Verottajan rahankeruu vastoin lakia ja korkeimpien oikeuksien päätöksiä

Vuosikymmeniä jatkunut verottajan laiton rahankeruu jatkuu edelleen perusteettomilla ja ylisuurilla ennakkoveroilla. Verottaja ei noudata verolaeissa olevaa ennakkoperinnän vastaavuusvaatimusta, eikä vuosina 2017 ja 2020 annettuja Suomen korkeimpien oikeuksien päätöksiä. Härskeintä on, että verottaja määrää salaisessa ohjeessaan toimimaan vastoin sitä mikä on oikein.

Kaikki sai alkunsa elinkeinonharjoittaja Pakkasen liikkuvaa telinetyötä tekevien työntekijöiden matkakustannusten korvauksista. Elinkeinonharjoittaja noudatti metalliliiton työehtosopimusta, jonka mukaan korvaukset olivat verovapaita. Verottaja katsoi suorittamassaan verotarkastuksessa toisin. Sen mielestä korvaukset olivat verollisia, eikä niistä sen johdosta ollut tehty ennakonpidätyksiä.

Elinkeinonharjoittaja valitti asiasta. Valituksen aikana paljastui, että verottajalla on käytössään salainen ohje, johon se kuitenkin prosessin aikana viittasi. Paljastui, että verottajan ohje oli vastoin sekä Suomen lakia, korkeimpien oikeuksien päätöksiä, sekä Suomen perustuslain mukaan Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia, kuten Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Verottajan antaman ohjeen mukaan liikkuvaa työtä voivat tehdä esimerkiksi kotisairaanhoitajat, pienkoneasentajat, autonkuljettajat tai edustajat, mutta eivät esimerkiksi telinetyötä tekevät, useasti työkohteitaan vaihtavat telineasentajat. Telineasentajillakin on varsinainen työpaikka eli paikka, josta he hakevat esimerkiksi työmääräykset tai auton, tai jossa he säilyttävät työssä tarvittavia asusteita ja työvälineitä. Verottaja ei hyväksynyt elinkeinonharjoittajan telinetyötä tekeviä työntekijöitä saman veroisiksi esimerkiksi pienkoneasentajien kanssa.

Tulkinta asiassa on outo, ja altis verottajan mielivallalle. Tulkintaan vaikuttaa se, minkä liiton työehtosopimusta palkanmaksaja noudattaa. Korkein oikeus on päätöksessään todennut, että palkanmaksaja saa itse päättää mitä työehtosopimusta se noudattaa.

Lain sanamuoto ei tee hullua hurskaammaksi: ”Toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi usein vaihtamaan, katsotaan päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saaduista matkakustannusten korvauksista verovapaaksi tuloksi vain matkustamiskustannuksista saatu korvaus, jos verovelvollisella ei ole varsinaista työpaikkaa.”

Linkki ko. lakipykälään: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921535#L4P71

Toimialan määrittely on verottajan hallussa, vaikka ei pitäisi. Ei siis ole ihme, että tulkinta on hyvin ailahtelevaista.

On yleisesti tiedossa, että samallakin alalla työskentelevät yhtiöt tulevat kohdelluiksi eri tavoin. Tämä menettely on aito kilpailuhaitta.

Yksi tulkintavääryys johti laittoman ja salaisen vero-ohjeen paljastumiseen

Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Vielä Suomen verohallintoa ohjaava valtiovarainministeriö ei ole omaksunut kaikkia niitä periaatteita, joita edellytetään kaikkien unionivaltioiden noudattavan. Euroopan Unionin direktiivit ovat suoraan Suomessa noudatettavaa oikeutta. Euroopan Unionin sääntöjen lisäksi Suomea sitoo myös Euroopan ihmisoikeussopimus.

Suomen laki on rakennettu ennakkoperinnän osalta siten, että palkanmaksajan tulee pidättää ennakko työntekijälle maksamastaan palkasta. Pidätyksen suuruus perustuu toimitettavaan verokorttiin. Kun työntekijä on suorittanut veron oman verotusperiaatteensa mukaan, työnantajan pidättämä ennakko palautetaan työnantajalle.

Jälkikäteen pidätettävissä ennakoissa verottaja toimii aivan oman päänsä mukaan. Se tekee pidätykset 40 %:n mukaan, vaikka pidätyksen kohteena olevan henkilön tulovirrasta tulisi maksaa veroa esimerkiksi ainoastaan 2 %:n verran.

Esimerkki: Työnantajalta on jäänyt pidättämättä 1.000 euron arvon suuruinen korvaus työntekijälle. Työntekijän muut tulot samana vuonna ovat olleet 16.000 euroa, eikä muuta tuloa ole. Verottaja pidättää 1000 euron korvauksesta 400 euroa 40 %:n mukaan, vaikka työntekijän tosiasiallinen verotustaso olisi ollut verohallinnon laskurin mukaan noin 2 %:ia. Oikeamääräinen pidätys olisi siten ollut 20 euroa pidätetyn 400 euron sijaan tässä tapauksessa.

 

Laissa puhutaan enintään 40 %:ia pidätyksestä. Verottaja tekee siis ylipidätyksen, jota se on perustellut verottajan huippuasiantuntijan Sami Varosen sanoin ”vakuusoikeudelliseksi toimeksi”. Tällaisiin pakkokeinoisiin toimiin kun verottajalla ei ole edes oikeutta ryhtyä. Suomen pakkokeinolain mukaan ainoastaan tuomioistuimilla on oikeus määrätä vakuustakavarikosta. Verottaja ei ole tuomioistuin, vaikka se niin haluaisikin.

Ylipidättäminen voi huonoimmillaan vaikuttaa siihen, että elinkeinonharjoittaja ajautuu konkurssiin ”palautusprosessin” hitauden takia, tai niin, että elinkeinonharjoittajan kassa kuivuu, ja liiketoiminta jämähtää tästä syystä.

Mistä johtuu verottajan piittaamattomuus lakien, korkeimpien oikeuksien päätöksistä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta? Onko kyse rahankeruusta, vai verotarkastajien henkilökohtaisen palkanlisän turvaamisesta?

Suomen valtion holtittoman velanoton johdosta, sekä liian raskaan byrokratian johdosta, valtion menot ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Menoja kattamaan tulee saada rahaa, jolla menoja voidaan maksaa. Erityisesti sellaisilla menettelytavoilla, joiden laillisuutta ei ole koeponnistettu, on taipumus lisääntyä vaikeina aikoina. Rahankeruu onnistuu helposti ilman lakien muuttamista.

Useista vuosia käytössä ollut valtion palkkausjärjestelmä rakentuu kahdelle elementille: tehtäväkohtaiseen ja henkilökohtaiseen palkanosaan. Niin verottajallakin. On mahdollista ajatella, että verotarkastuksessa ”tehokkain” tarkastaja on se, joka saa aikaan eniten jälkiverotettavaa tilastoeuroa. Toinen juttu on tietenkin se, että seurataanko tällaisia tilastoja prosessin loppuun, jolloin todellisuudessa toteutuneet muutokset voitaisiin havaita.

Elinkeinonharjoittaja Pakkanen kertoo tuohtuneena asiasta:

Suomen verottaja rikkoo salaisessa käytännössään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen kaksoisrangaistavuuden sääntöä, Suomen lain ja KKO:n ja KHO:n päätöksien rikkomisessa nyt puhumattakaan.” Elinkeinonharjoittajaa harmittaa se, että verottaja katsoo olevansa lain yläpuolella. Hänestä tuntuu välillä siltä, että oikeutta ei veroasioissa ole, ja valtion rahankeruussa käytetään laittomia keinoja. Miksi lakeja sitten on ylipäätään olemassa, kysyy elinkeinonharjoittaja?”

Verottaja ei noudata Korkeimman oikeuden, eikä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä

Korkein oikeus antoi ratkaisun 2017:75. Ratkaisussa oli kyse rikosasiasta. Yhtiön maksamista palkoista oli annettu virheellinen vuosi-ilmoitus, laiminlyöty kausi-ilmoitusten antaminen sekä toimittaa palkoista ennakonpidätykset.

Käräjäoikeus hyväksyi verotarkastuskertomuksen laskelmat suorittamatta jääneistä ennakonpidätyksistä, jotka olivat perustuneet arvioon maksettujen palkkojen määristä 40 %:n mukaan. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomion. Se arvioi pidättämättä jääneen ennakonpidätyksen yhtiön työntekijöiden toimialan mukaan 25 %:ksi. Perusteena käytettiin yhtiön toimialaa.

Korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin sitä, minkä perusteiden mukaan vältetyn veron määrä olisi tullut vahvistaa. KKO vahvisti ennakkoperintälain 3 §:n mukaisen periaatteen, jonka mukaan tärkein periaate on pyrkimys ennakkoperinnän ja lopullisen verotuksen mahdollisimman hyvään vastaavuuteen. Ennakonpidätyksen tulee vastata mahdollisimman tarkasti työntekijälle verovuonna maksuunpantavien verojen määrää.

 

Myös toinen Suomen ylin oikeus, korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisun 2020T3670 ennakonpidätyksen suuruutta koskevassa asiassa.

KHO:n mukaan ennakkoperintämenettelyn tarkoituksena on verovelvollisen eli työntekijän maksettavaksi tuloverolain perusteella määrättävien verojen periminen etukäteen työntekijälle maksettavan suorituksen yhteydessä. Ennakonpidätyksellä pyritään varmistamaan, että työntekijän vero tulee tilitetyksi veronsaajalle.

Ennakkoperintälain 3 §:ssä säädetyn ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksen mukaan tavoitteena on periä työntekijälle verovuonna maksuunpantavien verojen määrä mahdollisimman tarkoin. KHO:n mukaan myös arviomaksuunpanossa on pyrittävä noudattamaan ennakkoperinnän vastaavuusvaatimusta niin, että maksuunpantava veron määrä vastaisi mahdollisimman hyvin saamatta jääneen veron määrää. Kyse on verovajauksen korjaamisesta, ei ylisuuren pidätyksen tekemisestä.

Elinkeinonharjoittaja haluaa antaa puhelinnumeronsa, +358 40 715 9137, siltä varalta, että joku samassa asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi kysyä asiasta lisätietoja.

_ _ _

Pt-media ei ole jutun asianosainen, vaan artikkeli on koostettu yrittäjän tietojen perusteella.

Subscribe
Notify of
guest
1 Kommentti
Vanhimmat
Uusimmat Peukutetuimmat
Inline Feedbacks
View all comments

[…] Toisaalta myös niiltä saadut voitot ovat heille verovapaita, mikä on erityisen oleellista kun verotus puhuttaa ja herättää […]