ilman tämän eron ottamista esiin asioita tarkastellessa, on kuin puhuisi eri asioista. Kun siis jos sanotaan, että ruotsalaiset tekevät henkirikoksia vähemmän, niin se on oikeasti faktaa. Se on niin faktaa kuin se vaan voi olla.
Esimerkiksi viime elokuussa, jolloin Ruotsissa tapahtui useita suurta julkisuutta saaneita henkirikoksia, yhteensä ainakin 41 murhan yritystä ja 12 murhaa, niin näissä tapahtumissa vain muutamassa oli tekijöinä ruotsalainen. Ruotsalaisella tietenkin tarkoitetaan kantaruotsalaista henkilöä, eikä jostain kehitysmaasta muuttanutta henkilöä, joka on saanut jostain kumman syystä Ruotsin kansalaisuuden.
Totta kai sitä ei voi kiistää, että etteikö ruotsalaisetkin murhaisi. Mutta kun katsoo yksi viime elokuun Ruotsin henkirikoksia, niin ainakaan itse murhissa ei ollut yhtään ruotsalaista tekijää. Joissakin murhan yrityksissä oli tekijänä ruotsalainen, mutta tässäkin kategoriassa ylivoimainen enemmistö tekijöistä oli uusruotsalaisia. Jos siis valkattaisiin tekijöistä pois uusruotsalaiset ja vertailtaisiin pelkästään kantaruotsalaisia henkirikoksen tekijöitä kantasuomalaisiin henkirikoksen tekijöihin, niin Suomi on aivan ylivoimaisesti väkivaltaisempi maa kuin Ruotsi. Tai toisinpäin, Ruotsissa tapahtuisi aivan ylivoimaisesti vähemmän henkirikoksia kuin Suomessa.
Kun katsoo viime aikaisia suomalaisia henkirikoksia, niin ne ovat aivan erilaisia kuin Ruotsin vastaavat. Suomen henkirikokset voidaan jakaa pariin ryhmään; perhetragediat (esim. Porvoon tapaus), jotka yksistään nekin ovat todella selvästi yleisempiä Suomessa kuin Ruotsissa. Sitten se ylivoimainen enemmistö Suomen henkirikoksista ovat humalaisten välisiä kännitappoja. Viiden promillen kännissä kaivetaan puukot ja puntarit esille ja joltakin lähtee henki. Yleensä molemmat osapuolet ovat enemmän tai vähemmän ns. syrjäytyneitä.
Kun taas viime aikaiset Ruotsin henkirikokset ovat lähes yksinomaan uusruotsalaisten jengien väkivaltaisten jengisotien seurausta. Poikkeuksena räppäri Einarin tapaus, jossa uhri oli kantaruotsalainen, mutta tekijä, vaikka sitä ei vielä tiedetä, niin on kuitenkin melko varmasti uusruotsalainen.
Ero on siis merkittävä. Uusruotsalaisten tekemät henkirikokset nostavat Ruotsin sille henkirikostilastojen tasolle, jossa se nyt on. Mutta jos näitä henkirikoksia ei tapahtuisi, niin Ruotsissa voisi piirtää rastin seinälle jokaisesta kantaruotsalaisen tekemästä henkirikoksesta.
