Ruotsissa on tullut viime kuukausina esille taas uusia nyt jo aikuisia henkilöitä, jotka ovat kertoneet, että takavuosien “apaattinen turvpaikanhakijalapsi” oli puhdasta huuhaata. Vanhemmat pakottivat lapsiaan näyttelemään apaattista ja turvapaikka-aktivistit uskoivat.
Pt-mediassa asiasta on kirjoitettu jo aiemminkin. Ilmiön paljastuminen huuhaaksi ei siis ole ainakaan tämän pöydän ääressä mikään yllätys. Alla oleva kirjoitus on julkaistu jo vuosi sitten. Käsittelin siinä apaattisia lapsia, jonka tuoreempi trendi on yksintulleet lapset.
Lapsipakolaisten sanakäsitteillä on mielenkiintoinen historia. Joskus 00-luvun puolessa välissä mediassa ja julkisuudessa alkoi pyöriä käsite “apaattiset pakolaislapset”. Tässä vaiheessa ei puhuttu vielä yksintulleista. Apaattiset lapset olivat perheensä mukana tulleita pakolaisia, ja jostain kumman syystä lapsista tuli hyvin apaattisia. He vaipuivat syvään depressioon, puhumattomuuteen, alakuloon ja syömättömyyteen. Tytöillä esiintyi anoreksiaa ja pojilla muita häiriöitä. Ikähaitari näillä apaattisilla lapsilla oli muutamasta vuodesta jonnekin teini-ikään.
Lapsia kuskattiin psykiatreille ja psykologeille, mutta mitään muuta syytä apatialle ei keksitty kuin “sotatrauma”. Alkoi muutaman vuoden kestänyt öyhötys, poliitikot ja media pistelivät parastaan, jotta apaattisille lapsille saataisiin sympatiapisteitä ja rajoja avoimemmiksi.
Vuoden 2007 aikana vouhka oli pahimmillaan. Tutkivat journalistit “paljastivat” kuinka väitteet, että lapsia manipuloitiin apaattisiksi, oli huuhaata. Tutkivien journalistien ja erilaisten lausuntoautomaattipsykologien mukaan lapsukaiset olivat aikuisten oikeasti apaattisia. Nimittäin tietyt tahot yrittivät kertoa, että vanhemmat manipuloivat lapsensa näyttelemään apaattista oleskeluluvan toivossa.
Sympatiapisteet säälillä oli sen leikin nimi. Ja kyseenalaistaja rasisti.
Apaattisten lasten asiaa vatuloitiin vielä jonnekin vuoden 2008 hujakoille, kunnes koko asia yhtäkkiä vain loppui. Apaattiset pakolaislapsiparat yksinkertaisesti hävisivät mediajulkisuudesta. Ihan kuin lapset olisivat tervehtyneet ja saaneet elämänilonsa takaisin.
Mistä oli kyse?
Kouluesimerkki jonkinlaisesta joukkopsykoosista. Turvapaikanhakijoina tulleet perheet tajusivat suuressa mittakaavassa, että jos lapsi esittää apaattista psykoosipotilasta, niin mahdollisuus oleskelulupaan saattaa kasvaa merkittävästi.
Tätä ajatusta tuki massiivinen mediarummutus ja sitä myöten saadut sääli- ja sympatiapisteet. Turvapaikka-aktivistit taas kannustivat perheitä ja lapsia apatiaan, ikään kuin tahattomasti. Pakolaisten perheissä käytiin kotikäynneillä tutkimassa oliko perheessä apaattisia lapsia. Apaattisia lapsia etsittiin todisteeksi, että sellaisia on olemassa. Apaattisia lapsia löydettiin, koska niitä haluttiin löytyvän.
Lopulta bluffi meni niin överiksi, että siltä tipahti pohja. Se loppui kuin seinään. Tänä päivänä “apaattiset pakolaislapset” nostavat hienoisen punan ihmisten kasvoille jos sen nostaa puheenaiheeksi.
Seuraavana nousi täysin uusi ja erilainen trendi, “yksintulleet turvapaikanhakijalapset”
Tämä fenomi alkoi joskus 00-luvun lopulla. Aluksi annettiin ymmärtää, että totta tosiaan, 3-10-vuotiaat pallerot matkustavat omatoimisesti Somaliasta/ Afganistanista/ Eritreasta toiselle puolelle maailmaa Ruotsiin pakoon sotaa, vainoa ja kidutusta. Niin rohkeita, mutta niin haavoittuvia lapsia.
Ihan yksin matkustavat rekka-auton taka-akselin päällä puoli maapalloa ja pulikoivat merien yli. Sitten kävelevät Euroopan läpi Ruotsiin. Media ja julkinen keskustelu siis oikeasti antoi ymmärtää, että yksintulleilla lapsilla tarkoitetaan lapsia siinä mielessä kuin sana lapsi ymmärretään.
Tässä asiassa on kaksi suuntausta. Ruotsiin tosiaan tuli varsinkin vuoden 2015 invaasion aikana lapsia. Lapset salakuljetettiin luultavasti pakettiautoilla Euroopan läpi Ruotsiin. Afrikasta tuli monta autolastillista 8-15-vuotiaita lapsia, jotka jätettiin kaupunkien sosiaalitoimen tai poliisin pihalle. Vähän kuin käki, joka käy munimassa munansa pikkulinnun pesään.
Toinen, ja suurempi suuntaus alkoi sen jälkeen kun omatoimisesti maahan yksin tulleet lapset alkoivat osoittautua ei-niin-lapsiksi. Suurin osa lapsista olikin aikuisia. Vuoden 2018 kesä oli käännekohta. Tukholmassa ja ympäri Ruotsia oli suuria afgaanien mielenosoituksia, jossa he vaativat saada jäädä Ruotsiin. Media puhui “yksintulleista turvapaikanhakijalapsista”.
Media kuitenkin itse sössi homman, sympatian kerjuu epäonnistui. Nimittäin media huusi suurin otsikoin miten yksintulleet lapset osoittavat mieltään. Taas annettiin oikeasti ymmärtää, että oikeat lapset osoittavat sitä mieltään. Ihmisten tyrmistys oli silmiinpistävää kun media julkaisi kuvia mielenosoituksista ja kuvia aikuisista miehistä. Tekstissä kerrottiin lapsista.
Ihmiset olivat todellakin kuvitelleet, että toreilla mieltään osoittaa 3-15-vuotiaat lapset. Ristiriita oli kuitenkin liian ilmeinen. Lapsina esiintyvät miehet eivät saanetkaan sympatiapisteitä ja jopa jotkut poliitikot kyselivät, että mitä pelleilyä tämä nyt oli.
Nyt media teki nopean uusinta-arvion ja jutuista tiputettiin sana “lapsi” pois. Puhuttiin vain “yksintulleista”. Tätä etsikkovaihetta kesti joitakin kuukausia. Nyt uudissanaksi on vakiintunut yksintullut nuorukainen/ nuori aikuinen. Käytetäänpä joskus jopa sanaa yksintullut aikuinen.
Yksintullut turvapaikanhakijalapsi on toisin sanoen jäämässä pikkuhiljaa historiaan. Se on vanhahtava sanonta, ihan kuin apaattinen turvapaikanhakijalapsikin. Ei ollut yksintulleita lapsia, oli vain nuoria aikuisia. Ei ollut apaattisia pakolaislapsia. Oli vain lapsia. Mutta jollekinhan ne sympatia-säälipisteet on kerättävä.
Ilmiö
Molempia tapauksia selittää suurinpiirtein samat tekijät. Turvapaikka-aktivistien fanaattinen toiminta ja jonkinlainen joukkohulluus. Kannattaa huomata, että suurin osa valtamedioista kuuluu turvapaikka-aktivistien leiriin. Kun taas ne, jotka epäilivät eivät uskaltaneet kyseenalaistaa asiaa. Pelissä oli kuitenkin rasismi-leima. Se, joka kritisoi, on rasisti ja natsi. Ruotsissa mikään muu ei ole pahempaa kuin rasistin leima.
Korkea-arvoinen lääkäri pitää mieluummin suunsa kiinni kuin menettää hyväpalkkaisen työnsä rasismi-leiman takia. Tai haluaako joku päästä sosiaaliseen banniin rasismi-leiman takia.
Näitä samanlaisia huuhaa-ilmiöitä on useita. Apaattiset ja yksintulleet lapset eivät ole mitenkään erityistapauksia. Samoja katteettomia ilmiöitä ovat Balkanin maantiellä vaeltavat akateemikot, hoitovajeen paikkaajat, kaarnalaivan kapteenit, Iranista tulevat afgaanipakolaiset, pakolaisten aiheuttama Ruotsin talouskasvu, bussien jääminen pysäkille ilman pakolaisia jne jne jne. Koko turvapaikkashow perustuu mielikuville ja kuka osaa parhaiten kerätä säälipisteet.
