Monesti tällainen heikkolahjainen ajattelija ajattelee, että poliittisella kentällä ei tapahdu koskaan mitään muutoksia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Ruotsissa ”kuviot” ovat muuttuneet melko paljonkin viimeisten muutaman vuoden aikana.

Ruotsin politiikka on perustunut pitkään kolmeen pooliin, tai blokkipolitiikkaan, kuten Ruotsissa sanotaan. Alliansen, joka on eräänlainen porvaripuolueiden yhteenliittymä. Siihen kuuluvat Moderat-puolue eli kokoomus, Keskustapuolue, Liberaalit ja Kristillisdemokraattinen puolue. Tämä liittymä perustettiin 2006 vaalien aikaan, jolloin alliansen sai Frederik Reinfeldtin Moderaattien johdolla enemmistöhallituksen.

Vastapoolina on punavihreä klikki Sosiaalidemokraatit, Miljööpuolue eli vihreät ja Vasemmistopuolue. Kolmas on sitten Sverigedemokraatit omanaan, jota vastaan kaikki muut puolueet ovat pelanneet. Tähän asti politiikan perusidea kahdella suurella klikillä on ollut se, että tehdään sellaista politiikkaa, joka ei millään tavalla edistä sverigedemokraattien politiikkaa.

Hallituksia on perustettu näillä kokoonpanoilla, esimerkiksi Reinfeldtin ja moderaattien hallitus 2006-2014 ja sen jälkeen sosiaalidemokraattien ja Löfvenin, nykyisin Magdalena Anderssonin johtama hallitus. Ihan sulassa sovussa hallituksia ei ole perustettu, vaan useimmat hallitukset ovat vähemmistöhallituksia. On saatu joltain puolueelta puolin ja toisin jonkun poliittisen vaihtokaupan yhteydessä tuki.

Nyt tämä koalitiopolitiikka on tiensä päässä. Se johtuu siitä, että Sverigedemokraatit ovat kasvaneet niin suureksi ja vaikutusvaltaiseksi puolueeksi, että sitä ei yksinkertaisesti voi jättää enää huomiotta. Lisäksi monet puolueet, etenkin Moderaatit ja Kristilliset ovat tehneet melkoisen erilaisia linjauksia verrattuna takavuosiin ja nämä puolueet ovat lähestyneet selvästi Sverigedemokraatteja. Sverigedemokraatit eivät siis ole lähestyneet näitä puolueita vaan ne ovat lähestyneet Sverigedemokraatteja.

Keskustapuolue lienee tällä hetkellä ainoa, joka pyrkii pelaamaan itsensä ulos kentältä ja Annie Lööf onkin sanonut, että mitään yhteistyötä Sverigedemokraattien kanssa ei tehdä. Keskustan ulosajo näyttää entistä syvemmältä, sillä Moderaattien nykyinen johtaja Ulf Kristersson on selvästi yhteistyöhalukas Sverigedemokraattien kanssa.

Seuraavan hallituksen muodostaminen voi näin ollen olla hyvinkin hankalaa. Toisaalta, Moderaatit ja SD Kristillisten ja Vasemmiston avustamina voivat ihan hyvin tulla toimeen saman pöydän ääressä, jolloin saataisiin enemmistöhallitus. Riippuu suostuuko vasemmisto tähän. Vastapainona on Sosiaalidemokraattien johtama hallitus, jossa on mukana Keskusta ja Liberaalit, joka näillä näkymin selvästi vähemmistössä.

Vaikuttaa siltä, että Sverigedemokraattien sitkeä ja periksiantamaton työ saattaa tuottaa hyvän tuloksen seuraavissa ensi syksyn vaaleissa.