Venäläisten vankien värväysyritykset rintamalle ryssittiin melko huolellisesti. Sotilaiksi ylennetyistä vangeista iso osa heitti saman tien aseet penkalle ja antautuivat.
Donetskin alueella Bahamutissa venäläisten rintama oli saanut vahvistusta Venäjältä tuoduista vapaaehtoisista vangeista. Vangeille oli luvattu armahdus ja vapaus, jos he pysyvät hengissä tietyn ajan, eli jos ovat sotapalveluksessa puoli vuotta.
Vankeja koulutettiin ammattisotilaiden “Wagnerien” toimesta ainakin jo heinäkuun alusta alkaen. Koulutuksen tarkoituksena oli saada vangeista kovaa vahvistusta Izyum-Slavyansk-Bahamut-lohkolle.
Koulutuksen jälkeen vangeille annettiin aseet ja vietiin rintamalla Bahamutin edustalle. Mutta sitten tapahtui jotain sellaista, mitä ei osattu odottaa, iso osa vangeista antautui ukrainalaisille sotilaille joukkoantautumisina.
Syy: venäläiset vangit katsoivat, että he saavat säädyllisempää kohtelua ukrainalaisten sotavankeina kuin venäläisissä vankiloissa. Sitä paitsi armahduksestakaan ei voinut olla varma; jos se on venäläinen broshyyri, jonka antaa venäläinen pikkuvirkamies, ja siinä luvataan jotakin, niin se on vain venäläinen lupaus, joka ei tarkoita mitään.
Sitä paitsi venäläisissä vankiloissa vankien kuolleisuus on niin suurta, että suurempi riski on säilyä hengissä ukrainalaisten käsissä kuin venäläisessä vankilassa.
