Aina kun puhutaan halpapalkkaisista työpaikoista, niin esiin nostetaan siivousala. Tosiasiassa ala ei ole mitenkään halpapalkkainen ala, useimmilla siivoojilla on erittäin hyvät palkat.

Siitä huolimatta monet siivoojat eivät saa palkkapäivänä käteen kuin kahvirahoja. Tämä johtuu muutamasta asiasta, joita yritän selittää.

Perussiivoojan palkka on ihan samoja luokkia kuin minkä tahansa tällaisen palvelualan työntekijän tuntipalkka. Ja tässä tuntipalkka ei ole ja on se ongelma. Kun yritys tekee sopimuksen jonkun firman tai yksityisen kanssa vaikkapa tunnin siivouksesta toimistossa tai kotona, niin siivooja tekee sitä työtä sen tunnin ja saa tunnilta palkkaa.

Siivoojan seuraava keikka on esimerkiksi puolen tunnin automatkan päässä, jossa siivooja tekee taas tunnin työtä. Näin palkkaa on kertynyt kahdelta tunnilta, mutta siivojaan aikaa on mennyt 2,5 tuntia. Kotisiivouksessa keikka ei kestä monesti edes tuntia, vaan on laskutettu vaikkapa puoleksi tunniksi. Ei jonkun vanhuksen kotisiivouksessa mene kuin se puoli tuntia.

Kun siivoojalla on näitä puolen tunnin keikkoja kuusi, niin tunteja itse työhön on mennyt kolme tuntia, mutta siivojan liikkumiseen kohteiden välillä on voinut mennä hyvinkin pari tuntia. Siivooja on siis käyttänyt ”työaikaa” viisi tuntia, mutta saa palkkaa vain kolmelta tunnilta.

Mitä suuremmaksi yksittäisen siivoojan työtunnit kasvavat, sitä pienemmäksi hänen palkkansa muodostuu tuntipalkaksi. Jos siivoja saisi esimerkiksi ihan perus tuntipalkan 13-15 euroa, niin 15 euron tuntipalkalla hän saisi 8 tunnin työpäivillä kuukaudessa 2 400 euroa brutto.

Mutta koska siivooja tekee työtä vain niissä kohteissa, joihin hän päivän aikana ehtii, niin tuntipalkka jää aivan mitättömäksi. Melko normi on, että siivoja ehtii 8 tunnin aikana kahdesta viiteen kohdetta. Jos kohteet on mitoitettu tunniksi, ja siivoja ehtii tekemään niitä viisi, niin siivooja on käyttänyt aikaa siirtymiin esimerkiksi kolme tuntia, ja palkka tulee vain tältä viideltä tunnilta per päivä, kuukaudessa 1 500 euroa brutto. Jolloin tuntihinnaksi jää reilu 9 euroa. Siivoojalle ei siis koskaan makseta tästä siirtymästä palkkaa, vaikka se kuuluu oleellisesti työn kuvaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että siivoojilla ei ole tällaisessa keikkatyössä mitään palkallista tunnin ruokataukoa. Ruokatauko päinvastoin lyhentää entisestään työaikaa.

Tukholmassa, jossa kaupungin sisällä välimatkat ovat ihan eri luokkaa jo verrattuna Helsinkiin, niin siivoojilla saattaa kulua suurin osa työajasta metrossa tai autossa istumiseen. Ja jolta ajalta siivooja ei saa mitään palkkaa.

 

Mielestäni tämä on niin epäreilu systeemi siivoojia kohtaan kuin vain voi olla. Onnellinen on se siivooja, joka löytää työn, jossa siirtymät eivät ole tunteja päivässä, tai työ on vaikkapa edes kuuden tunnin keikka päivässä, mutta useimmiten näin ei ole. Siivousfirmat ottavat urakat sieltä mistä niitä saa, ja työ tarjotaan niille, jotka sen ottavat vastaan. Sollentunasta kun lähdet seuraavaan siivouskohteeseen Spångaan, niin matkaan menee kevyesti tunti.

Tämän takia siivousala on pienipalkkainen ala. Tämä ”keikkauttaminen” koskee muitakin aloja. Esimerkiksi tiettyjä kiinteistöhuollon aloja.

On helppo vaatia lisää palkkaa, kun ei oteta ollenkaan huomioon sitä tosiasiallista seikkaa, jolla siivoojia käytetään hyväksi suurkaupungissa. Pienissä kylissähän tämä ei ole ongelma, jossa siirtymät ovat lyhyitä. Mutta silti sielläkin se siivooja käyttää vapaa-aikaansa työn takia tekemään siirtymään.